Miksi tiuskitte lapsille?

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 07:28"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 00:47"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 23:55"]Onko sulla ap lapsia?
[/quote] On. Miten niin? Itse en ilkeile miehelleni, työkavereille, kaupan kassahenkilöille, naapureille enkä muillekaan, miksi sitten lapsillenikaan...
[/quote]

No kiusaako sun mies pikkuveljeään eikä usko vaikka nätisti kiellät kymmenen kertaa?
Heitteleekö kaupan kassa sun ostoksia ympäriinsä ja nauraa räkäisesti päälle?
Makaako yliväsyneet naapurit x-asennossa teidän pihalla ja huutoitkee sen sijaan että suostuisivat nukkumaan?
Tökkiikö työkaverit sua mahaan kiusallaan?

Meillä asuu normaalit lapset ja normaalit aikuiset - joskus on sellaisia päiviä, ettei viestit mene leperrellen perille. Onneksi harvoin, mutta aika tavanomaista se lapsille ärähtely on eivätkä ne mene siitä rikki kun ovat rakastettuja ja hellästi hoidettuja muuten.
[/quote] En tarkoittanut tässä "nyt loppuu"-ärähtämistä vaan puhetta tyyliin: Ei olis pitänyt ottaa sua (kauppaan) mukaan, sä et osaa kyllä yhtään käyttäytyä, tää (juuri ostettu tuote) viedään nyt takasin kauppaan kun oot noin hirveä ym. Lapsi on jossain hysteerisessä kohtauksessa ja heitetään lisää vettä myllyyn tauottomalla solvaamisella. On nähty moneen kertaan ettei toi tyyli auta vaan pahentaa. Kiukuttelu ei muuten ole uhmaikää lukuunottamatta lapsen normaali olotila...

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 23:39"]Parempi tiuskia kuin lyödä!
[/quote] Muita vaihtoehtoja ei ole?

Mä huudan pennuilleni niin paljon kuin huvittaa. Oppivat elämää samalla.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:34"]Mä huudan pennuilleni niin paljon kuin huvittaa. Oppivat elämää samalla.
[/quote] Ja valmistautuvat elämäm kouluun?

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:34"]Mä huudan pennuilleni niin paljon kuin huvittaa. Oppivat elämää samalla.
[/quote]

Tyypillinen WT-asenne :D

Oiva esimerkki.

Tunnistan itsessäni tuollaisen tiuskijan. Harmittaa monesti jälkeen päin oma käytös, mutta väsyneenä ja pinna kireällä ei aina voi itselleen mitään. 

Onko teidän muiden tiuskivien äitien ja isien kotona tiuskittu, kun olitte lapsia? Mun vanhemmat tiuskivat AINA, siis ilman että kiukuttelimme. Siis jos vaikka kysyi jotain, niin vastaus oli tiuskintaa. Se on pinttynyt mulle tavaksi, josta on tosi hankala päästä eroon. Lapsellekin tulee tiuskittua joskus, mutta etenkin miehelle vaikkei aina olisi syytäkään :/

Minä ainakin nyt jälkeenpäin tiedän huutaneeni lapsille kun olin aivan ylikuormittunut töistä kodinhoidosta huonosti nukutuista öistä vuosikaupalla eikä mies lasten isä pannut tikkua ristiin työpäivän jälkeen. Lisäksi tietenkin lapset kinusivat ja tappelivat jne.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:41"]Onko teidän muiden tiuskivien äitien ja isien kotona tiuskittu, kun olitte lapsia? Mun vanhemmat tiuskivat AINA, siis ilman että kiukuttelimme. Siis jos vaikka kysyi jotain, niin vastaus oli tiuskintaa. Se on pinttynyt mulle tavaksi, josta on tosi hankala päästä eroon. Lapsellekin tulee tiuskittua joskus, mutta etenkin miehelle vaikkei aina olisi syytäkään :/
[/quote] Ap:n lapsuudessa on tiuskittu ja tuhahdeltu lasten tekemisille ja sanomisille, enkä halunnut tätä perinnettä jatkaa. Itse olen ollut lapsena itkuinen ja kiukkuinen, ja jostain kumman syystä omat lapseni ovat hyväkäytöksisiä ja harvinaisen tasapainoisia. Sellaisia joilla on järki päässä vaikkei kukaan ole vieressä kommentoimassa ja määräämässä. Tai sitten mulla on vaan niin helpot lapset ;)

Kyllä menee hermo aina oon niin väsynyt,munko pitää olla kotiäiti 24/7 eikä kukaan auta :(

Itse huomaan välillä tiuskivani lapselle, varsinkin jos "kaikki on hyvin" lapsella ja hän alkaa ihan tahallaan vempulomaan eikä suostu kertomaan syytä asialle. Eli lapsella ei ole nälkä eikä väsy tai muu fysiolooginen syy , eikä myöskään ole huomiosta tai leikkimisestä paitsi.

Esim tässä yksi päivä kun olimme menossa kauppaan niin yksi kaksi yllättäen iloinen lapsi päättikin alkaa laahaamaan jalkojaan ja muutenkin mutisemaan enkä saanut syytä irti millään niin silloin tuli kyllä sanottua että "Jos ei ala käytös parantumaan niin menemme kotiin ja jäät ilman iltamaitoa" kun maidon takia olimme menossa kauppaan. Muutaman kerran olemme myös kääntyneet kotiin kesken kaikken kun käytös alkaa olla liian huonoa.

t. aina ei voi olla hyvä päivä vaikka kuinka yrittää ja rakastaa.

