Miksi täällä uskotellaan ettei elämää voisi suunitella?
Näin ainakin useassa keskustelussa täällä väitetään, vaikka se on inhimillisesti ajatellen epäloogista ja näin ajattelevan omankin terveyden kannalta pidemmän päälle vahingollista.
Kertokaa nyt ihmeessä tätä väittämää hokevat, mistä tuo teidän pessimistinen ajatusmallinne kumpuaa. Eikö elämänne tuommoisen asenteen kanssa ole hirvittävän raskasta ja henkisesti kuluttavaa?
Kommentit (15)
Enpä ole huomannut tällaista väitettä av:lla. Tietenkään kaikkea ei voi suunnitella. Aina voi tapahtua jotain yllättävää, mutta kyllähän elämä yleensä pohjautuu juurikin suunnittelulle.
Keksin keinon, keksin koukun jolla onnen onkisin. Myötä tuulta odotin. Se tulikin, vikaan laskeneeni huomasin voiman puhurin.
Minä en suunnittele elämääni. Eikä elämäni ole ollenkaan raskasta tai kuluttavaa, päinvastoin! Minä teen joka hetki niin kuin sisäiset impulssini kehottavat. Elän intuitiolla ja vaistolla. Oikein hyvä elämä tästä on näin tullut. Akateeminen koulutus on tullut hankittua, hyvä vakityö on, rivitaloasunto, ei minulta mitään puutu. Puolisoa tai lapsia ei ole mutta en ole niitä halunnutkaan kun olen erakko luonne.
Kyllä minä suunnittelen elämääni ja osan suunnitelmista pystyn toteuttamaankin.
En minä silti sano, että suunnittelu tekee elämästä helpompaa tai asenteesta positiivisempaa. Itse asiassa suunnittelu vaatii kohtuullista pessimismiä, suunnitelmien B, C ja D tekemistä, riskien arviointia ja riskinkantokyvyn laskemista. Sen ajattelua, miten selvitään, jos menee pieleen. Sen tiedostamista, että aina jotain menee pieleen ja sitten pitää keksiä jotain uutta. Että voittaakseen sodan pitää kestää monta häviötä taisteluissa.
Kaikkein vaikein elämä on ollut niillä kavereillani, joilla on ollut kovin tiukat suunnitelmat mutta ei kykyä tai halua muuttaa niitä sitä mukaa kun vastaan tulee ongelmia.
Minä taas kanssa olen huomannut tuon, että aika moneen ketjuun sitä väittämää täällä tungetaa... Etteikö elämää voi muka suunitella, kun se suunitelma menee kuitenkin pieleen. Hassu ja elämän tylsistymiseen johtava ajattelumalli.
Muuten tuo kakkosen asiaan täysin liittymätön ja lapsellisen oloinen vastaus on tyypillinen esimerkki näistä itseään yli-ihmisinä pitävistä.
Koska silloin vastuun joutuisi kantamaan itse! Jos elämää pitää sattumusten ketjuna, niin ikinä ei tarvii miettiä, miten on möhlinyt asiansa.
Kyllähän sitä suunnitella voi mutta harvemmin suunnitelmat kuitenkaan ihan sellaisenaan toteutuu. Olen lähestulkoon lopettanut kaiken suunnittelun kun olen huomannut, että asiat menee kuitenkin niin kuin menee. En voi vaikuttaa paljon mihinkään.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 11:48"]
Koska silloin vastuun joutuisi kantamaan itse! Jos elämää pitää sattumusten ketjuna, niin ikinä ei tarvii miettiä, miten on möhlinyt asiansa.
[/quote]
Aina ei voi itse vaikuttaa. Esimerkiksi sairastuminen, kuolema tai lapsettomuus ovat hyvin usein vaikeita ennakoida. Niiden osuessa kohdalle on muutettava suunnitelmiaan, mutta omat unelmat saattavat olla mennyttä. Silloin elämä voi tuntua kurjalta sattumusten sarjalta.
Minusta eläämäänsä ei voi suunnitella, mutta elämässään voi tehdä suunnitelmia. Kaikki suunnitelmat eivät välttämättä toteudu juuri kuten nro 10 sanoi eli elämässä voi tapahtua asioita, joihin itse ei voi vaikuttaa.
Kyllä elämää voi ja pitääkin suunnitella, mutta täytyy myös varautua siihen, ettei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan. Sairaudet ja onnettomuudet harvoin ilmoittelevat etukäteen. Ajan myötä ihminen myös muuttuu ja hänen toiveensa ja suunnitelmansa voivat muuttua suurestikin. Mutta ilman suunnitelmia ihminen haahuilee sinne tänne eikä oikein tiedä, mitä tekisi. Valitettavan tyypillistä tämä on nykyään monen nuoren kohdalla.
