Onko lastenkasvatuksen liberalisoitumiselle mitään rajaa?

Enpä tiedä. Itse olen noita jäähyjä käyttänyt ja kun nuorempi lapsi oli vauva hermoni olivat aika kireällä vanhemman lapsen (silloin 4 v.) suhteen. Olin vihainen ja tiukkapipoinen, en käyttänyt fyysistä väkivaltaa mutta ei kaukana ollut. Vanhempi on nyt 6 v. ja pelkää melkein omaa varjoaan. Ei uskalla tehdä mitään omatoimisesti. Sittemmin oma stressini on helpottanut ja näen tämän kuvion selvemmin. Pelottaa että olen tehnyt pysyvää haittaa lapsen kehitykselle. Vanhempi lapsi ei myöskään tunnu niin läheiseltä, kuin ennen nuoremman syntymää.

Tuo on tämän hetken ihanne. En tunne ketään, joka oikeasti pystyisi noin toimimaan joka tilanteessa.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:45"]

Lapsi ei hylkää normaalin käytöksen pelisääntöjä. Vanhemmat kyllä. Nöyryyttämällä ja alistamalla. Hyvän ilmapiirin ja käytöksen saa toisellakin tavalla. Mahdollisimman paljon kunnioittaen. Ihan pienien kanssa vaan toimitaan tietyllä tavalla. Hyvällä mielellä mennään nukkumaan ja lähdetään puistosta. Ennakoidaan.

[/quote]

Lapsi kyllä nöyryyttää, alistaa ja vaikka hakkaa vanhempiaan niin paljon kuin ehtii, jos siitä on etua oman tahdon läpiajamisessa eivätkä vanhemmat estä sitä tarpeeksi tiukalla kurinpidolla. Lapsilla ei ole ollenkaan samalla lailla estoja näiden asioiden suhteen kuin vanhemmilla, ja kaikki keinot ovat käytössä jos vanhempi ei tajua estää niiden käyttöä.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 11:48"]

Enpä tiedä. Itse olen noita jäähyjä käyttänyt ja kun nuorempi lapsi oli vauva hermoni olivat aika kireällä vanhemman lapsen (silloin 4 v.) suhteen. Olin vihainen ja tiukkapipoinen, en käyttänyt fyysistä väkivaltaa mutta ei kaukana ollut. Vanhempi on nyt 6 v. ja pelkää melkein omaa varjoaan. Ei uskalla tehdä mitään omatoimisesti. Sittemmin oma stressini on helpottanut ja näen tämän kuvion selvemmin. Pelottaa että olen tehnyt pysyvää haittaa lapsen kehitykselle. Vanhempi lapsi ei myöskään tunnu niin läheiseltä, kuin ennen nuoremman syntymää.

[/quote]

Enpä usko tuohon. Viimeaikaisista tuomitsemisista huolimatta jäähyt ovat tälläkin hetkellä laajasti käytössä kouluissa, päiväkodeissa ja muissa hoitopaikoissa, eikä lapsista siellä kyllä mitään säikkyjä tule.

Ei tullut muuten entisaikojenkaan lapsista, vaikka koulussa lyötiin pikkujutuistakin viivottimella/karttakepillä ja kotona sen perään remmillä.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 11:48"]

Enpä tiedä. Itse olen noita jäähyjä käyttänyt ja kun nuorempi lapsi oli vauva hermoni olivat aika kireällä vanhemman lapsen (silloin 4 v.) suhteen. Olin vihainen ja tiukkapipoinen, en käyttänyt fyysistä väkivaltaa mutta ei kaukana ollut. Vanhempi on nyt 6 v. ja pelkää melkein omaa varjoaan. Ei uskalla tehdä mitään omatoimisesti. Sittemmin oma stressini on helpottanut ja näen tämän kuvion selvemmin. Pelottaa että olen tehnyt pysyvää haittaa lapsen kehitykselle. Vanhempi lapsi ei myöskään tunnu niin läheiseltä, kuin ennen nuoremman syntymää.

[/quote]

Enpä usko tuohon. Viimeaikaisista tuomitsemisista huolimatta jäähyt ovat tälläkin hetkellä laajasti käytössä kouluissa, päiväkodeissa ja muissa hoitopaikoissa, eikä lapsista siellä kyllä mitään säikkyjä tule.

Ei tullut muuten entisaikojenkaan lapsista, vaikka koulussa lyötiin pikkujutuistakin viivottimella/karttakepillä ja kotona sen perään remmillä.

