Miksi tiuskitte lapsille?

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:09"]

Olette huonoja äitejä, te tiuskijat. Hävettää teidän puolesta ja harmittaa lapsen puolesta. Joskus näkee julkisilla paikoilla näitä tiuskijoita. Ihan pahaa tekee. Lapsi saattaa kysyä ihan normaalilla äänellä, vähän ujosti vaikka että saako jonkun karkin ja äiti siihen sitten tiuskaisee todella vihaisesti että tänään ei ole mikään karkkipäivä, tai jotain vastaavaa. Jos ei hermot kestä lapsia, niin ehkä sellaisia ei kannattaisi hankkia. Ihan turha tulla mulle selittelemään kuinka on työkiireitä, väsymystä tai muuta. Pidän teitä ihmisjätteenä vaikka kuinka selittelisitte.

[/quote]

Et voi tietää mitä on tapahtunut ennen kauppareissua. Minä menetän malttini lapsille ja huudankin joskus ja monesti pyydän myös anteeksi jälkeenpäin. Sanon lapsille joka päivä rakastavani heitä ja olen kertonut varmaan tuhanteen kertaan ettei sitä muuta mikään mitä he tekevät. En ole täydellinen äiti, mutta kukapa olisi?

Minusta se ei ole olennaista, jos joskus tiuskaisee, mutta minua kauhistuttavat äidit, jotka tuntuvat JATKUVASTI puhuvan lapsille rumasti. Siis huutavat, nurisevat, ivaavat... Jossain vaiheessa havahduin siihen, että olin itse ajautumassa tällaiseen ja olen asiaa miettinyt syvällisemminkin. Minulle ei lapsena juurikaan huudettu, mutta olen saanut kotiperintönä aika negatiivisen puhetavan ja olen vasta viime aikoina todella herännyt tajuamaan, että lapset ovat elämäni ILO, voin ihan hyvin luopua siitä peruskielteisestä nurinasta, minkä lapsena opin. Ja yllätys vaan, metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan (tai tässä tapauksessa ei huudeta) ja lapsetkin ovat iloisempia. Oikeasti heistä on varmaan usein tuntunut siltä, että ovat minulle lähinnä taakka ja kärsimys. Ja kyse ei siis ole ollut vain puhetavasta, vaan ihan yleisemmin elämänasenteesta. Yksi minua auttanut ihminen on (heh) kirjailija Astrid Lindgren, jonka elämäkerroista olen ammentanut voimaa. Siis hän oli ihminen, jolle lapset olivat elämässä kaikkein rakkainta ja hän jaksoi loputtomiin ajaa lasten asiaa. Käytännössä tuollaista ei usein näe.

Tunnustakaa!

Huutaminen on typerää mutta asiasta mainittava jopa hieman ilkeään äänensävyyn ei ne muuten perille mene..

Illalla tulee tiuskittua kun itseä väsyttää ja haluais jo rauhottua, mutta lapsi sen kun vaan kekkuloi pystyssä ja riehuu minkä ehtii.

Jos vituttaa ja ei saa töissä tiuskia kenellekään. Tolta se ainakin mun mielestä näyttää

Koska ne ärsyttää alituisella jankkaamisella, mikään ei mene perille edes viidennellä sanomisella.

Parempi tiuskia kuin lyödä!

Mä ainakin sanon normaalisti muutaman kerran ja sitten karjasen. Me kyllä ollaankin sellainen Kiljusen herrasväki kotona, myös lapset saa näyttää tunteensa. Ne kiljuu kanssa. Itse olen kärsinyt kiltin tytön kasvatus mallista ja nyt haluan että omat lapset saa näyttää tunteensa vaikka sitten huutamalla. Kyllä meillä keskustellaan paljon asioista mutta kyllä se suuttuessaan menee tiuskimiseksi ja huutamiseksi niin äidiltä kuin lapsilta. Sitten pyydetään anteeksi jos aihetta on, myös vanhemmat lapsilta.

Onko sulla ap lapsia?

Mun tulee valitettavasti tiuskittua kun pinna ei vaan yksinkertaisesti enää riitä. Joskus koko päivä voi olla yhtä kiukuttelua ja tappelua lapsen kanssa ja lopulta itseltä loppuu kärsivällisyys ja kauniisti puhuminen...

Kun me vanhemmatkin ollaan vaan ihmisiä. Ja se on hyvä lastenkin huomata.