Olen vähän järkyttynyt siitä miten helposti teidän itsehillintä pettää ja siitä, että puratte lapseen väsymyskiukkunne. Pidätte sitä vielä ihan normaalina toimintana? Ihan oikeasti kannattaisi katsoa peiliin.

Lapsen pikkukiukutteluun auttaa hyvin harhautus ja huomion siirtäminen muualle. Jos itse olen väsynyt, niin saatan tiuskaista lapselle, mutta sitten sanon anteeksi ja kerron olevani väsynyt. Yleensä lapsi sitten ymmärtää. Jos ei ymmärrä, niin sitten sanon kovemmin tai yritän vain kestää ja olla vahvempi kuin lapsi, jos lapsi esim. itsekin on väsynyt. Se on kuitenkin vanhemman tehtävä. Kohtelias ja toisen huomioonottava kasvatus ei oo curling-kasvatusta. Curling-kasvatus on sitä, että silotellaan pettymyksiä ja annetaan lapselle liikaa päätösvaltaa.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:41"]Tunnistan itsessäni tuollaisen tiuskijan. Harmittaa monesti jälkeen päin oma käytös, mutta väsyneenä ja pinna kireällä ei aina voi itselleen mitään. 
[/quote] Kauheeta. Ei voi itselleen mitään?

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 11:04"]Olen vähän järkyttynyt siitä miten helposti teidän itsehillintä pettää ja siitä, että puratte lapseen väsymyskiukkunne. Pidätte sitä vielä ihan normaalina toimintana? Ihan oikeasti kannattaisi katsoa peiliin.
[/quote] Oot itse varmaan joku pyhimys?

Koska olen vihainen, muhun sattuu ja mistään en saa apua.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:09"]Olette huonoja äitejä, te tiuskijat. Hävettää teidän puolesta ja harmittaa lapsen puolesta. Joskus näkee julkisilla paikoilla näitä tiuskijoita. Ihan pahaa tekee. Lapsi saattaa kysyä ihan normaalilla äänellä, vähän ujosti vaikka että saako jonkun karkin ja äiti siihen sitten tiuskaisee todella vihaisesti että tänään ei ole mikään karkkipäivä, tai jotain vastaavaa. Jos ei hermot kestä lapsia, niin ehkä sellaisia ei kannattaisi hankkia. Ihan turha tulla mulle selittelemään kuinka on työkiireitä, väsymystä tai muuta. Pidän teitä ihmisjätteenä vaikka kuinka selittelisitte.
[/quote]
Niin ollaan. Toivottavaa on että et ikinä joudu kokemaan samaa mitä minä.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 11:04"]Olen vähän järkyttynyt siitä miten helposti teidän itsehillintä pettää ja siitä, että puratte lapseen väsymyskiukkunne. Pidätte sitä vielä ihan normaalina toimintana? Ihan oikeasti kannattaisi katsoa peiliin.
[/quote]
Ole vaan. Peiliin katsomisen johdosta olen tällainen kuin olen.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:09"]Olette huonoja äitejä, te tiuskijat. Hävettää teidän puolesta ja harmittaa lapsen puolesta. Joskus näkee julkisilla paikoilla näitä tiuskijoita. Ihan pahaa tekee. Lapsi saattaa kysyä ihan normaalilla äänellä, vähän ujosti vaikka että saako jonkun karkin ja äiti siihen sitten tiuskaisee todella vihaisesti että tänään ei ole mikään karkkipäivä, tai jotain vastaavaa. Jos ei hermot kestä lapsia, niin ehkä sellaisia ei kannattaisi hankkia. Ihan turha tulla mulle selittelemään kuinka on työkiireitä, väsymystä tai muuta. Pidän teitä ihmisjätteenä vaikka kuinka selittelisitte.
[/quote] Näin.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:41"]

Onko teidän muiden tiuskivien äitien ja isien kotona tiuskittu, kun olitte lapsia? Mun vanhemmat tiuskivat AINA, siis ilman että kiukuttelimme. Siis jos vaikka kysyi jotain, niin vastaus oli tiuskintaa. Se on pinttynyt mulle tavaksi, josta on tosi hankala päästä eroon. Lapsellekin tulee tiuskittua joskus, mutta etenkin miehelle vaikkei aina olisi syytäkään :/

[/quote]

Ihmisen pitäisi tietoisesti olla toistamatta sitä väärää mallia, minkä on kotoaan saanut.

Minulla on ollut hyvin väkivaltainen lapsuus. Välillä reidet oli lantiosta polviin asti mustana, kun vyöllä piestiin. Isäni oli juoppo narsisti, joka piti koko perheen hirmuvaltansa alla. Hänen "elämäntehtävänsä" tuntui olevan lapsen itsetunnon täydellinen nujertaminen.

Tämän opin saaneena päätin, että jos joskus lapsia saan tulen tekemään asiat jotakuinkin päinvastoin. Helppoa se ei ole ja olenkin pari kertaa huutanut lapsilleni. Aina sen jälkeen olen pyytänyt nöyrimmästi anteeksi käytöstäni.

Koen kuitenkin onnistuneeni lasteni kasvatuksessa. He molemmat ovat hyvällä itsetunnolla varustettuja, hyvin sosiaalisia ja hyvin käyttäytyviä, nyt jo aikuisia.

Maailma on mahdollista muuttaa, jos jokainen tekee sen pienen osuuden, mikä pienelle ihmiselle on mahdollista. Askel kerrallaan.