Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valehteletteko te lapsillenne?
12.02.2022 |
Vai kerrotteko aina totuuden vaikka tietäisitte että totuus voi harmittaa tai pelottaa lasta? Tarkoitan tässä alle kouluikäisiä lapsia. Jos lapsi vaikka kysyy onko rosvoja olemassa niin sanotteko ei ole vai sanotteko on vaikka tiedätte että lapsi voi alkaa pelkäämään että sitten rosvo tulee kotiin. Tai jos lapsi kysyy onko kaapissa karkkia niin sanotteko totuuden että on (mutta sitä ei oteta tänään) vai sanotteko helppouden vuoksi että ei ole?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yleensä valehtele. On ehkä joitain asioita, joista valehtelen, mutta vaikka nyt tuollaisista asioista, kuten onko rosvoja olemassa, on mielestäni jopa edesvastuutonta valehdella.
No mistä valehtelet?
ApMulle ei nyt tule mieleen yhtään esimerkkiä, mutta esim. voisin valehdella vaikkapa jostain yksityisasiasta, omastani tai jonkun muun. Mutta sellaisista jutuista en halua valehdella, jotka muokkaavat lapsen maailmankuvaa. Esim. kuolemasta tai siitä, millainen maailma on.
Miksi valehdella edes yksityisasiasta? Eikö voi sanoa että se on aikuisten asia ja aikuisilla on aikuisten asiat ja lapsilla lasten tms tavalla todeta että en voi kertoa?
En näe suurta eroa noissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran lapset äkkäsivät mun bongin lasivitriinissä ja valehtelin, että se on kreikasta tuotu salaatinkastikekannu. Nyt lapset jo aikuisia ja monesti tuolle on naureskeltu.
Kamalinta valehtelua tähän liittyen on ehkä se, että äiti valehtelee neuvolaa pelkäävälle lapselle, että nyt ei rokoteta, vaikka tietää varsin hyvin, että tälläkin kertaa lapsi rokotetaan. Sitten neuvolan jälkeen äiti valehtelee lisää, että ei tiennyt rokotuksesta, jolloin lapsi rupeaa pelkäämään neuvolakäyntejä entistä enemmän.
Omat vanhempani valehtelivat monista asioista vielä kun me lapset olimme jo aika vanhoja, eikä kiusallisesta asioista puhuttu. Sitten oli uusi järkytys, että me lapset olimme kuitenkin tietoisia totuudesta ja selvittäneet asioita itse. Todella tyhminä meitä lapsia a8na pidettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä valehtelen ettei ole karkkia vaikka olisikin. Mitä tuo nyt lasta vahingoittaa?
Olisiko parempi sanoa että on muttei sulle? 😆
Rosvoja on olemassa ja ei kai kukaan sano ettei olisi?
Tontuista "valehtelen" mutta minulla on kyllä eri käsitys valehtelusta eli en pidä noita valheena. Lasten kuuluu uskoakin satuihin ja siinä kohtaa kun alkaa epäillä niin ei enää lähdetä itsepintaisesti väittämään toisin.
Ihan valehtelemalla en siis lapsille valehtele eli en mistään sellaisesta joka vahingoittaa hänen kehitystä millään tavalla.
Maalaisjärki siis tässäkin asiassa on ihan hyvä olla olemassa.Kyllä valehtelu tarkoittaa sitä että väittää muuta kuin totuuden.
No sanotaan sitten näin että minusta on olemassa haitallista valehtelua ja harmitonta valehtelua.
Harrastan siis sitä harmitonta valehtelua eli en kerro että on karkkia vaikka olisikin jos en aio sitä lapselle antaa.
Kyllä sitä joskus tulee kerrottua lapsille muunneltua totuutta.
Lapset ihmettelevät äitinsä (ex-vaimo) kiukuttelua ja älyttömiä tempauksia. (on siis näitä, jotka auto ajaessaan puhuvat /huutavat toisille autoilijoille näiden toilailuistaan) olen yrittänyt selittää lapsille, että näihin varmaan on ihan selvä syy ja velvoite, vaikka tiedän, että kyseinen henkilö vain on sellainen kuuma-kalle.
