Tuleeko muille yksinäisille turvattomuuden tunteita ja pelkotiloja?

Vierailija kirjoitti:

Usko Jumalaan antaa semmoisen perusturvan, ettei ole koskaan yksin, omien voimiensa varassa. Tämä ei ole tuputusta saati sanahelinää, vaan olen kulkenut pitkän tien syvästä masennuksesta nykyiseen seesteään oloon. Inhimillisesti olen yksin edelleen, Jumalakaan ei ole antanut minulle ystäviä eikä kumppania.

Keski-ikäinen nainen

Minulla on nalle.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule. Olen mies.

Miehetkin masentuvat. Eristäytyvät. Ahdistuvat. Kärsivät paniikkikohtauksista.

Ei näistä asioista pääse sukupuolella eikä mielen järkähtämättömällä lujuudella irti. Yksinäisyys on useimmille olosuhde, joka kuormittaa mieltä. Siksi se kassan hymykin voi olla merkityksellinen tai muutama ystävällinen vaihdettu sana vaikka bussissa vieruskaverin kanssa.

Eläkeikäiset osaavat monesti tämän tuntemattomalle juttelun taidon.

Minulle tuo on tarkoittanut usein ahdistuneita sunnuntai-iltoja. Sellaisia että sisällä ei voi olla, seinät niinsanotusti kaatuvat päälle.

On kuitenkin niin ahdistunut ettei oikein pysty kävelemään suoraan mitään lenkkiä, lähinnä ryömin korttelia ympäri.

Jos hyvin käy itkettää jossain kohtaa.

Pahinta on se ahdistus ja turvattomuus, mitä ei saa itkulla taitettua. Unettomuus näihin myös liittyy.

Tuntuu pahalta kun ei voi soittaa kenellekään. Ne ihmiset jotka tuntee eivät osaa auttaa. Se on se iso ongelma: miten löytäisi edes yhden sellaisen jonka kanssa puhuminen helpottaisi oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä aloitukseni että minä olen ihan normaali työssäkäyvä ja asioistani huolehtiva, elämässä kohtuullisesti pärjäävä ihminen enkä ymmärrä yksinäisyys aiheuttaa kamalaa turvattomuutta kun minullakin kuitenkin moni asia hyvin ja olen selvinnyt ikävistäkin asioista. Ap

Kyllä kai se pitkäkestoinen yksinäisyys aiheuttaa useimmissa laumaeläimissä turvattomuuden tunnetta. Ihminen tyypillisesti tarvitsee lauman ympärilleen, edes yhden toisen ihmisen. Erakot sitten erikseen.

Minua hävettää että tunnen näin enkä voi vaikuttaa siihen, kun aina kaikkialla toistetaan että pitää tulla toimeen yksin ja että loppupeleissä ihminen on aina yksin ja pitää olla itselleen se luontotyyppi eikä turvata muihin. Olen vuosia, oikeasti koko aikuisikäni ollut yksin ja tosiaan hoidan omat asiani ja olen itselleni kiva mutta silti on se turvattomuus, välillä enemmän välillä vähemmän. Nyt korona-aikana se on vaan räjähtänyt käsiin ja minusta on tullut kotona ja välillä työpaikan vessassakin itkevä hervoton hyytelö kun toivoisin että olisi joku läheinen ihminen mukana elämässä ettei kaikesta pitäisi mennä läpi yksin. Ap

