Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsi on niin vaativa
25.06.2015 |
Siis ihan hirveä päivä. Lapsi on koko viikon kiukutellut 24/7. Siis kirjaimellisesti kokoajan. 3vuotias kuukauden päästä.
Ruokapöydässä huutaa kaikkia muita ruokalajeja, itkee ja karjuu ja minä yritän tomerasti selittää miksi ei saa kalapuikkoja, sitten poistan pöydästä karjuvan lapsen kun ei tipu mitään muuta. No sitten haluaa takaisin pöytään, nostan pöytään mutta nyt tajusi kynät pöydän päädyssä ja "haluu piitää!!!!!" Ja taas poistan pöydästä kun ei ruokailusta tule mitään ja laitan karjuvan, lyövän ja purevan lapsen jäähylle ja syön pöydässä itkien ja lapsi hakkaa huoneensa ovea.
AUTTAKAA.......
Kommentit (66)
Ole auktoriteetti vanhempi.tee päivä ohjelma ja noudata sitä
Tee kuvallinen päiväohjelma jos ei muu auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukkuuhan hyvin ja tarpeeksi? Halit sulle!!!
Ihana ketju! määkö aattelin että oon ainoa, jonka laps uhmaa roimasti jo ennen kahta vuotta! On kans tapaus, joka hallitsee kaikkea äänellään. Perinyt äitinsä temperamentin (ois tullu etes isäänsä, muttako ei.), virtaa ku pienessä kylässä ja kaiken hyvän päälle vielä äärimmäisen ripustautuva.
Käpy palaa säännöllisen epäsäännöllisesti, itku tulee äitilläkin monta kertaa viikossa ja paskamutsifiilis on jokapäivänen vieras. Oon yrittäny järkeillä sen niin, että joskus tämä loppuu, ja mun täytyy vaan muistaa pyytää aina anteeksi kun suutun "turhasta" (ylireagoin). Luonteelleni en näköjään tämän ihmeempää mahda, mies on vasta lähteny reissuhommiin ja odotan toista.
En yritä neuvoa, koska mitään ihmeratkasua mulleioo. Voin vaan toivotella paljon jaksamista ja halauksia, muista kertoa joka ilta lapselle että on todella rakas.
Tai ainakin itse koen anteeksipyynnön ja rakkaudesta kertomisen tärkeäksi, koska en itse näitä lapsuudessa koskaan kuullut.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:56"]18, lasta pitää auttaa kohtaamaan ne eri tunteensa eika rangaista niiden tuntemisesta. Eristäminen on vahingollista - eikä todellakaan auta. Lapsi vain kokee äärimmäistä turvattomuutta.
[/quote]
Turhaan yrität av-mammoille kertoa tunteiden sanoittamisesta jne. Kuten alapeukkujen määrästä voit huomata niin kuuroille korville menee.
Hei laittakaa vaan jäähylle uudestaan ja huutajaa ja karjukaa, vajotkaa lapsen tasolle. Tuutteko sit kertomaan kun se toimii?
Meillä ei noin vaikeaa ole ollut,mutta kyllä tuo meidän pallinaama on kaikki mahdolliset temput tehnyt,nyt on 3v 2kk ja on talvesta rauhoittunut huomattavasti,malttaa kuunnella asioita ja ymmärtää ettei aina voi saada mitä haluaa.
-ruokailu tilanteet pitää rauhoittaa,mitään leluja ei saa olla näkyvillä eikä varsinkaan ruokapöydällä ja parin varoituksen jälkeen poistan pöydästä ja silloin on sen kertaiset ruuat syöty.
onko teillä kiukutellessa vääntänyt tahallaan paskoja housuun?
puhuuko teidän lapset jo? Meille sanottiin kun lapsi alkoi hieman myöhässä puhumaan että se aiheuttaa häiriökäytöstä jos ei muut ymmärrä mitä haluaa tai haluaisi tehdä/olla.
erään naisen kanssa jutellut millä on kanssa todella vaikea uhmislapsi ja kuinka rankkaa ja ahdistavaa se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 21:32"]
Ihana teksti. Kyllä sitä juurikin tarvitsisin mutta ei ole. Harvat äitikaverini ovat näitä helppojen mukeloiden äitejä. Eivät he ymmärrä ollenkaan, nostelevat vain kulmakarvojaan. Ihana kun sulla oli tollanen ystävä, ääh taas itkettää! Mun lapsi on ihan samanlainen kuin kuvailit, raivoaa ihan siksi kun voi tehdä niin. Ja mielettömän kovaääninen, ja mä en meinaa sietää sitä kiljumista ja karjumista kun on niin herkät korvat myös. Kiitos sinulle.