Totta kai elämää voi ja pitääkin suunnitella. Eri asia on, toteutuvatko ne suunnitelmat, ja siihen ei aina voi vaikuttaa.
Aivan kuten joku aiemmin sanoi, kaikkein rankinta on niillä, jotka kuvittelevat että asioiden pitäisi mennä kuten he ovat suunnitelleet, ja jotka jäävät jumimaan siihen pettymykseensä, kun ja jos asiat eivät menekään niin. Silloin se mieli jää askartelemaan sen kuvitteellisen tai todellisen menetyksen kanssa, eikä näe niitä mahdollisuuksia mitä tilanteessa on.
Oma elämäni on mennyt ihan eri tavalla kuin suunnittelin. Olen mieleltäni jäykkä ja konservatiivinen, eikä ole ollut helppoa muuttua joustavaksi ja hyväksymään sen, kuinka rajallinen ihminen on. Silti olen onnellinen, ehkä tällä tavalla jopa onnellisempi kuin jos asiat olisivat menneet kuten halusin.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 11:56"]
Kyllä elämää voi ja pitääkin suunnitella, mutta täytyy myös varautua siihen, ettei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan. Sairaudet ja onnettomuudet harvoin ilmoittelevat etukäteen. Ajan myötä ihminen myös muuttuu ja hänen toiveensa ja suunnitelmansa voivat muuttua suurestikin. Mutta ilman suunnitelmia ihminen haahuilee sinne tänne eikä oikein tiedä, mitä tekisi. Valitettavan tyypillistä tämä on nykyään monen nuoren kohdalla.
[/quote] Ja mikäs päämäärättömän nuoren on haahuillessa, kun jonkin asteisen toimeentulon saa vain pelkästään olemalla. Jotkut näyttävät myös pelkäävän, että jos asettaa elämäänsä suuntaviivoja ja tavoitteita, niin se suunitelmien kariutumisen pelko jotenkin rajoittaisi, koska vastoinkäymisiä tulisi kuitenkin jossain muodossa eteen, niin onkin helpompaa vain elellä kuin siat vatukossa.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 16:17"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 11:56"]
Kyllä elämää voi ja pitääkin suunnitella, mutta täytyy myös varautua siihen, ettei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan. Sairaudet ja onnettomuudet harvoin ilmoittelevat etukäteen. Ajan myötä ihminen myös muuttuu ja hänen toiveensa ja suunnitelmansa voivat muuttua suurestikin. Mutta ilman suunnitelmia ihminen haahuilee sinne tänne eikä oikein tiedä, mitä tekisi. Valitettavan tyypillistä tämä on nykyään monen nuoren kohdalla.
[/quote] Ja mikäs päämäärättömän nuoren on haahuillessa, kun jonkin asteisen toimeentulon saa vain pelkästään olemalla. Jotkut näyttävät myös pelkäävän, että jos asettaa elämäänsä suuntaviivoja ja tavoitteita, niin se suunitelmien kariutumisen pelko jotenkin rajoittaisi, koska vastoinkäymisiä tulisi kuitenkin jossain muodossa eteen, niin onkin helpompaa vain elellä kuin siat vatukossa.
[/quote]
Ja tässä taas puhuu ihminen joka ei taida tuntea yhtäkään nuorta. Nuoret ovat tänä päivänä keskimäärin hyvin yritteliäitä. Ei heillä voi olla kovin tarkkoja tulevaisuudensuunnitelmia, kun työelämä on nykyään niin lyhytjänteistä ettei kukaan voi edes tietää, mitkä alueen työnantajat ovat enää olemassa viiden vuoden päästä ja mitkä eivät.
Minusta nuoret ovat tajunneet pelin idean. Ei kannata haaveilla elämästä, joka on valmis 30-vuotiaana, ja sitten möllötetään siinä turvatussa työpaikassa eläkkeelle asti ja lykätään sitä elämätöntä elämää sinne vanhuudenpäiviin (kyllä minä sitten eläkkeellä). Elämä on tässä ja nyt. Huominen on epävarma, ei siitä kannata murehtia.
Onko kaikki penskat kaikki nykyään näin pirun olevinaan?Koulustako se johtuu?Omat aikuistuvat lapset tosiaan tulee joka päivä neuvomaan ja ovat sitä mieltä että tietävät paremmin kuin valtaosa ihmisistä.