Pystyn samaistumaan ihan täysin. Olen jo yli neljäkymppinen nainen, sinkku ja perheetön ja koen välillä ihan järjetöntä turvattomuuden tunteita. Korona-aika on tosiaan korostanut sitä vielä entisestään. Tuntuu, että kaikilla muilla on joku johon turvautua hädän hetkellä, mutta musta ei kukaan välitä oikeasti. Olen tonkinut oman itseni pohjamutia myöten läpi että mikä mussa on vikana kun olen päätynyt tälläiseen tilanteeseen. En kylläkään ole löytänyt vastausta, mutta itseinho ja -sääli on tämän vuoksi koko ajan läsnä. On mulla joitain kavereita, mutta ei ketään, jonka kanssa synkkaisi 100 prosenttisesti tai voisi olla täysin avoin. Ja heilläkin on kaikille tietenkin omat perheet, joista välittävät oikeasti ja menevät etusijalle. Välillä tuska on niin kova, että toivoisi vaan pääsevänsä pois täältä, vaikka mitenkään itsetuhoinen ei olekaan. Tätä ei kyllä voi ymmärtää ellei itse ole joutunut kokemaan. Tavallaan lohduttaa, että on muitakin samassa tilanteessa vaikka en tätä kenellekään toivoisikaan. Rutistus sulle kuitenkin. Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut.

Ei kannata keskittyä ajattelemaan ettei kukaan välitä eikä lietsoa huonommuuden tunnetta,koska se ,että ihmisellä on ystäviä on usein sattumaa.On vain sattunut tapaamaan samanhenkisen ihmisen.Onhan sinullakin kuitenkin kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule. Olen mies.

Miehetkin masentuvat. Eristäytyvät. Ahdistuvat. Kärsivät paniikkikohtauksista.

Ei näistä asioista pääse sukupuolella eikä mielen järkähtämättömällä lujuudella irti. Yksinäisyys on useimmille olosuhde, joka kuormittaa mieltä. Siksi se kassan hymykin voi olla merkityksellinen tai muutama ystävällinen vaihdettu sana vaikka bussissa vieruskaverin kanssa.

Eläkeikäiset osaavat monesti tämän tuntemattomalle juttelun taidon.

Joillekin varmasti on merkityksellistä tuommoinen small talkkikin, mutta itsellä se ei kyllä yksinäisyyttä karkota sitten yhtään. En kaipaa mitään peruskohteliaan sosiaalisen vuorovaikutuksen murusia, vaan aitoja merkityksellisiä ihmissuhteita.

Aiemmin mainittu seinän viertä pitkin hiiviskely taikka korostettu reippaus on tuttua, peittämään jokaisella askeleella kaikuvan tunteen "olen niiiiin yksin"...koska eihän sitä saa ulospäin näyttää, kuten ei muitakaan sellaisia aitoja heikkouksia, joita kaikki ihmiset pelkää omalle kohdalleen, koska ne pelkää, että se tarttuu.

Ei ole turvatonta. Minulla on kylläkin koiria, vaikuttanevatko asiaan. Ehkä olet vain taipuvainen katastrofiajatteluun sen sijaan, että keskittyisit varautumiseen? Silloin kun olet järjestellyt asiasi hyvin, niin turvattomuutta ei esiinny. Tiedät miten toimit jos jotain sattuu.

Lisäksi aivan jokainen on yksin, myös parisuhteessa olevat. Loppujen lopuksi harva suhde (paitsi silloin kuin joku mainitsee, niin kaikki ryntäävät hehkuttamaan, että heidän suhteensa on juuri sellainen. Totuuden net muista ketjuista, väkivaltatilastoista, eroista jne.) on toisiaan kokonaisvaltaisesti tukeva. Kumppani sairastuu tai kuolee juuri silloin kun toinen ei ole kotona jne. Eli osa ajattelustasi on saippuasarjaharhaa, jossa kumppani on joka hetki tukena ja pari kuolee yhdessä käsi kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä aloitukseni että minä olen ihan normaali työssäkäyvä ja asioistani huolehtiva, elämässä kohtuullisesti pärjäävä ihminen enkä ymmärrä yksinäisyys aiheuttaa kamalaa turvattomuutta kun minullakin kuitenkin moni asia hyvin ja olen selvinnyt ikävistäkin asioista. Ap

Kyllä kai se pitkäkestoinen yksinäisyys aiheuttaa useimmissa laumaeläimissä turvattomuuden tunnetta. Ihminen tyypillisesti tarvitsee lauman ympärilleen, edes yhden toisen ihmisen. Erakot sitten erikseen.