[/quote]

Toisista tuli, toisista ei. Jotkut lapset ovat herkempiä. Omani esimerkiksi. Olisi pitänyt ymmärtää. En usko että on mitään yleispätevää kasvatusmuottia, millä kaikista lapsista voi koulia parhaan mahdollisen esiin. Omalle lapselleni tuo ankaruus oli väärä tapa. Ennen tuota aikaa hän oli iloinen ja ulospäinsuuntautunut. Minä nujersin hänet. Toivon että saan vielä tilanteen korjattua, kun tiedostan tämän.

Jäähyä kritisoidaan (mielestäni syystä) siksi, että siinä lapsi jätetään yksin selviytymään hankalaan tilanteeseen ja vaikeiden tunteiden kanssa.

Itselleni on ollut valtava oivallus, kun temperamenttinen kuopukseni on "opettanut" minulle mikä on paljon parempi tapa toimia. Jopa meidän raivopään kanssa toimii suht hyvin, kun hänen kanssaan on (rauhallisena hetkenä) käyty läpi, mikä olisi hyvä toimintatapa raivonpuuskan sattuessa. Toisia ei satuteta, vaan esimerkiksi revitään sanomalehtiä tms. Tunnistan itsessänikin tuon piirteen, että kun olen oikein vihainen niin on lähes pakko rikkoa jotain, se helpottaa. Usein lapsilla on tämä tarve vielä voimakkaampi,eikä keinoja hillitä itseään. Seurauksena on sitten tavaroiden särkemistä, lyömistä ym.

Lisäksi lapsen kanssa on mielestäni tärkeää käydä tunteita läpi. Omaa lastani rauhoittaa jo se, että totean hänen olevan vihainen ja lupaan, että tunne menee ohi. Välillä on tilanteita, että on odotettava lapsen rauhoittumista. Minusta tämä ei ole mitään lässyttämistä ja pään silittelyä.

Itsekin aikoinaan kannatin jäähyä, mutta oman lapseni kohdalla olen todennut sen olevan ihan kelvoton keino(johtaa vain suurempaan raivoon ja jopa kokopäivän kestävään negatiivisten tunteiden kehään - olen tulkinnut tämän niin, että lapselle on tosi suuri stressi kun hänet jätetään yksin selviämään raivostaan eristämällä hänet muista).

En tiedä, ehkä olen sitten monen mielestä joku curling-vanhempi.

Välillä lapsi vaan on pakko ottaa pois tilanteesta missä hän häiritsee/kiusaa toisia, eli jäähylle. Toisaalta jäähy on useimmille lapsille siinä määrin ikävä kokemus, että se toimii tehokkaana pelotteena/rangaistuksena opettamassa, että sääntöjä noudatetaan ja aikuisia totellaan. Jos lapsille ei saa tuottaa selkeän ikäviä kokemuksia (=rangaistuksia) koska niistä tulee "traumoja", niin ongelmissa ollaan.

Päiväkodissa nousee esiin lapset, joiden vanhemmat jaksavat perustella ja neuvotella loputtomiin. Rajoittaminen ja kieltäminen on heille kauhistus. Ja muutenkin se, että aikuista ei uskota vaan tehdään, mitä lystätään ajattelematta toista ja saadaan kauheat raivarit, kun kielletään.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 13:14"]

Välillä lapsi vaan on pakko ottaa pois tilanteesta missä hän häiritsee/kiusaa toisia, eli jäähylle. Toisaalta jäähy on useimmille lapsille siinä määrin ikävä kokemus, että se toimii tehokkaana pelotteena/rangaistuksena opettamassa, että sääntöjä noudatetaan ja aikuisia totellaan. Jos lapsille ei saa tuottaa selkeän ikäviä kokemuksia (=rangaistuksia) koska niistä tulee "traumoja", niin ongelmissa ollaan.

[/quote]

Olen eri mieltä. Ja hassua kyllä, niiden vaikempien luontoisten lasten kanssa rangaistukset on tehottomimpia, vaikka usein sanotaan että niiden kanssa rankaisemista jopa tarvittaisiin.