Elämää ei voi suunnitella koska mieli muuttuu nopeasti.parikymppisenä tuntuu että voi vallottaa maailma ja sitten tuleekin joku isku vasten kasvoja,potkut,työttömyys omaisen kuolema,löytää tosi rakkauden..ihmis-suhteet kestää ja ei kestä.Oma mieli muuttuu..suunnitella voi toki mutta aina ei mee putkeen.ja sitten on naisilla varsinkin nää hormonit..
Mistä kumpuaa tuo sana kumpuaa?
Noin 17 500 tulosta (0,32 sekuntia)
Hakutulokset
Mistä tämä viha kumpuaa? - Aihe vapaa - Keskustelu - Vauva
www.vauva.fi/keskustelu/4321783/ketju/mista_tama_viha_kumpuaa
18.11.2014 - Olenkohan sairastumassa psyykkisesti vai mikä on. Olen aina ollut hyvin tunteeni näyttävä ja sillä tavalla "tunteellinen". Mutta nykyään tuntuu ...
Mistä äärimuslimien pyhä viha esim. kristittyjä ... - Vauva
www.vauva.fi/.../mista_aarimuslimien_pyha_viha_esim_kristittyja_kohta...
26.10.2014 - Mistä äärimuslimien pyhä viha esim. kristittyjä kohtaan kumpuaa? Tekeekö tosiaan toisinajattelijoiden - esim. kristittyjen - tuhoaminen ...
Mistä kumpuaa nuorten miesten uho? - Aihe vapaa ... - Vauva
www.vauva.fi/keskustelu/.../ketju/mista_kumpuaa_nuorten_miesten_uho
2 päivää sitten - Tyypillistähän se taitaa olla, että nuorten miesten "pitää" uhota: "Minä en ainakaan millään kotterolla ala ajelemaan, vaan kunnon auto se pitää.
Mistä kumpuaa pakonomainen tarve siivota - Aihe ... - Vauva
www.vauva.fi/keskustelu/.../mista_kumpuaa_pakonomainen_tarve_siivot...
8.7.2014 - Mistä kumpuaa pakonomainen tarve siivota. kun tulee vieraita? Sehän on aivan naurettavaa lapsiperheessä, mutta siihen sortuu. Anoppi on ...
Mistä kumpuaa mistä kumpuaa? - Aihe vapaa ... - Vauva
www.vauva.fi/keskustelu/4279313/ketju/mista_kumpuaa_mista_kumpuaa
19.9.2014 - 8.7.2014 - Mistä kumpuaa pakonomainen tarve siivota. kun tulee vieraita? Sehän on aivan naurettavaa lapsiperheessä, mutta siihen sortuu.
Mistä kumpuaa viha kauniita koteja kohtaan? - Aihe ... - Vauva
www.vauva.fi/keskustelu/.../mista_kumpuaa_viha_kauniita_koteja_kohta...
15.3.2014 - Kysynpä vaan mistä kumpuaa viha/halveksunta kauniita koteja kohtaan? Itselläni on mielettömän kaunis, pääasiassa valkoinen sisus...
Mistä kumpuaa niin ihana ja valloittava persoona ... - Vauva
www.vauva.fi/.../mista_kumpuaa_niin_ihana_ja_valloittava_persoona_k...
19.9.2014 - Mua ainakin ärsytti, kun sillä oli se sama virne ja piti heilua edes takaisin kuin joku adhd, vaikka tuli herkkä kappale. Puhun siis kun Samuli ...
Mistä ajatuksesi kumpuaa? Sanoittaisitko - Aihe ... - Vauva
www.vauva.fi/keskustelu/.../mista_ajatuksesi_kumpuaa_sanoittaisitko
6.9.2014 - meille tämän, koska olisi huikeaa jakaa sielunmaisemasi.
Mistä tämä huono omatunto oikein kumpuaa ... - Vauva
www.vauva.fi/keskustelu/.../mista_tama_huono_omatunto_oikein_kumpua...
8.5.2014 - Mistä tämä huono omatunto oikein kumpuaa? Esimies lähetti viestin koko työryhmälle, koska eräs tietty esine puuttuu hänen toimistostaan.
Mistä ihmeestä kumpuaa käsitys, että lapsettomat pitävät ...
www.meidanperhe.fi/.../_mista_ihmeesta_kumpuaa_kasitys_etta_lapsettoma...
Ehkä siitä että me " lapselliset" olemme liki kaikki yllättyneet vauva-ajan rankkuudesta ja totaalisuudesta. Vaikka sen " tiesi" niin silti ei tietänyt ennen kuin koki.