Koska ne lopulta uskoo sitä tiuskaisua. Mä jaksan tiettyyn pisteeseen asti enkä tykkää tiuskia, mutta välillä on pakko katkaista se jatkuva vastaan inttäminen ja uhma. Lapsella on ihan järkyttävä uhmaikä ja aina se normaali tiukka ääni ei vaan riitä, vaan lapsi testaa vielä enemmän, että eikö tosiaan vieläkään saa tehdä sitä mitä kiellettiin just noin sadatta kertaa tekemästä.

kerran siskoni läksytti lastaan kun tämä kaatoi maitoa täynnä olevan lasinsa maahan,no minä en tykännyt siitä,ja sanoinkin siskolleni että miksi hän läksyttää lasta moisesta joka itsekin oli hämmentynyt asiasta.Ei kai se lapsi tahallaan sitä maitoa maahan kaada vahinkohan se oli,jolloin siskoni katsoi minua ja kertoi ettei moinen ollut tullut hänelle mieleenkään,tietääkseni siskoni ei ole läksyttänyt lastaan tämän jälkeen jos jotain on vahingossa päässyt tapahtumaan.Läksyttämisen sijaan hän on lohduttanut ja yrittänyt lievittää lapsen hämmennystä puhumalla hänelle rauhallisesti,tiuskimisen sijaan.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 23:55"]Onko sulla ap lapsia?
[/quote] On. Miten niin? Itse en ilkeile miehelleni, työkavereille, kaupan kassahenkilöille, naapureille enkä muillekaan, miksi sitten lapsillenikaan...

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 00:47"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 23:55"]Onko sulla ap lapsia?
[/quote] On. Miten niin? Itse en ilkeile miehelleni, työkavereille, kaupan kassahenkilöille, naapureille enkä muillekaan, miksi sitten lapsillenikaan...
[/quote]

No kiusaako sun mies pikkuveljeään eikä usko vaikka nätisti kiellät kymmenen kertaa?
Heitteleekö kaupan kassa sun ostoksia ympäriinsä ja nauraa räkäisesti päälle?
Makaako yliväsyneet naapurit x-asennossa teidän pihalla ja huutoitkee sen sijaan että suostuisivat nukkumaan?
Tökkiikö työkaverit sua mahaan kiusallaan?

Meillä asuu normaalit lapset ja normaalit aikuiset - joskus on sellaisia päiviä, ettei viestit mene leperrellen perille. Onneksi harvoin, mutta aika tavanomaista se lapsille ärähtely on eivätkä ne mene siitä rikki kun ovat rakastettuja ja hellästi hoidettuja muuten.

Nämä hellanlettas-vanhempien lapset onkin sitten pahassa pulassa, kun ensimmäisen kerran joutuvat kouluun tai päiväkotiin, missä joku joskus sanoo ilkeästi... Siperia opettaa, ei täällä maailmassa pärjää curling-vanhempien lapset. Koulukiusattuja ja yliherkkä niistä tulee ja sitten taas ihmetellään että miksi lasten mielenterveysongelmat lisääntyvät. Ei ihminen vaan toimi niin, että aina puhutaan fiksusti ja hillitysti. Normaali ihminen menettää välillä malttinsa ja sen kieltäminen sairastuttaa ihmisen. 

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:41"]Onko teidän muiden tiuskivien äitien ja isien kotona tiuskittu, kun olitte lapsia? Mun vanhemmat tiuskivat AINA, siis ilman että kiukuttelimme. Siis jos vaikka kysyi jotain, niin vastaus oli tiuskintaa. Se on pinttynyt mulle tavaksi, josta on tosi hankala päästä eroon. Lapsellekin tulee tiuskittua joskus, mutta etenkin miehelle vaikkei aina olisi syytäkään :/
[/quote]
Mun vanhemmat eivät, mutta purivat hampaat yhteen ja varsinkin äiti oli vihainen jopa tuntikausia.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 15:58"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:41"]Tunnistan itsessäni tuollaisen tiuskijan. Harmittaa monesti jälkeen päin oma käytös, mutta väsyneenä ja pinna kireällä ei aina voi itselleen mitään. 
[/quote] Kauheeta. Ei voi itselleen mitään?
[/quote]
Varmaan voisi jos voisi todeta, että tänään menenkin lepäämään aikaisin tästä äitiydestä ja huomisen pidän vapaata.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 16:06"]Nämä hellanlettas-vanhempien lapset onkin sitten pahassa pulassa, kun ensimmäisen kerran joutuvat kouluun tai päiväkotiin, missä joku joskus sanoo ilkeästi... Siperia opettaa, ei täällä maailmassa pärjää curling-vanhempien lapset. Koulukiusattuja ja yliherkkä niistä tulee ja sitten taas ihmetellään että miksi lasten mielenterveysongelmat lisääntyvät. Ei ihminen vaan toimi niin, että aina puhutaan fiksusti ja hillitysti. Normaali ihminen menettää välillä malttinsa ja sen kieltäminen sairastuttaa ihmisen. 
[/quote] Mun mielestä taas niistä tulee yliherkkiä itkupillejä, joita stressataan vanhempien toimesta ilkeilyllä ja mitätöinnillä. Ap