Lue keskustelun säännöt.
Lapsuuden aikaiset unohdetut muistot
25.06.2015 |
Onko muilla kokemuksia siitä, että unohtaa lapsuudessa koetut traumaattiset tapahtumat?
Kommentit (20)
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 22:49"]Kyllä! Aloin muistamaan vasta neljäkymppisenä.
[/quote]
saanko kysyä millainen asia oli kyseessä ja miten aloit muistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla siis mahdollista hyväksikäyttöä, mutta pää ei vain anna muistaa kuin lyhyitä välähdyksiä..
ap
Ohhoh, mulla ihan sama tilanne ja tausta kun sulla ap. Nyt ikää siis "vasta" 24. En haluaisi muistaa mitään.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 22:52"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 22:49"]Kyllä! Aloin muistamaan vasta neljäkymppisenä.
[/quote]
saanko kysyä millainen asia oli kyseessä ja miten aloit muistaa?
[/quote]
Lähiomaisen kuoleman jälkeen aloin muistamaan hyväksikäyttöä, vähitellen.
Myöhemmin äidin käyttämän väkivallan.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:00"]Ohhoh, mulla ihan sama tilanne ja tausta kun sulla ap. Nyt ikää siis "vasta" 24. En haluaisi muistaa mitään.
[/quote]
olen myös 24v :) välollä tuntuu että helpottaisi kun muistaisi, koska sen miettiminen, mikä on totta ja mikä ei, on todella raskasta..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Lähes kolmekymmentä vuotta meni että rupesi saamaan selvyyden tietyille ahdistavlle oloille ja ahdistukselle. Ja kun asiat ovat putkahdelleet mieleen, on helpotus ollut suuri kun saanut selvyyden. Tsemppä!
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:05"]Kyllä. Lähes kolmekymmentä vuotta meni että rupesi saamaan selvyyden tietyille ahdistavlle oloille ja ahdistukselle. Ja kun asiat ovat putkahdelleet mieleen, on helpotus ollut suuri kun saanut selvyyden. Tsemppä!
[/quote]
Kyllä se helpottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin mietin tosi paljon, mikä totta ja mikä ei. Tuntuu että haluan uskotella itselleni että olenkin kuvitellut kaiken. Koko aihe tuntuu aivan liian suurelta, pelottvalta ja raskaalta vyyhdiltä alkaa penkomaan. Toki olisi kannattavaa, pelkään pahon että sen penkomisen aika tulee ennemmin tai myöhemmin itsestäänkin../:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:13"]Miksi pitää alapeukuttaa
[/quote]
Täällä on joku hullu.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:13"]Miksi pitää alapeukuttaa
[/quote]
Täällä on joku hullu.
[/quote]
joka ei halua jäädä kiinni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:23"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:13"]Miksi pitää alapeukuttaa
[/quote]
Täällä on joku hullu.
[/quote]
joka ei halua jäädä kiinni?
[/quote]
Se on aina täällä!
Minä en muista monia asioita vieläkään. Mitään niin pahaa kuin hyväksikäyttöä ei minulla ole ollut, mutta ihan ihmeissäni olen aina kuunnellut äidin kertomia tapauksia siitä, miten alkoholisti-isäni oli meitä lapsia kohdellut. Toki muistan, että pelkäsimme isää, mutta ne itse tapahtumat... Olen kuitenkin ollut jo sen ikäinen, että muistoja pitäisi olla. Vaan ei mitään, pelkkää tyhjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi.. Koin lapsuudessa paljon henkistä väkivaltaa, pari kertaa myös fyysistä (= iskä piiskasi, kun tein jotain kiellettyä). Kävin rankan koulukiusaamisen läpi, yläasteella tuo oli myös fyysistä kiusaamista, ei pelkästään henkistä. Ollessani n. 11v, yksi perhetuttu (nainen!) lähenteli kännissä pari kertaa, tuli siis kourimaan tissejä ("kokeilen vaan kuinka sun tissit on kasvanut tms.").
Olen ollut se ns. näkymätön lapsi, jonka olemassa olo on unohdettu kokonaan ja olen saanut taaperosta asti kuunnella vanhempien riitelyä jne. Mummilleni olin ilmaa ja en ollut ollenkaan lapsenlapsi, jopa lapsenlapsenlapset menivät edelleni. Koin myös mummin suunnalta henkistä väkivaltaa.
Muistan välähdyksiä sieltä täältä, muistot ovat alkaneet nyt virrata tässä n. puolen vuoden aikana, kun olen uskaltanut puhua menneisyydestä. Ikää mulla on melkein 33v.
Kannattaa varmaan olla varovainen muistin kanssa. Hesarin tiedesivulla oli juuri mielenkiintoista juttua.
Opiskelen psykologiaa ja haluaisin vain muistuttaa, että vaikka jotkut yhtäkkisesti palautuvat muistot voivatkin toki olla totta, syntyy valemuistoja äärettömän helposti jopa terapiassa. Muisti on rekonstruoituvaa, eikä ollenkaan niin pysyvää ja todenmukaisesti asiat kuvaavaa kuin usein oletetaan. Ei tarvita suurtakaan syöttiä luomaan muistikuvia lapsuuden tapahtumista, joita ei koskaan ole tapahtunut. Ei tietenkään kannata tutkimatta ohittaa mieleen jo palautuneita muistoja, varsinkin jos ne häiritsevät normaalielämää tai sinulla on todella epäilyksen aihetta lapsuuden tapahtumista.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:56"]Opiskelen psykologiaa ja haluaisin vain muistuttaa, että vaikka jotkut yhtäkkisesti palautuvat muistot voivatkin toki olla totta, syntyy valemuistoja äärettömän helposti jopa terapiassa. Muisti on rekonstruoituvaa, eikä ollenkaan niin pysyvää ja todenmukaisesti asiat kuvaavaa kuin usein oletetaan. Ei tarvita suurtakaan syöttiä luomaan muistikuvia lapsuuden tapahtumista, joita ei koskaan ole tapahtunut. Ei tietenkään kannata tutkimatta ohittaa mieleen jo palautuneita muistoja, varsinkin jos ne häiritsevät normaalielämää tai sinulla on todella epäilyksen aihetta lapsuuden tapahtumista.
[/quote]
Niin. Voihan niitä yrittää luoda mutta mulla tulee flashbackina ja oireilin lapsena jo.
Eli oireilu täsmää tapahtumiin.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:13"]Miksi pitää alapeukuttaa
[/quote]
Täällä on joku hullu.
[/quote]Ei kai tällaisesta aloituksesta voi tykätä jos vähänkään on sympatiaa.
Kuinka olette tajunneet alkamaan penkoa sellaisia asioita, joista ei ole muistoja? Onko jokin tunne kalvanut tai onko ollut käyttäytymistä (millaista) , jonka syytä alkanut miettiä?
Kyllä! Aloin muistamaan vasta neljäkymppisenä.