Eli voi sitä joskus värittää asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monet vanhemmat valehtelevat lapsille joulupukista. Ja tontuista sekä matkaan lähtevästä porosta. Uskon, että useat näistäkin, jotka tällä palstalla vakuuttavat, etteivät valehtele lapsille. On ehkä vaikea tiedostaa omia valheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä valehtelen ettei ole karkkia vaikka olisikin. Mitä tuo nyt lasta vahingoittaa?
Olisiko parempi sanoa että on muttei sulle? 😆
Rosvoja on olemassa ja ei kai kukaan sano ettei olisi?
Tontuista "valehtelen" mutta minulla on kyllä eri käsitys valehtelusta eli en pidä noita valheena. Lasten kuuluu uskoakin satuihin ja siinä kohtaa kun alkaa epäillä niin ei enää lähdetä itsepintaisesti väittämään toisin.
Ihan valehtelemalla en siis lapsille valehtele eli en mistään sellaisesta joka vahingoittaa hänen kehitystä millään tavalla.
Maalaisjärki siis tässäkin asiassa on ihan hyvä olla olemassa.Kyllä valehtelu tarkoittaa sitä että väittää muuta kuin totuuden.
No sanotaan sitten näin että minusta on olemassa haitallista valehtelua ja harmitonta valehtelua.
Harrastan siis sitä harmitonta valehtelua eli en kerro että on karkkia vaikka olisikin jos en aio sitä lapselle antaa.Kyllä sitä joskus tulee kerrottua lapsille muunneltua totuutta.
Lapset ihmettelevät äitinsä (ex-vaimo) kiukuttelua ja älyttömiä tempauksia. (on siis näitä, jotka auto ajaessaan puhuvat /huutavat toisille autoilijoille näiden toilailuistaan) olen yrittänyt selittää lapsille, että näihin varmaan on ihan selvä syy ja velvoite, vaikka tiedän, että kyseinen henkilö vain on sellainen kuuma-kalle.
Eli voi sitä joskus värittää asioita.
Miksi väittää lapsille tuollaista? Nyt ne luulee että on velvoite räyhätä ratissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monet vanhemmat valehtelevat lapsille joulupukista. Ja tontuista sekä matkaan lähtevästä porosta. Uskon, että useat näistäkin, jotka tällä palstalla vakuuttavat, etteivät valehtele lapsille. On ehkä vaikea tiedostaa omia valheita.
Niinpä. Itse sanon joulupukista että voi olla että on ja voi olla että ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä valehtelen ettei ole karkkia vaikka olisikin. Mitä tuo nyt lasta vahingoittaa?
Olisiko parempi sanoa että on muttei sulle? 😆
Rosvoja on olemassa ja ei kai kukaan sano ettei olisi?
Tontuista "valehtelen" mutta minulla on kyllä eri käsitys valehtelusta eli en pidä noita valheena. Lasten kuuluu uskoakin satuihin ja siinä kohtaa kun alkaa epäillä niin ei enää lähdetä itsepintaisesti väittämään toisin.
Ihan valehtelemalla en siis lapsille valehtele eli en mistään sellaisesta joka vahingoittaa hänen kehitystä millään tavalla.
Maalaisjärki siis tässäkin asiassa on ihan hyvä olla olemassa.Kyllä valehtelu tarkoittaa sitä että väittää muuta kuin totuuden.
No sanotaan sitten näin että minusta on olemassa haitallista valehtelua ja harmitonta valehtelua.
Harrastan siis sitä harmitonta valehtelua eli en kerro että on karkkia vaikka olisikin jos en aio sitä lapselle antaa.Kyllä sitä joskus tulee kerrottua lapsille muunneltua totuutta.