[/quote]
Ounou. Otan osaa. :-/ Pidä pääsi pystyssä, sulla on kuitenkin hyvä lapsi ja olet hyvä äiti.
Mutta, jonain päivänä helpottaa, aivan varmasti, ja niitä hyviä hetkiä on pikkuhiljaa enemmän kuin huonoja. Ja sitten tulee kokonaisia hyviä päivä. Niitä arvostaa sitten aivan eri tavalla. Ja kun lapsen kanssa helpottaa, on yhtäkkiä enemmän voimia kaikkeen: perhe-elämään, parisuhteeseen ja itselleen, ja niidenkin suhteen helpottaa.
Ja onhan tässä hyviäkin puolia. Lapsellasi on valoisa tulevaisuus. Juntturat pärjää aina, niitä ei voi lannistaa. Ehkä sun lapsesta tulee järjestöjyrä, poliitikko tai joku muu jossa hän voi käyttää hyväksi voimakasta luonnettaan. Voit sitten ylpeänä patsastella sukulaisille ja kavereille, ottaa kunnian hyvästä kasvatustyöstäsi ja kertoa kaikille, että "meillä sai näyttää kaikki tunteet". :D
10
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 21:44"]
Laita lapselle rajat! Jos kiukuttelee niin laita nurkkaan miettimään, toimi ainakin omillani. Kannattaa kattoa Supernannyä youtubesta sieltä saa hyviä vinkkejä ;)
[/quote]
Supernannyn keinot ON TODETTU LAPSEN KASVUN JA KEHITYKSEN KANNALTA HUONOIKSI, älkää noudattako niitä perehtymättä / miettimättä asiaa tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole omaa lasta mutta asun 3 vuotiaan kanssa samassa taloudessa ja en voi muuta todeta kun että sen ikäinen osaa yksinkertaisesti olla kusipää jolle on tärkeintä olla maailman napa 24/7. Jos joskus erotaan niin se johtuu vain ja ainoastaan siitä pennusta. Ja ei minä en vihaa lapsia enkä ole lapsellinen enkä huono ihminen
Yksi erilainen kokemus. Meillä esikoinen sai järkyttäviä raivoamiskohtauksia. Naapurin kolmen lapsen äiti sattui kerran näkemään yhden ja oli aivan ihmeissään.
Ensinnäkin ne kohtaukset oli sellaisia usein että lapsi "tekemällä teki ne". Lapsi käski vaikka vanhempaa siirtämään tuolia. Jos suostui niin sitten tuoli piti siirtääkkin takas. Tätä jatkettiin kunnes lapsi sai käskettyä jotain mitä aikuinen ei tehnyt (yleensä eka homma koska meillä lapset ei pomota). Sitten repes hirveä raivo. Lapsi ei edes ymmärtänyt mitä hänelle sanottiin sen raivon aikana.
Meillä paljastui syylliseksi allergiat. Tajuttiin että aina kun lapsi sai syödä pähkinöitä niin noin 2 tuntia siitä alkoi raivoaminen. Kun pähkinät jätettiin pois ruokavaliosta muuttui uhmakohtatuksetkin normaaleiksi. Myöhemmin allergioita tuli lisää ja ruokavalio jouduttiin karsimaan. Ainoa näkyvä oire lapsen kurjasta olosta oli rajut raivoamiskohtaukset. Vasta 8 v iässä oppi sanomaan että on allergiahuono olo ja kurkku kipeä. Edelleen sopimaton ruoka saa lapselle huonon olon ja ei voi silloin keskittyä esim koulutehtäviin kunnolla tai harrastuksiinsa.
Monet mausteet ja lisäaineet ovat olleet meidän erikoiselle sopimattomia. Mutta myös kanamuna, vehnä jne. Ja valmiiksi ennnen kiviryöppyä niin ruokarajoitukset on sovittu hoitavan lääkärin kanssa ja testatuilta osin nämä allergiat ovat näkyneet myös allergiatesteissä. Kevätkesällä on aina pahinta aikaa kun siitepölyä vaikeuttavat ja ristireakointi ruuassa. Eli nyt poissa käytöstä raaka porkkana, omena ym talvella sopiva ruoka-aine.