Minua hävettää että tunnen näin enkä voi vaikuttaa siihen, kun aina kaikkialla toistetaan että pitää tulla toimeen yksin ja että loppupeleissä ihminen on aina yksin ja pitää olla itselleen se luontotyyppi eikä turvata muihin. Olen vuosia, oikeasti koko aikuisikäni ollut yksin ja tosiaan hoidan omat asiani ja olen itselleni kiva mutta silti on se turvattomuus, välillä enemmän välillä vähemmän. Nyt korona-aikana se on vaan räjähtänyt käsiin ja minusta on tullut kotona ja välillä työpaikan vessassakin itkevä hervoton hyytelö kun toivoisin että olisi joku läheinen ihminen mukana elämässä ettei kaikesta pitäisi mennä läpi yksin. Ap

Pystyn samaistumaan ihan täysin. Olen jo yli neljäkymppinen nainen, sinkku ja perheetön ja koen välillä ihan järjetöntä turvattomuuden tunteita. Korona-aika on tosiaan korostanut sitä vielä entisestään. Tuntuu, että kaikilla muilla on joku johon turvautua hädän hetkellä, mutta musta ei kukaan välitä oikeasti. Olen tonkinut oman itseni pohjamutia myöten läpi että mikä mussa on vikana kun olen päätynyt tälläiseen tilanteeseen. En kylläkään ole löytänyt vastausta, mutta itseinho ja -sääli on tämän vuoksi koko ajan läsnä. On mulla joitain kavereita, mutta ei ketään, jonka kanssa synkkaisi 100 prosenttisesti tai voisi olla täysin avoin. Ja heilläkin on kaikille tietenkin omat perheet, joista välittävät oikeasti ja menevät etusijalle. Välillä tuska on niin kova, että toivoisi vaan pääsevänsä pois täältä, vaikka mitenkään itsetuhoinen ei olekaan. Tätä ei kyllä voi ymmärtää ellei itse ole joutunut kokemaan. Tavallaan lohduttaa, että on muitakin samassa tilanteessa vaikka en tätä kenellekään toivoisikaan. Rutistus sulle kuitenkin. Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut.

Mulla täysin samaa, mutta olen jäljittänyt juurisyyn ja se on turvaton väkivaltainen lapsuus narsistin lapsena. Lapsuus vaikuttaa paljon. Ja mulla siis se tilanne että en ole missään tekemisissä vanhempieni kanssa, he on mut hylänmeet ilman syytä (ihan siksi että olin lapsena se vihattu syntipukki, sisarus kultalapsi) sitä suosikkilasta eli sisarustani tuetaan ja kannustetaan ja autetaan ja ollaan koko ajan sen elämässä. Mun elämässä ei ole 20 vuoteen oltu lainkaan, en vaan kiinnosta.

Youtubesta katselen self-parenting hakusanalla videoita ja osa niistä on auttanutkin vähän.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole turvatonta. Minulla on kylläkin koiria, vaikuttanevatko asiaan. Ehkä olet vain taipuvainen katastrofiajatteluun sen sijaan, että keskittyisit varautumiseen? Silloin kun olet järjestellyt asiasi hyvin, niin turvattomuutta ei esiinny. Tiedät miten toimit jos jotain sattuu.

Lisäksi aivan jokainen on yksin, myös parisuhteessa olevat. Loppujen lopuksi harva suhde (paitsi silloin kuin joku mainitsee, niin kaikki ryntäävät hehkuttamaan, että heidän suhteensa on juuri sellainen. Totuuden net muista ketjuista, väkivaltatilastoista, eroista jne.) on toisiaan kokonaisvaltaisesti tukeva. Kumppani sairastuu tai kuolee juuri silloin kun toinen ei ole kotona jne. Eli osa ajattelustasi on saippuasarjaharhaa, jossa kumppani on joka hetki tukena ja pari kuolee yhdessä käsi kädessä.