Tiedän omasta kokemuksesta, olin meinaan itse yksi pikkuperkele lapseksi. 1970-luvun lapsena silloin ei "mukuloita" kohdeltu todellakaan hellällä kädellä jos änkyröivät eikä tottele. Mutta toisin kuin alistuvaan ja kilttiin veljeeni, minuun ei rangaistukset tehonneet. Siitä tuli minulle jo jossain 3-4 vuotiaana ihan tietoinen tahtojen taistelu, että tehän ette minua alista, että kuolen mieluummin kuin alistun millään rangaistuksilla. Vanhempani eivät osanneet muuta kuin koventaa rangaistuksia, ja usein sain sitten lopulta selkääni, "isä haki vyöremmin" ja sillä läimi. Mutta siinäkin minä ajattelin koko ajan että minä en alistu, en alistu, pakko ei ole kuin kuolla, ja minä kuolen ennen kuin alistun. 

Ihan tarpeetonta oli tuollainen taistelu. Minun kanssani olisi varmasti pärjännty hyvin jos ei olisi tehnyt asiasta moista tahtojen taistelua vaan olisi palkkioiden kautta ja asioita selittämällä ohjannut oikeaan. Nyt minulla on itseni luontoinen äärimäisen temperamenttinen tytär, ja itse olen käyttänyt häneen hyvin vapaata kasvatusta, erinomaisin tuloksin. Olen varma, että vanhempieni linjoilla olisin tehnyt hänestä samanlaisen ongelmasien ja ahdistuneen tyypin kuin mitä itse olin nuorena, sellaisen joka näkee että asetelma on minä vs. muu kusipäinen maailma.

Kumma kun ennen oli kunnon kuri niin kotona kuin koulussakin. Lapsilla ei kyllä olllu juurikaan traumoja, oppilaat ei ollu masentuneita, ympäristö pysy siistinä, kaduilla uskalsi kävellä illallakin kun tiesi että se on turvallista. Jokainen aikuinen osallistu lasten kasvatukseen.  Olisikko vihdoinki aika ottaa se maalaisjärki käteen. En tarkoita että ketään tarvittee rueta pahoinpitelemään. Mutta jos kysyy 50v mitä mieltä he ovat koulusta jolloin tuli karttakepistä ja seisottiin nurkassa. Niin he kunnioittavat juuri sitä opettajaa joka piti kuria. Entä mitä he ajattelevat vanhemmista joilla oli selkeät rajat. He kunnioittavat heitä, ei olisi tullu mieleenkään lähteä kokeilemaan mitä tapahtuu jos ei tottele vanhempiaan. Eli ei ole tarvinnu pahoinpidellä jo tieto siitä että voi saada vitsaa jos ei tottele on riittäny. En sotke näihin perheitä joissa on ollu alkoholiongelmia ja henkisiä ongelmia.

Kyllä siihen on muut syyt kuin se että lapsi on joutunu jäähylle. Ehkä et ole antanut hälle aikaa ja hellyyttä muuten ja se on siihen syynä. Se että lapsi joutuu miettimään käytöstään jäähyllä ei tarkoita että se ei saisi rakkautta ja hellyyttä sitten muulla ajalla. Olet sekoittanu asiat.

Antakaa mä arvaan..Joku parikymppinen lapseton yliopisto-opiskelija tekee "nikulat" ja koittaa pätee hienoilla sanoilla asiassa josta ei ymmärrä mitään?

Itse olen kasvattanut neljä lasta ilman opiskeluja ja ilman lastenkasvatus oppaita.

Vanhimpiin kahteen olen käyttänyt tietämättömyyttäni näitä nannyjen ohjeita eli esim.jäähyttänyt.Nyt huomaa millaisen trauman olen saanut aikaiseksi koska ahdituvat kun tulee tilanne jossa tarvitsisivat vanhemman tukea eikä sitä hylkäämistä ja joukosta poistamista jota jäähdyttäminen on.Olemme jättäneet kitinöitä huomioimatta kuten neuvottiin ja vanhimmilla huomaa ahdistumista ja änkytystä näissä tilanteissa.Luunappeja annoimme vanhimmille lapsile ja käytimme jonkin verran ruumiillista kuritusta ja nyt pieni mies tulee melkein silmille jos häneen koittaa koskeakkaan silloin kun hermostunut.

Pienimpiin olemme käyttäneet huomattavasti pehmeämpiä kasvatus keinoja ja heistä huomaa että ovat rauhallisempia ja selviävät ongelma ja kiukku tilanteista huomattavasti nopeammin.

Olemme vanhempina kasvaneet ja kehittyneet valtavasti kun jätimme kaikki oppikirja opit pois ja toivottavasti saamme vielä korjattua kahden vanhemman lapsen traumat jotka me aiheutimme paskalla kasvatuksella.

Kaikki jäähytys ja kaikenlainen lapseen kajoaminen on väärin ja voi KOKEMUKSELLA sanoa että edestään löytää!

