Isyydestä haaveilleet miehet!

Haaveilin isyydestä. On niitä hyviä hetkiä, mutta myös huonoja yllättävän paljon. Suhde lapseen on hyvä ja olen häntä hoitanut kotonakin, on silti tosi paljon äidin perään. Usein menee hermot. Hienoa kun on lapsi , lisää ei varmaan tule.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 17:33"]

Viesti olettaa, että lapsista haaveillut mies päätyy lopulta hankkimaan niitä. Itse mietin tulevien lasteni nimiä vielä parikymppisenä. Sen jälkeen tulin kyllä järkiini, ja nykyisin on piuhatkin jo katkaistu. Joku toinen taas ei saa parisuhdetta ja lapsia vaikka haluaisi kovastikin.

[/quote]Miksi päätit, ettet halua lapsia?

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 16:13"]

Haaveileeko miehet muka isyydestä ikinä ?

[/quote]Haaveilevat. Sehän se ongelma onkin, kun päätös laste hankkimisesta tehdän naiivien haavekuvitelmien pohjalta. Sitten kiroillaan yksin autotallissa, haalitaan ylitöitä ja etäännytään omasta lapsesta, koska se perhe-elämä kitinöineen ja hankaluuksineen ei vastaakaan odotuksia. -14

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 16:13"]Haaveileeko miehet muka isyydestä ikinä ?
[/quote]

No, olen nainen joten varmaan jäävi vastaamaan mutta uskaltaisin sanoa että monikin omasta tuttavapiiristä. Oma mieheni halusi lapsia paljon ennen minua ja on ollut mahtava isä. Lapset ovat jo sen verran isojakin että uskaltaa sanoa että hyvin on jopa mennyt, yhdessä ollaan edelleen ja onnellisia.

Olen usein miettinyt, kuinka sääli on, että vanhemmuuskeskustelua, ja varsinkin isyyskeskustelua leimaa se, että aina puhutaan vain pikkulapsiajasta, joka on kaikkein rankinta. Eihän urheilijaltakaan kysytä, että mltä tuntuu, silloin kun hän paahtaa räkä poskella karmeaa ylämäkeä, vaan vasta sitten kun kisa on ohi ja sen näkee kokonaisuutena. 

Vaikka kolmekymppisenä tuntuisi, ettei omaa aikaa ole ollenkaan lasten ja työn ja kotitöiden puristuksissa, niin kuusikymppisenä tilanne voi olla toinen. Silloin voi tuntua ihan mukavaltakin, että on lapset ja lapsenlapset ja näiden myötä myös elämässä paljon muita ihmisiä; miniöitä ja vävyjä, näiden vanhemmat jne. jotka ovat yleensä ihan kivoja, tavallisia ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 17:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 17:33"]

Viesti olettaa, että lapsista haaveillut mies päätyy lopulta hankkimaan niitä. Itse mietin tulevien lasteni nimiä vielä parikymppisenä. Sen jälkeen tulin kyllä järkiini, ja nykyisin on piuhatkin jo katkaistu. Joku toinen taas ei saa parisuhdetta ja lapsia vaikka haluaisi kovastikin.

[/quote]Miksi päätit, ettet halua lapsia?

[/quote]Lakkasin haaveilemasta ja otin selville, mitä tuohon hommaan oikeasti kuuluu ja miten lasten hankkiminen muuttaa elämää. Sen jälkeen lasten hankkimiseen yhä myönteisesti suhtautuvien kavereiden ajatukset alkoivat tuntua naurettavilta. -14

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 17:54"]

Olen usein miettinyt, kuinka sääli on, että vanhemmuuskeskustelua, ja varsinkin isyyskeskustelua leimaa se, että aina puhutaan vain pikkulapsiajasta, joka on kaikkein rankinta.

[/quote]Olen samaa mieltä mutta eri syystä. Ilmeisesti jotkut tuntuvat kuvittelevan, että kun pikkulapsivaiheesta on päästy yli, ollaan selvillä vesillä ja murheet, vastuut ja velvoitteet loppuvat siihen. Ja valitettavasti tämä sitten näkyy täytenä kädettymyytenä kouluikäisten ja teinien kanssa toimiessa. Koulun aatellaan hoitavan kasvattamisen. Enemmän pitäisi puhua siitä, millaista pitkäjänteisyyttä hyvä vanhemmuus edellyttää. -14

up

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 17:33"]

Viesti olettaa, että lapsista haaveillut mies päätyy lopulta hankkimaan niitä. Itse mietin tulevien lasteni nimiä vielä parikymppisenä. Sen jälkeen tulin kyllä järkiini, ja nykyisin on piuhatkin jo katkaistu. Joku toinen taas ei saa parisuhdetta ja lapsia vaikka haluaisi kovastikin.

[/quote]

Viesti ei oleta mitään, aloitusviesti kysymyksineen nyt vaan sattuneesta syystä oli  kohdistettu niille, jotka niitä lapsia ovat hankkineet. Omituista, jos se jäi epäselväksi.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 17:44"]

Haaveilin isyydestä. On niitä hyviä hetkiä, mutta myös huonoja yllättävän paljon. Suhde lapseen on hyvä ja olen häntä hoitanut kotonakin, on silti tosi paljon äidin perään. Usein menee hermot. Hienoa kun on lapsi , lisää ei varmaan tule.

[/quote]

Mitkä huonot/neegatiiviset arjet arjessa lapsen kanssa nimenomaan yllättivät?

Edelleen aika vähän vastauksia. Ja nyt on ilta...

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:01"]

Edelleen aika vähän vastauksia. Ja nyt on ilta...

[/quote]voisitko mennä provoomaan jonnekin muualle?

Aika monet miehet tuntuvat haaveilevan edelleen siitä muinoisesta isyydestä, joka oli rusinoiden noukkimista pullasta. Eli puhdas, syötetty ja levännyt lapsi jokeltelemassa isin sylissä. Ja kun on huoltohommien tai kiukun vuoro, lapsi äkkiä äidille.

Onneksi nuorissa miehissä on jo havaittavissa myös realistista ja vastuullista otetta isyyteen.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 19:00"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 17:44"]

Haaveilin isyydestä. On niitä hyviä hetkiä, mutta myös huonoja yllättävän paljon. Suhde lapseen on hyvä ja olen häntä hoitanut kotonakin, on silti tosi paljon äidin perään. Usein menee hermot. Hienoa kun on lapsi , lisää ei varmaan tule.

[/quote]

Mitkä huonot/neegatiiviset arjet arjessa lapsen kanssa nimenomaan yllättivät?
[/quote]
Jatkuva rajojen testaus ja hanttiin pistäminen. Se, että kun yritetään tehdä jotain kivaa niin se harvoin onkaan ihan niin kivaa kuin voisi, vaan aina on sitä kitinää ja marinaa.