Miten selviän koiran kuolemasta?
Kaikkein rankinta tulee varmasti olemaan lenkkeily ja kotiintulo. Tänään siis koira kuoli. En ole pystynyt lenkille lähtemään enkä kotoa poistumaan. :/
Kommentit (43)
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 23:40"]Hanki uusi.
[/quote]
En hanki. Ap
Aika parantaa haavat. Miksi koira kuoli? Oliko vanha ja/tai sairas? Itseäni helpotti ajatus, että koira oli vanha. Ei sairas, mutta ei kerennyt vanhentumassa niin vanhaksi, että olisi tullut kipuja/sairauksia. Nukkui pois omassa pedissä.
Ja lenkillä aioin käydä jatkossakin vaikka koiraa ei enää ole. Eli vaihtoehtona ei ole myöskään lopettaa lenkkeily. Ap
Itselläni meni yli vuosi että sain nukuttua ilman että itkisin itseäni uneen. Koiran kuolemasta nyt 4 vuotta mutta edelleen tulee välillä itku kun sitä ajattelee. koiralle tuli mahasyöpä n.7 vuotiaana ja oli levinnyt niin pahasti että joutui lopettaa. Nyt omistan 2 kissaa joista paljon lohtua. Parasta sulle ois nyt vaan surra se suru pois koska siitä ei seuraa mitään hyvää jos hautaa tunteensa. Voimahali <3
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 23:44"]Aika parantaa haavat. Miksi koira kuoli? Oliko vanha ja/tai sairas? Itseäni helpotti ajatus, että koira oli vanha. Ei sairas, mutta ei kerennyt vanhentumassa niin vanhaksi, että olisi tullut kipuja/sairauksia. Nukkui pois omassa pedissä.
[/quote]
Vanha ja sairas. Ajattelin myös että vanha koira ei enää parane, pikemminkin päinvastoin, ja että ei ehtinyt kärsiä ainakaan pahoista kivuista. Ja eli hyvän ja onnellisen elämän. Rankkaa on kun mielessä on se hyväntuulinen ja innostunut ilme ja hännänheilutus. Ap
Voimia ♡ Oma koirani täytti juuri 6-vuotta ja välillä tulee jo surku, kun ei ole enää niin nuori, mutta onneksi suht nuori. :) Koira on vaan jotain niin ainutlaatuista, että ilman sitä on vaikea olla. ♡
Voimia kovasti! Onneksi aika kuitenkin auttaa, vaikka alussa tuntuukin niin pahalta. Menetin oman koiran 2v sitten ja vieläkin kyynel silmässä muistelen. Vihdoin alkaa tuntua siltä, että olisin valmis ottamaan uuden koiran.
Muakin itkettää jo pelkkä ajatus, oma koirakin aika vanha jo, ja välillä sitä huomaan ajattelevani millaista olisi elää ilman tuota kaveria... Voimahali täältäkin ap:lle! <3
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 23:53"]
Tee siitä piskistä maukas lihapata. Tietty täytyy ottaa koirarotu huomioon (puudelista ei paljon syötävää saa), mutta lihapadan saa lähes aina järkättyä. Kirveliä ja rosmariinia, soijakastiketta, liha sopivan kokoisina paloina, perunaa. Muuta ei tarvita, mutta vihanneksia voi laittaa mukaan. Ja hyvää tulee! Takaan sen!
[/quote]
Syö sinä pääs.
Kauhulla odotan tätä hetkeä itselleni... koira, jonka perheemme otti kun olin vielä lapsi, elelee vanhuuden päiviänsä vielä onneksi reippaana ja terveenä. Se on ollut olemassa puolet elämästäni, ja tuntuu kamalalta ajatella, että jonain päivänä sitä ei enää ole.
Ajattele, että koira on saanut hyvän elämän luonasi, ja olet huolehtinut siitä loppuun saakka. Elämän kiertokulku jatkuu, muistot ja kokemukset säilyvät.
Itsekin olen menettänyt kaksi koiraa vuoden sisällä. Se on todella raskasta :( varsinkin tuo ensimmäinen menetys oli jotain aivan hirveää, kun yhdessä oltiin kuljettu vuosia ja koettu muutot, ero, ilot ja surut. Vieläkin on kauhea ikävä sitä jääräpäistä koiraa, joka tunsi oman arvonsa.
Voimia ap sulle todella paljon!! ♡
Anna ajan kulua, nyt on aikasi surra ja itkeä rakkaan perheenjäsenen poismenoa. Joskus aikojen kuluttua huomaat, että suru on muuttanut muotoaan.
Lämmin halaus sinulle ap!!! ♡
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 23:53"]Tee siitä piskistä maukas lihapata. Tietty täytyy ottaa koirarotu huomioon (puudelista ei paljon syötävää saa), mutta lihapadan saa lähes aina järkättyä. Kirveliä ja rosmariinia, soijakastiketta, liha sopivan kokoisina paloina, perunaa. Muuta ei tarvita, mutta vihanneksia voi laittaa mukaan. Ja hyvää tulee! Takaan sen!
[/quote]
Mä teen susta vittu lihapadan kohta!
Niinhän se on, että monille oman koiran poismeno ottaa kovemmalle kuin tutun ihmisen. Nehän ovat kuin omia lapsia.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 00:07"]Ihmisen lihasta et hyvää ruokaa kyllä saa :-(
[/quote]
Sinäkös sen tiedät
Olen pahoillani ap, toivottavasti pärjäät! Mun lemmikki kuoli 9 vuotta sitten ja edelleen joskus tulee tosi ikävä. Kuoleman jälkeen meni 1,5 päivää surressa, sitten pystyin jo "unohtamaan".
Minulla oli koira 12 vuotta, pari päivää itkin ja surin kun se piti lopulta lopettaa, oli niin ihana koira. MUTTA koska rakastan koiria niin tottakai otin muutaman kuukauden päästä uuden. En minä halunnut koirien pitämistä lopettaa siksi että edellinen kuoli. Nykyinen on kyllä ollut jo vuosia kamala riesa, sairastellut paljon. Toki itkettää kun pelottaa että tämänkin koiran viimeinen lääkärireissu voi tulla milloin vain ja itken välillä paljonkin kun huoli on koirasta suuri, MUTTA aion silti ottaa taas uuden koiran kun tästä aika jättää koska rakastan koiria. Minulla kerkeää olla vielä pari koiraa ennen eläkeikää ja ainakin sinne asti haluan koiria pitää. Ensin surettaa ja itkettää, mutta sitten sitä muistaa vain ne hyvät asiat ja silloin minä aloin kaipaamaan uutta koiraystävää. Voimia, ei se tuska ole ikuista.
Hanki uusi.