Onko ketään muuta joilla ei juuri yhtään sukulaisia?

Täällä yksi "suvuton". Pääsyy siihen on se, että suvussamme on paljon alkoholismia. Esimerkiksi äitini (alkoholisti) välit katkesivat raittiiseen sisarukseensa, alkoholistisisarustensa kanssa taas ajautui riitoihin jatkuvasti.

Äiti kuoli vuosia sitten, isästäni en tiedä mitään. Ainoa lapsuuden turvani, mummo,  kuoli monta vuotta sitten. Sen jälkeen jäin ihan yksin maailmaan.

Huono tuuri siinäkn, että mieheni on myös yksinäinen susu, hänen vanhempansa kuolivat alkoholiin jo vuosuia sitten. Lastemme takia myös surettaa, mutta yritän pitää kiinni ystävyyssuhteista. Tosin huomannut että ripustaudun heihin liikaa, ja kadehdin heidän lämpimiä sukulaisuussuhteitaan.

Täällä toinen, jolla ei ole juuri sukulaisia. Ei ole sisaruksia, eikä serkkuja. Isä ei koskaan halunnut tutustua minuun :( Hän salasi minut suvultaan kuolemaansa asti. Äitini on käytännössä ainoa sukulainen ja häneenkin on etäiset välit. Hän on hyvin hankala ja itsekäs ihminen, emmekä tapaa kuin pari kertaa vuodessa. Isovanhempani kuolivat, kun olin pieni. Äidin naimattomat ja lapsettomat sisarukset asuvat kaukana, eikä minulla ole edes heidän yhteystietojaan. En ole kuullut heistä vuosiin.

Olen äärimmäisen yksinäinen ja siksi ajautunut epätoivoisesti suhteisiin miesten kanssa, jotka kohtelevat minua huonosti :( En koe olevani rakastettu. Minusta ei välitä yksikään ihminen tässä maailmassa. Luulin olevani ainoa, joka on näin yksinäinen. Lohdullista kuulla, että meitä on muitakin.