Kyl jäähynkin voi toteuttaa asianmukaisesti ilman ahdistavan alistavaa suhtautumista lapseen. Jäähy on nimensä mukainen pelin poikki puhaktaminen jolla saadaan tunteet rauhoitettua ja sitten rauhassa ongelma selvitettyä. Ei jäähy saa olla alistava rangaistus jossa lapsi tuntee olevansa huono ja hyljeksitty vaan ihan asianmukainen paussi riidasta tai ongelmasta (suosittelen ihan aikuisillekin riitamenetelmäksi :) )
Eli menetelmiä onniin helppo tuomita ja yleistää vääriksi Vaikka pitäisi puuttua vanhempien tapaan toteuttaa kurinpitoa.

Edelleen väitän että vain lapseton voi kovasti suositella jäähyjä.Ensinnäkin normaaleilla terveillä vilkkailla lapsilla on hirvittävän vaikea vetää raja siihen mistä jäähy tulee ja mistä ei.Aikuisilla on tapana mielellään puuttua esim lapsien leikkeihin ja päättää missä menee raja ja poistaa yksi leikeistä ja eristää.Aikuisella on helppoa käydä lapseen kiinni mutta odottappas kun lapselle tulee voimaa ja omaa tahtoa,ei onnistu ja raivo on valtava!Aikuiselle on myös helppoa väheksyä lapsen tunteita ja käyttää normaaliin mielipahaan rangaistusta ja kieltää lasta tuntemasta tiettyjä tunteita joita aikuinen ei jaksa ottaa vastaan.

Turha puhua ruumiillisesta kurituksesta ja jäähyistä ja seuraavaan hengenvetoon siitä että haluaa vain rauhoittaa lapsen.Siitähän aloituksessa oli kyse että miksi lasta ei kuritettaisi oikein kunnolla!No sanon vaan KOKEMUKSELLA että ei kannata!

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 13:22"]

Kumma kun ennen oli kunnon kuri niin kotona kuin koulussakin. Lapsilla ei kyllä olllu juurikaan traumoja, oppilaat ei ollu masentuneita, ympäristö pysy siistinä, kaduilla uskalsi kävellä illallakin kun tiesi että se on turvallista. Jokainen aikuinen osallistu lasten kasvatukseen.  Olisikko vihdoinki aika ottaa se maalaisjärki käteen. En tarkoita että ketään tarvittee rueta pahoinpitelemään. Mutta jos kysyy 50v mitä mieltä he ovat koulusta jolloin tuli karttakepistä ja seisottiin nurkassa. Niin he kunnioittavat juuri sitä opettajaa joka piti kuria. Entä mitä he ajattelevat vanhemmista joilla oli selkeät rajat. He kunnioittavat heitä, ei olisi tullu mieleenkään lähteä kokeilemaan mitä tapahtuu jos ei tottele vanhempiaan. Eli ei ole tarvinnu pahoinpidellä jo tieto siitä että voi saada vitsaa jos ei tottele on riittäny. En sotke näihin perheitä joissa on ollu alkoholiongelmia ja henkisiä ongelmia.

[/quote]

Mä olen yli 50 v ja ei, en kunnioittanut opettajaa vaan pelkäsin. Pelko ja kunnioitus ovat kaksi ihan eri asiaa.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 13:22"]

Kumma kun ennen oli kunnon kuri niin kotona kuin koulussakin. Lapsilla ei kyllä olllu juurikaan traumoja, oppilaat ei ollu masentuneita, ympäristö pysy siistinä, kaduilla uskalsi kävellä illallakin kun tiesi että se on turvallista. Jokainen aikuinen osallistu lasten kasvatukseen.  Olisikko vihdoinki aika ottaa se maalaisjärki käteen. En tarkoita että ketään tarvittee rueta pahoinpitelemään. Mutta jos kysyy 50v mitä mieltä he ovat koulusta jolloin tuli karttakepistä ja seisottiin nurkassa. Niin he kunnioittavat juuri sitä opettajaa joka piti kuria. Entä mitä he ajattelevat vanhemmista joilla oli selkeät rajat. He kunnioittavat heitä, ei olisi tullu mieleenkään lähteä kokeilemaan mitä tapahtuu jos ei tottele vanhempiaan. Eli ei ole tarvinnu pahoinpidellä jo tieto siitä että voi saada vitsaa jos ei tottele on riittäny. En sotke näihin perheitä joissa on ollu alkoholiongelmia ja henkisiä ongelmia.