Lapset ihmettelevät äitinsä (ex-vaimo) kiukuttelua ja älyttömiä tempauksia. (on siis näitä, jotka auto ajaessaan puhuvat /huutavat toisille autoilijoille näiden toilailuistaan) olen yrittänyt selittää lapsille, että näihin varmaan on ihan selvä syy ja velvoite, vaikka tiedän, että kyseinen henkilö vain on sellainen kuuma-kalle.
Eli voi sitä joskus värittää asioita.
Miksi väittää lapsille tuollaista? Nyt ne luulee että on velvoite räyhätä ratissa.
Koska en viitsinyt siinä vaiheessa alkaa kertomaan totuuksia ko. henkilöstä vaikka mieli olisi tehnyt. Sitä vain säästi itseäänikin. "äiti äiti, isi sano sitä ja tätä" ja kohta taas puhelin olisi kuumana. ja toisaalta, omalla käyttäytymisellään voi kuitenkin antaa toisenlaisen esimerkin ja näytön siitä, että ihmiset voivat toimia tilanteissa eri tavalla.
Nyt jälkikasvu on jo senverran vanhempaa, että ovat huomanneet eron käytöksessä.
valkoiset valheet tietyissä paikoissa ovat suotavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pyrin kertomaan totuuden, ikätasoisesti. Ja niin ettei lasta ala turhaan pelottamaan. Ex, eli lasten isä taas pelottelee heitä turhaankin vaiheilla. Siis tyyliin että Näkki vie jos menet ikinä edes lähelle vettä. Seurauksena sitten se että lapsi pelkäsi hulluna vettä. Minä taas mieluummin kertoisin totuuden, eli että voi hukkua jos ei uida osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä valehtelen ettei ole karkkia vaikka olisikin. Mitä tuo nyt lasta vahingoittaa?
Olisiko parempi sanoa että on muttei sulle? 😆
Rosvoja on olemassa ja ei kai kukaan sano ettei olisi?
Tontuista "valehtelen" mutta minulla on kyllä eri käsitys valehtelusta eli en pidä noita valheena. Lasten kuuluu uskoakin satuihin ja siinä kohtaa kun alkaa epäillä niin ei enää lähdetä itsepintaisesti väittämään toisin.
Ihan valehtelemalla en siis lapsille valehtele eli en mistään sellaisesta joka vahingoittaa hänen kehitystä millään tavalla.
Maalaisjärki siis tässäkin asiassa on ihan hyvä olla olemassa.Kyllä valehtelu tarkoittaa sitä että väittää muuta kuin totuuden.
No sanotaan sitten näin että minusta on olemassa haitallista valehtelua ja harmitonta valehtelua.
Harrastan siis sitä harmitonta valehtelua eli en kerro että on karkkia vaikka olisikin jos en aio sitä lapselle antaa.Kyllä sitä joskus tulee kerrottua lapsille muunneltua totuutta.
Lapset ihmettelevät äitinsä (ex-vaimo) kiukuttelua ja älyttömiä tempauksia. (on siis näitä, jotka auto ajaessaan puhuvat /huutavat toisille autoilijoille näiden toilailuistaan) olen yrittänyt selittää lapsille, että näihin varmaan on ihan selvä syy ja velvoite, vaikka tiedän, että kyseinen henkilö vain on sellainen kuuma-kalle.
Eli voi sitä joskus värittää asioita.
Miksi väittää lapsille tuollaista? Nyt ne luulee että on velvoite räyhätä ratissa.
Koska en viitsinyt siinä vaiheessa alkaa kertomaan totuuksia ko. henkilöstä vaikka mieli olisi tehnyt. Sitä vain säästi itseäänikin. "äiti äiti, isi sano sitä ja tätä" ja kohta taas puhelin olisi kuumana. ja toisaalta, omalla käyttäytymisellään voi kuitenkin antaa toisenlaisen esimerkin ja näytön siitä, että ihmiset voivat toimia tilanteissa eri tavalla.
