Kun ei enää jaksa

Jep, itse pitäis vielä 30vuotta vaan pyöriä systeemissä, mitään toivoa ei ole työllistyä, mutta millekkään eläkkeellekkään ei päästetä. Voispa ees jonkun kasvimaan itse perustaa ja syödä vaan sen tuotantoa, ettei tarviis olla mitenkään osallisena mihinkään yhteiskuntaan.

On ollut. Useasti ja vuosien (lähes koko ikäni nelikymppiseksi asti) ajan.

Tässä sitä kuitenkin ollaan hengissä ja jotenkin seesteisenä ja tyytyväisenäkin kaikesta huolimatta.

Älä luovuta, ota päivä ja hetki kerrallaan! Älä mieti tulevaisuutta suurena ja tuntemattomana, se vain paisuttaa pahaa oloa ja toivottomuutta.

Äläkä myöskään liikaa märehdi mennyttä.

Ajattelen sinua ja toivon elämäsi helpottuvan ja kirkastuvan vähitellen :)

Uskon ymmärtäväni tuntemuksiasi ja ajatuksiasi. Masentuneena kuitenkin näkee asiat vielä synkempänä kuin ne oavtkaan ja uskoo ihmisten suhtautuvan itseensä paljon negatiivisemmin kuin mitä he suhtautuvat, ja vaikuttaa siltä että olet todella masentunut.

Oletko jaksanut hakea apua? Ethän vain yksin pyörittele ikäviä ajatuksiasi ja jää niiden vangiksi.

Terveyskeskuksenkin kautta pääsee ammattiauttajalle, kestää vain yleensä muutaman kuukauden, mutta on kaikkia ilmaisia matalan kynnyksen paikkoja joihin voi mennä tai soittaa.

Koita ottaa se askel ja päästä vihdoin eteenpäin, elämä on -usko tai älä- sen arvoista!