Totta on, että ns väärässä seurassa voi tuntea yksinäisyyttä myös. Mutta ei todellakaan kaikki ihmissuhteet ole sellaisia, että kumpikin osapuoli kokee jatkuvaa yksinäisyyttä, kun viettävät aikaa yhdessä. Eikä kaikki edes kuole yksin vaan osa kuolee läheisten ympäröimänä, johon nyt toki ei voi vaikuttaa juuri mitenkään, mutta ennen kuolemaa pitäisi elääkin..

Emme siis puhu siitä, että haluaisimme olla täysin yhtä jonkun toisen kanssa joka tasolla, vaan kaipaamme tai ainakin minä kaipaan merkityksellisiä ihmissuhteita, en vain näitä pintapuolisia työ/jumppatuttuja/kaupankassoja/satunnaista mummoa bussissa

Ei tule. On tarpeeksi paska fiilis yksinäisyyden takia.

Kyllä sinulla lopulta on syytäkin pelätä: mikäli joku sosiopaatti ottaa sinut silmätikuksesi, sinua ei voi auttaa kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinulla lopulta on syytäkin pelätä: mikäli joku sosiopaatti ottaa sinut silmätikuksesi, sinua ei voi auttaa kukaan.

No siitä saisi ainakin seuraa.

Ei näistä saa puhua, koska nainen on nykyään voimaantunut eikä tarvitse sen vuoksi ketään, varsinkaan miestä yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei näistä saa puhua, koska nainen on nykyään voimaantunut eikä tarvitse sen vuoksi ketään, varsinkaan miestä yhtään mihinkään.

Minusta taas vaikuttaa siltä, että sosiaalisilta taidoiltaan taitavilla ihmisillä on aina ollut jotakin seuraa, siis se yksin olo on kestänyt maksimissaan viikonlopun silloin tällöin koko elämän ajan, ja heille on rakentunut tästä kaikesta sosiaalisesta seurasta sellainen näkymätön henkinen turvaverkko, jonka vaikutusta omaan persoonaansa ja hyvinvointiinsa he ei edes tajua. He uskoo olevansa luonteeltaan positiivisia, tasaisia, vahvoja, itsenäisiä jne vaikka tämä perustuu tasan siihen, että käytännössä koskaan ei joudu olemaan yksin. Aivan kuten laumaeläimellä kuuluukin.

Sitten taas me, jotka kaipaamme seuraa, mutta emme osaa sitä hankkia, olemme joutuneet kohtaamaan ja elämään vuosia tässä pimeyden sydämessä, mitä yksinäisyydeksi kutsutaan. Tiedämme, ettemme ole itsenäisiä, vahvoja, tasaisia persoonia, eikä ole kukaan muukaan, jos tahtomattaan joutuu olemaan vuosia yksin.

Jotta kuitenkin pääsisimme tuonne toisten turvaverkkoon, emme voi olla omia itsejämme, koska turvaverkkolaiset pelkäävät meitä sellaisina kuin olemme, koska he eivät halua kohdata sitä, miten paljon he muita ihmisiä tarvitsevat ja miten paljon kaikkien pitää peittää todellinen itsensä, jotta se turvaverkko säilyy.

Kun on yksin ja menee nukkumaan kaikki äänet häiritsee. Ennen oli kissa ja äänet laittoi sen syyksi. Nykyään laitan oven eteen tavaraa jotta herään jos joku tulee. Patjan vieressä on miekka ja heittoveitsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole turvatonta. Minulla on kylläkin koiria, vaikuttanevatko asiaan. Ehkä olet vain taipuvainen katastrofiajatteluun sen sijaan, että keskittyisit varautumiseen? Silloin kun olet järjestellyt asiasi hyvin, niin turvattomuutta ei esiinny. Tiedät miten toimit jos jotain sattuu.