[/quote]

Aika kullittaa muistot!

Muuten, tuosta opettajan auktoriteetista sen verran, että olin just kyläkoulumme juhlissa, ja siellä vanhat kyläläiset muistelivat omia kouluaikojaan. Esim. n. 80-vuotias naapurini kertoi, miten he olivat antaneet opettajalle turpaan. Toinen taas muisteli kusseensa opettajan kumisaappaisiin.

Joo munki isällä oli sillon 50 luvulla kansakoulun opettaja joka pieksi ja hakkasi ja otti erityisesti silmätikukseen meidän isän joka oli joulukuun lopulla syntynyt poruklan pienin ja nuorin.hakkasi ja pieksi.

Lisäksi kiristi kylän naisia yksinäinen poikamies sillä että antoivat sille piilua ja kantoivat ruokaa jotta omaa lasta ei oltaisi koulussa täysin alistettu.

Isäni on väkivaltainen ja juoppo ja kertoo tästä traumastaan aina kännissä,mies parka.Se siitä ihanasta menneestä ajasta ja näistä sodan traumatisoimista miehistä!

Ja tosiaan teinit jotka ei nyt ihan ymmärrä asiaa niin kyllä näillä vanhemmilla ihmisillä siellä on sodan traumatisoimia perheitä ja vanhempia joista me emme ymmärrrä mitään.Sitä aikakautta on turha koittaa ymmärtää..ei se mistään alkoholismista ole kiinni.

Kuristus ja lapsen alistaminen on väärin!

Olen kokenut elämäni kovimman koulun esikoispoikani kanssa. Hän on, kuten tässä joku itsestään lapsena kirjoitti, sellainen, että ennemmin menettää tajuntansa reuhtoessaan ja itkiessään kuin alistuessaan esim. jäähypenkille. Olin tosi ahdistunut, koin, että minulla ei ole mitään auktoriteettia lapseeni, ja kauhulla ajattelin tilanteita, joissa lapsi heittää jotakin vaikka vahingossa pallolla päähän (kiusaa lapsi on tehnyt minusta tosi vähän) ja aikuinen käskee pyytää anteeksi, ja hän ei kykene siihen. Sitten juostaan jäähyllä hysteerisen ja limaa oksentavan lapsen kanssa, koska hän ei jäähyllä pysy. Tuntui, että lapsen kanssa eläminen oli ainaista murehtimista tottelemattomuudesta, vaikka pääsääntöisesti lapsi on aina ollut melko "kiltti", mutta harva lapsi nyt joka asiassa tottelee.

Nyt lapsi on 12-vuotias ja voin sanoa samaa, mitä täällä jotkut ovat kirjoittaneet: kadun tekojani. Tämä lapsi ei ole ollenkaan innokas haastamaan riitaa, hän on vaan sellainen vapautta janoava oman tiensä kulkija. Yritin vuosia vääntää häntä ns. normaalin muottiin, kunnes lapsi lopulta muuttui aggressiiviseksi. Enkä ihmettele, sillä vaikka olen hänen kanssaan kivoja juttuja tehnyt ym. tavallista, on vaikutelma varmasti ollut se, etten häntä oikeasti hyväksy, ja olen saanut itse älyttömiä kilareita ahdistuksissani. Hain apua ja viimein yksi lääkäri vaan sanoi rauhallisesti, ettei tämän lapsen kanssa voi toimia ns. tavallisesti, eivätkä ne väännöt ikinä lopu. Luovuin jatkuvasta kontrolloinnista ja tadaa - hyvin on mennyt. Tietenkään en salli mitä vaan käytöstä, mutta ne asiat käydään tilannekohtaisesti läpi, ei mitään ennalta ohjelmoituja jäähysessioita ja sellaista rationaalista kasvatusta, missä ei lieventäviä asianhaaroja tunneta (ylläri pylläri väsynyt lapsi kiukuttelee herkemmin). Suhtaudun lapseen kuin ihmiseen ikään, ja se on se, mikä ei perinteiseen suomalaiseen kasvatukseen kuulu. On ihan turha sanoa, miten tervepäisiä meistä on tullut kovalla kasvatuksella, eipä tarvitse kuin lukea uutiset lehdestä tai miettiä, paljonko on mt-ongelmia. Kyllä olemme kovan hinnan maksaneet tottelemisen vaatimuksesta.

Niin, vielä lisään sen verran, että sittemmin sain toisenkin lapsen ja hän on ns. helpompi luonne. Olenko häntä juoksuttanut jäähylle? No en!