Kannattaa miettiä voisiko kovan uhman taustalla olla myös fyysisiä tekijöitä kuten allergioita ja refluksia tai korvavaivoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, pystytkö lukemaan englanninkielistä kirjallisuutta? Suosittelen kirjaa "The No-Cry Discipline Solution: Gentle Ways to Encourage Good Behavior Without Whining, Tantrums & Tears". Yllätyin myös kirjastossa kun hyllyssä oli paljon asiaa koskevia kirjoja (vanhemmille), Tunne muksu, Pahalla päällä jne. Itseä helpottaa kun ymmärrystä on enemmän, ja tuossa englanninkielisessä kirjassa ainakin on ihan käytännön toimintavinkkejä. T: se aiemmin jäähystä & hylkäämisestä yhden viestin kirjoittanut
Ota lapsi syliin. Sanota pahaa mieltä. On hirmu vaikeata olla 3 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli samanlainen 3v. Nykyään on suht helppo 5v, mutta edelleen se itsepäinen luonne näkyy. Elämä on jo aika helppoa hänen kanssa, enkä haluaisi takas siihen 3v ikään. Laitoin lapsen 3 veenä hoitoon, koska olin niin loppu. Lapsi kiukutteli aamusta melkein yöhön. Aamulla raivosi, päivällä raivosi, ei suostunut päiväunille, ei yöunille. Oli varmaan ihan ylikierroksilla lapsi koko ajan. 3,5 vuotiaana alkoi helpottaa ja 4 vuotiaana muuttui eri ihmiseksi. päivähoidossakin ihmettelivät mihin raivokohtaukset jäivät.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:02"]
Meillä paljastui syylliseksi allergiat. Tajuttiin että aina kun lapsi sai syödä pähkinöitä niin noin 2 tuntia siitä alkoi raivoaminen. Kun pähkinät jätettiin pois ruokavaliosta muuttui uhmakohtatuksetkin normaaleiksi. Myöhemmin allergioita tuli lisää ja ruokavalio jouduttiin karsimaan. Ainoa näkyvä oire lapsen kurjasta olosta oli rajut raivoamiskohtaukset.[/quote]
Olen itse sairastunut allergioihin vasta päälle kolmekymppisenä, ja ne oireilivat juurikin sietämättömän lyhyenä pinnana ja ärtyisyytenä. Tuntui ettei saanut happea, ei voinut kunnolla hengittää ja päätä särki ja väsytti ja pinna oli kireällä. En itsekään osannut yhdistää näitä allergioihin, koska en tiennyt miltä allergia tuntuu.
Kun allergiat sitten todettiin, ja ruokavalio rakennettiin uudelleen, tajusin vasta että oikesti en ollut voinutkaan hengittää kunnolla, joten ei ihme että oli oli ollut niin raskas ja masentava ja harmaa ja kiukkuinen. Usein kun näen sellaisen tietyllä lailla hermoheikon lapsen, tajuan että tuolla lapsella voi olla juuri samanlainen olo kuin minullakin oli, aina vähän vatsa ja pää ja nivelet kpeinä eikä ikinä virkeä ja hyväntuulinen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämä oli siis vain yksi esimerkki. Tämä alkaa jo aamulla kun saa vain yhden banaanin ja muita juttuja. Ja ei pääse ulos 7.00 aamulla vaan vasta max puoli 9.
Ne on oikeesti vaan niin itsekkäitä hirviöitä, eikä edes tajua vielä hävetä.
Auttakaa... olen todella väsynyt tähän.
Kaikki sanoo että ajan kanssa helpottaa. Muuta en osaa neuvoa, itselläni ei hermot kestäis sitä vähään.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:26"]Ne on oikeesti vaan niin itsekkäitä hirviöitä, eikä edes tajua vielä hävetä.
[/quote]
Tämä on totta, ikävä kyllä.
Voi niin tuttua! Väkivaltatilanteessa tiukasti syliin. En ole muuta parempaa keksinyt. Itse ihan hiljaa jos ei pysty rauhoittavasti puhumaan. Tsemppiä!