Nyt jälkikasvu on jo senverran vanhempaa, että ovat huomanneet eron käytöksessä.
valkoiset valheet tietyissä paikoissa ovat suotavia.
Toki tuo on hankala tilanne mutta valehtelu sekoittaa lasten pään. Aikuisen pitää kestää hankaluudet joita totuuden kertomisesta seuraa, se on vanhemmuutta se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En juurikaan valehdellut pienille lapsille, enkä valehtele isoillekaan. Joulupukista ja tontuista puhuttiin perinteen mukaan tosi pienille, mutta kyllä nuo 5 v jo tiesivät asian laidan.
Ja se totuudessa pysyminen ei siis tarkoita sitä, että juurtajaksaen kerrottaisiin ihan kaikki asiat pikkuisille. Vaan on joskus voinut sanoa, että tuosta kerrotaan tarkemmin, kun olet isompi tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä valehtelen ettei ole karkkia vaikka olisikin. Mitä tuo nyt lasta vahingoittaa?
Olisiko parempi sanoa että on muttei sulle? 😆
Rosvoja on olemassa ja ei kai kukaan sano ettei olisi?
Tontuista "valehtelen" mutta minulla on kyllä eri käsitys valehtelusta eli en pidä noita valheena. Lasten kuuluu uskoakin satuihin ja siinä kohtaa kun alkaa epäillä niin ei enää lähdetä itsepintaisesti väittämään toisin.
Ihan valehtelemalla en siis lapsille valehtele eli en mistään sellaisesta joka vahingoittaa hänen kehitystä millään tavalla.
Maalaisjärki siis tässäkin asiassa on ihan hyvä olla olemassa.Kyllä valehtelu tarkoittaa sitä että väittää muuta kuin totuuden.
No sanotaan sitten näin että minusta on olemassa haitallista valehtelua ja harmitonta valehtelua.
Harrastan siis sitä harmitonta valehtelua eli en kerro että on karkkia vaikka olisikin jos en aio sitä lapselle antaa.Kyllä sitä joskus tulee kerrottua lapsille muunneltua totuutta.
Lapset ihmettelevät äitinsä (ex-vaimo) kiukuttelua ja älyttömiä tempauksia. (on siis näitä, jotka auto ajaessaan puhuvat /huutavat toisille autoilijoille näiden toilailuistaan) olen yrittänyt selittää lapsille, että näihin varmaan on ihan selvä syy ja velvoite, vaikka tiedän, että kyseinen henkilö vain on sellainen kuuma-kalle.
Eli voi sitä joskus värittää asioita.
Miksi väittää lapsille tuollaista? Nyt ne luulee että on velvoite räyhätä ratissa.
Koska en viitsinyt siinä vaiheessa alkaa kertomaan totuuksia ko. henkilöstä vaikka mieli olisi tehnyt. Sitä vain säästi itseäänikin. "äiti äiti, isi sano sitä ja tätä" ja kohta taas puhelin olisi kuumana. ja toisaalta, omalla käyttäytymisellään voi kuitenkin antaa toisenlaisen esimerkin ja näytön siitä, että ihmiset voivat toimia tilanteissa eri tavalla.
Nyt jälkikasvu on jo senverran vanhempaa, että ovat huomanneet eron käytöksessä.
valkoiset valheet tietyissä paikoissa ovat suotavia.
Mikset sano että ”kysykää äidiltänne miksi hän huutaa, isä ei tiedä”. Valehtelu on ihan typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä valehtelen ettei ole karkkia vaikka olisikin. Mitä tuo nyt lasta vahingoittaa?
Olisiko parempi sanoa että on muttei sulle? 😆
Rosvoja on olemassa ja ei kai kukaan sano ettei olisi?
Tontuista "valehtelen" mutta minulla on kyllä eri käsitys valehtelusta eli en pidä noita valheena. Lasten kuuluu uskoakin satuihin ja siinä kohtaa kun alkaa epäillä niin ei enää lähdetä itsepintaisesti väittämään toisin.