Lisäksi aivan jokainen on yksin, myös parisuhteessa olevat. Loppujen lopuksi harva suhde (paitsi silloin kuin joku mainitsee, niin kaikki ryntäävät hehkuttamaan, että heidän suhteensa on juuri sellainen. Totuuden net muista ketjuista, väkivaltatilastoista, eroista jne.) on toisiaan kokonaisvaltaisesti tukeva. Kumppani sairastuu tai kuolee juuri silloin kun toinen ei ole kotona jne. Eli osa ajattelustasi on saippuasarjaharhaa, jossa kumppani on joka hetki tukena ja pari kuolee yhdessä käsi kädessä.

Totta on, että ns väärässä seurassa voi tuntea yksinäisyyttä myös. Mutta ei todellakaan kaikki ihmissuhteet ole sellaisia, että kumpikin osapuoli kokee jatkuvaa yksinäisyyttä, kun viettävät aikaa yhdessä. Eikä kaikki edes kuole yksin vaan osa kuolee läheisten ympäröimänä, johon nyt toki ei voi vaikuttaa juuri mitenkään, mutta ennen kuolemaa pitäisi elääkin..

Emme siis puhu siitä, että haluaisimme olla täysin yhtä jonkun toisen kanssa joka tasolla, vaan kaipaamme tai ainakin minä kaipaan merkityksellisiä ihmissuhteita, en vain näitä pintapuolisia työ/jumppatuttuja/kaupankassoja/satunnaista mummoa bussissa

Ap kyllä puhuu ihan siitä, että hän tuntee turvattomuutta ja pelkotiloja. Osa kaverittomuuteesi lienee se, että puhut täyttä paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole turvatonta. Minulla on kylläkin koiria, vaikuttanevatko asiaan. Ehkä olet vain taipuvainen katastrofiajatteluun sen sijaan, että keskittyisit varautumiseen? Silloin kun olet järjestellyt asiasi hyvin, niin turvattomuutta ei esiinny. Tiedät miten toimit jos jotain sattuu.

Lisäksi aivan jokainen on yksin, myös parisuhteessa olevat. Loppujen lopuksi harva suhde (paitsi silloin kuin joku mainitsee, niin kaikki ryntäävät hehkuttamaan, että heidän suhteensa on juuri sellainen. Totuuden net muista ketjuista, väkivaltatilastoista, eroista jne.) on toisiaan kokonaisvaltaisesti tukeva. Kumppani sairastuu tai kuolee juuri silloin kun toinen ei ole kotona jne. Eli osa ajattelustasi on saippuasarjaharhaa, jossa kumppani on joka hetki tukena ja pari kuolee yhdessä käsi kädessä.

Totta on, että ns väärässä seurassa voi tuntea yksinäisyyttä myös. Mutta ei todellakaan kaikki ihmissuhteet ole sellaisia, että kumpikin osapuoli kokee jatkuvaa yksinäisyyttä, kun viettävät aikaa yhdessä. Eikä kaikki edes kuole yksin vaan osa kuolee läheisten ympäröimänä, johon nyt toki ei voi vaikuttaa juuri mitenkään, mutta ennen kuolemaa pitäisi elääkin..

Emme siis puhu siitä, että haluaisimme olla täysin yhtä jonkun toisen kanssa joka tasolla, vaan kaipaamme tai ainakin minä kaipaan merkityksellisiä ihmissuhteita, en vain näitä pintapuolisia työ/jumppatuttuja/kaupankassoja/satunnaista mummoa bussissa

Ap kyllä puhuu ihan siitä, että hän tuntee turvattomuutta ja pelkotiloja. Osa kaverittomuuteesi lienee se, että puhut täyttä paskaa.