Ihan valehtelemalla en siis lapsille valehtele eli en mistään sellaisesta joka vahingoittaa hänen kehitystä millään tavalla.
Maalaisjärki siis tässäkin asiassa on ihan hyvä olla olemassa.Kyllä valehtelu tarkoittaa sitä että väittää muuta kuin totuuden.
No sanotaan sitten näin että minusta on olemassa haitallista valehtelua ja harmitonta valehtelua.
Harrastan siis sitä harmitonta valehtelua eli en kerro että on karkkia vaikka olisikin jos en aio sitä lapselle antaa.Kyllä sitä joskus tulee kerrottua lapsille muunneltua totuutta.
Lapset ihmettelevät äitinsä (ex-vaimo) kiukuttelua ja älyttömiä tempauksia. (on siis näitä, jotka auto ajaessaan puhuvat /huutavat toisille autoilijoille näiden toilailuistaan) olen yrittänyt selittää lapsille, että näihin varmaan on ihan selvä syy ja velvoite, vaikka tiedän, että kyseinen henkilö vain on sellainen kuuma-kalle.
Eli voi sitä joskus värittää asioita.
Miksi väittää lapsille tuollaista? Nyt ne luulee että on velvoite räyhätä ratissa.
Koska en viitsinyt siinä vaiheessa alkaa kertomaan totuuksia ko. henkilöstä vaikka mieli olisi tehnyt. Sitä vain säästi itseäänikin. "äiti äiti, isi sano sitä ja tätä" ja kohta taas puhelin olisi kuumana. ja toisaalta, omalla käyttäytymisellään voi kuitenkin antaa toisenlaisen esimerkin ja näytön siitä, että ihmiset voivat toimia tilanteissa eri tavalla.
Nyt jälkikasvu on jo senverran vanhempaa, että ovat huomanneet eron käytöksessä.
valkoiset valheet tietyissä paikoissa ovat suotavia.
Toki tuo on hankala tilanne mutta valehtelu sekoittaa lasten pään. Aikuisen pitää kestää hankaluudet joita totuuden kertomisesta seuraa, se on vanhemmuutta se.
Jaa, jos toisen mielestä kolmion takaa eteen tuleva on se "vitunpaskakusipäämulkkujokapitäisiampuajasukukinteloittaa", niin siihen sitten itsekin pitäisi lähteä ja todeta samoin. Ennemmin toteaa, että "varmaan se ei huomannut ja tuli eteen vahingossa, eikä siinä nyt mitenkään käynyt, ei tuota kannata murehtia. Äitinne nyt vain hermoilee joka paikassa."
En tiedä sitten mikä on sitä oikeaa vanhemmuutta. Esimerkin voima kai sitten.
ja tämä nyt vain huono esimerkki ja eikä ehkä kuvaa valehtelua.
Toivottavasti ymmärsit asian.
Meillä kerrottiin lapselle jo 2-vuotiaana, että joulupukkia ei ole oikeasti olemassa, kun siitä kysyi. Mutta eipä se pilannut jouluja, joka kerta hän jännitti joulupukin tuloa ja odotteli malttamattomana, milloin se pukki tulee. Pienet lapset ajattelevat joka tapauksessa maagisesti, ja isommat lapset ymmärtävät, että kyse on kivasta perinteestä, eli ei tarvitse valehdella siitä.
Uskon myös itse Jumalaan, mutta kun lapsi kysyi, onko Jumalaa olemassa, vastasin, että sitä ei voi varmaksi tietää eikä luonnontieteellisesti todistaa, mutta minä olen valinnut uskoa Jumalaan ja olen omassa elämässäni monin tavoin kokenut, että Jumala on olemassa.
Mutta eipä ole lapsi nyt aikuisena kiitellyt, että oletpa ollut fiksu äiti, ihan yhtä tyhmä äiti olen ollut kuin jos olisin pelotellut kuumilla taivaskivillä tai kyttäävillä tontuilla. :¨-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä valehtelen ettei ole karkkia vaikka olisikin. Mitä tuo nyt lasta vahingoittaa?
Olisiko parempi sanoa että on muttei sulle? 😆
Rosvoja on olemassa ja ei kai kukaan sano ettei olisi?
Tontuista "valehtelen" mutta minulla on kyllä eri käsitys valehtelusta eli en pidä noita valheena. Lasten kuuluu uskoakin satuihin ja siinä kohtaa kun alkaa epäillä niin ei enää lähdetä itsepintaisesti väittämään toisin.
Ihan valehtelemalla en siis lapsille valehtele eli en mistään sellaisesta joka vahingoittaa hänen kehitystä millään tavalla.
Maalaisjärki siis tässäkin asiassa on ihan hyvä olla olemassa.Kyllä valehtelu tarkoittaa sitä että väittää muuta kuin totuuden.
No sanotaan sitten näin että minusta on olemassa haitallista valehtelua ja harmitonta valehtelua.
Harrastan siis sitä harmitonta valehtelua eli en kerro että on karkkia vaikka olisikin jos en aio sitä lapselle antaa.Kyllä sitä joskus tulee kerrottua lapsille muunneltua totuutta.
Lapset ihmettelevät äitinsä (ex-vaimo) kiukuttelua ja älyttömiä tempauksia. (on siis näitä, jotka auto ajaessaan puhuvat /huutavat toisille autoilijoille näiden toilailuistaan) olen yrittänyt selittää lapsille, että näihin varmaan on ihan selvä syy ja velvoite, vaikka tiedän, että kyseinen henkilö vain on sellainen kuuma-kalle.
Eli voi sitä joskus värittää asioita.
Miksi väittää lapsille tuollaista? Nyt ne luulee että on velvoite räyhätä ratissa.
Koska en viitsinyt siinä vaiheessa alkaa kertomaan totuuksia ko. henkilöstä vaikka mieli olisi tehnyt. Sitä vain säästi itseäänikin. "äiti äiti, isi sano sitä ja tätä" ja kohta taas puhelin olisi kuumana. ja toisaalta, omalla käyttäytymisellään voi kuitenkin antaa toisenlaisen esimerkin ja näytön siitä, että ihmiset voivat toimia tilanteissa eri tavalla.
Nyt jälkikasvu on jo senverran vanhempaa, että ovat huomanneet eron käytöksessä.
valkoiset valheet tietyissä paikoissa ovat suotavia.
Olen eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yleensä valehtele. On ehkä joitain asioita, joista valehtelen, mutta vaikka nyt tuollaisista asioista, kuten onko rosvoja olemassa, on mielestäni jopa edesvastuutonta valehdella.
No mistä valehtelet?
ApMulle ei nyt tule mieleen yhtään esimerkkiä, mutta esim. voisin valehdella vaikkapa jostain yksityisasiasta, omastani tai jonkun muun. Mutta sellaisista jutuista en halua valehdella, jotka muokkaavat lapsen maailmankuvaa. Esim. kuolemasta tai siitä, millainen maailma on.
Miksi valehdella edes yksityisasiasta? Eikö voi sanoa että se on aikuisten asia ja aikuisilla on aikuisten asiat ja lapsilla lasten tms tavalla todeta että en voi kertoa?
No eiköhän tuossa tuota juuri tarkoitettu?
Ei kerrota totuutta vaikka isovanhempien avioeron syistä joka olisi vaikka isoäidin alkoholiongelma vaan sanotaan että ne ovat aikuisten asioita?Tällaisia asioita ei kannata piilottaa lasten silmiltä. Kyllä lapsetkin sen huomaavat jos läheinen on alkoholisti. Kannattaa ennemmin kertoa suoraan että kyseinen henkilö on sairas tai hänellä on vakava ongelma.
Lapseni pyysi koiraa, väitin vuosikausia olevani allerginen.
Alue: Aihe vapaa
Eihän se ole mikään vale vaan totuus että asia ei lapselle kuulu vaan kyseessä on aikuisten asia.