Niin? En kommentoinut ap:n kirjoitusta vaan lainaamaani kirjoitusta, jossa väitettiin, että kaikki on yksin vaikka ei olisi yksin. Että ei se nyt niinkään ole.

Lockdown ei näkynyt mitenkään, normaalisti kävin töis joka päivä, ravintoloissa en käy muutenkaan.

Mahdollisesti tulossa oleva leikkaus pelottaa, miten toipuminen sujuu yksin kotona. Ja muutenkin jos sairastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko Jumalaan antaa semmoisen perusturvan, ettei ole koskaan yksin, omien voimiensa varassa. Tämä ei ole tuputusta saati sanahelinää, vaan olen kulkenut pitkän tien syvästä masennuksesta nykyiseen seesteään oloon. Inhimillisesti olen yksin edelleen, Jumalakaan ei ole antanut minulle ystäviä eikä kumppania.

Keski-ikäinen nainen

Minulla on nalle.

Jumala on elävä, omnipotentti Henki, joka vaikuttaa aktiivisesti uskovan elämässä.

Usko ei ole takertumista olemattomaan, toiveajattelua. Jumala antaa mielenrauhan ja varmuuden.

Nalle on pelkkää materiaalia, ihmisen kasaan kursima lelu.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole turvatonta. Minulla on kylläkin koiria, vaikuttanevatko asiaan. Ehkä olet vain taipuvainen katastrofiajatteluun sen sijaan, että keskittyisit varautumiseen? Silloin kun olet järjestellyt asiasi hyvin, niin turvattomuutta ei esiinny. Tiedät miten toimit jos jotain sattuu.

Lisäksi aivan jokainen on yksin, myös parisuhteessa olevat. Loppujen lopuksi harva suhde (paitsi silloin kuin joku mainitsee, niin kaikki ryntäävät hehkuttamaan, että heidän suhteensa on juuri sellainen. Totuuden net muista ketjuista, väkivaltatilastoista, eroista jne.) on toisiaan kokonaisvaltaisesti tukeva. Kumppani sairastuu tai kuolee juuri silloin kun toinen ei ole kotona jne. Eli osa ajattelustasi on saippuasarjaharhaa, jossa kumppani on joka hetki tukena ja pari kuolee yhdessä käsi kädessä.

No hyvänen aika, ei se ole mitään harhaa,jos ihmisellä ei kertakaikkiaan ole ketään, jolle soittaa edes silloin, kun tarvitsisi välttämättä apua.

Jokainen ei ole yksin. Juuri tuo on sitä höpinää, millä vähätellään oikeasti ystävättömän/kaverittoman/puolisottoman tilannetta.

On aivan eri asia olla kotona yksin, kun on kuitenkin olemassa tuttuja, luotettavia ihmisiä, joihin ottaa yhteyttä halutessaan. Ei tarvi pitää kädestä, riittää, että on tietoinen heidän olemassaolostaan, kaukanakin.

Yleisesti tunnetun sanonnan mukaan "ihminen/kukaan ei ole saari", vaan niinpä meitä saaria ja luotoja on ainakin Suomessa ihan valtavasti. Kukaan ei rantaudu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko Jumalaan antaa semmoisen perusturvan, ettei ole koskaan yksin, omien voimiensa varassa. Tämä ei ole tuputusta saati sanahelinää, vaan olen kulkenut pitkän tien syvästä masennuksesta nykyiseen seesteään oloon. Inhimillisesti olen yksin edelleen, Jumalakaan ei ole antanut minulle ystäviä eikä kumppania.

Keski-ikäinen nainen

Minulla on nalle.

Jumala on elävä, omnipotentti Henki, joka vaikuttaa aktiivisesti uskovan elämässä.

Usko ei ole takertumista olemattomaan, toiveajattelua. Jumala antaa mielenrauhan ja varmuuden.

Nalle on pelkkää materiaalia, ihmisen kasaan kursima lelu.

Jumala on pelkkä mielikuvitusolento. Nallea voi halata. :)