"nelikymppisenä pitäisi odotella lapsenlapsia eikä kuskata lapsia päiväkotiin"

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:10"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:01"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 09:59"]

Onhan se naurettavaa katsoa näitä pareja, joista emäntä näyttää.. noh, mummolta, ja miehellä on jo lähes kokonaan harmaat hiukset - ja sitten työnnetään taaperoa kärryssä. Sori vaan mutta todella vastuuntunnotonta tehdä enää lapsia kun ikää on lähemmäs 40 vuotta. Lapsi on paljon todennäköisemmin täysorpo ennen täysi-ikäisyyttään, tai ainakin saa jo opiskeluiässä mahdollisesti hoitaa dementoituneita vanhempiaan. Esim. yksi eksä sai 25-vuotiaana hommata äidilleen dementiakotipaikkaa, kun tauti iski reilu 6-kymppisenä. Ei ollut nuoren miehen elämää se, kun kaverien vanhemmat oli vielä reippaita työssäkäyviä 5-kymppisiä.

Ja joojoo, osa vanhuksistakin on ihan virkeitä - kyse onkin TODENNÄKÖISYYKSISTÄ! 70v kuolee ja sairastelee ja väsyy paljon todennäköisemmin kuin 50v, se vain on fakta. Jos ei lapsia ole ehtinyt/kerennyt/halunnut tehdä ennen kuin ikää on jo 35+, niin pitäisi hyväksyä että se juna meni jo ja keskittyä muihin asioihin.

[/quote] Ja sun eksä on sitä mieltä että olisi mielummin jäänyt syntymättä, kun elää ja hoitaa vanhempiaan? Vai mikä oli sun pointti?

[/quote]

Eipä kukaan syntymätön osaa syntymättömyyttään surra. Jos ei noin suorista sanoista tullut pointti selville, niin alleviivaan sen vielä. Lapsia ei pidä tehdä jos on suuri todennäköisyys että niistä ei kykene normaalisti huolehtimaan. Oli syynä sitten ikä, päihdeongelma tai jokin muu syy.

[/quote] Mun käsittääkseni tuossa tuli lapset hoidettua?

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:10"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:01"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 09:59"]

Onhan se naurettavaa katsoa näitä pareja, joista emäntä näyttää.. noh, mummolta, ja miehellä on jo lähes kokonaan harmaat hiukset - ja sitten työnnetään taaperoa kärryssä. Sori vaan mutta todella vastuuntunnotonta tehdä enää lapsia kun ikää on lähemmäs 40 vuotta. Lapsi on paljon todennäköisemmin täysorpo ennen täysi-ikäisyyttään, tai ainakin saa jo opiskeluiässä mahdollisesti hoitaa dementoituneita vanhempiaan. Esim. yksi eksä sai 25-vuotiaana hommata äidilleen dementiakotipaikkaa, kun tauti iski reilu 6-kymppisenä. Ei ollut nuoren miehen elämää se, kun kaverien vanhemmat oli vielä reippaita työssäkäyviä 5-kymppisiä.

Ja joojoo, osa vanhuksistakin on ihan virkeitä - kyse onkin TODENNÄKÖISYYKSISTÄ! 70v kuolee ja sairastelee ja väsyy paljon todennäköisemmin kuin 50v, se vain on fakta. Jos ei lapsia ole ehtinyt/kerennyt/halunnut tehdä ennen kuin ikää on jo 35+, niin pitäisi hyväksyä että se juna meni jo ja keskittyä muihin asioihin.

[/quote] Ja sun eksä on sitä mieltä että olisi mielummin jäänyt syntymättä, kun elää ja hoitaa vanhempiaan? Vai mikä oli sun pointti?

[/quote]

Eipä kukaan syntymätön osaa syntymättömyyttään surra. Jos ei noin suorista sanoista tullut pointti selville, niin alleviivaan sen vielä. Lapsia ei pidä tehdä jos on suuri todennäköisyys että niistä ei kykene normaalisti huolehtimaan. Oli syynä sitten ikä, päihdeongelma tai jokin muu syy.

[/quote]

ja jos ei niitä ole varaa ilman sosiaalietuja kasvattaa tai ei jaksa hoitaa vaan ne dumbataan viikonlopuiksi mummolaan kun vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa ja menojalka vipaattaa.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:10"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:01"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 09:59"]

Onhan se naurettavaa katsoa näitä pareja, joista emäntä näyttää.. noh, mummolta, ja miehellä on jo lähes kokonaan harmaat hiukset - ja sitten työnnetään taaperoa kärryssä. Sori vaan mutta todella vastuuntunnotonta tehdä enää lapsia kun ikää on lähemmäs 40 vuotta. Lapsi on paljon todennäköisemmin täysorpo ennen täysi-ikäisyyttään, tai ainakin saa jo opiskeluiässä mahdollisesti hoitaa dementoituneita vanhempiaan. Esim. yksi eksä sai 25-vuotiaana hommata äidilleen dementiakotipaikkaa, kun tauti iski reilu 6-kymppisenä. Ei ollut nuoren miehen elämää se, kun kaverien vanhemmat oli vielä reippaita työssäkäyviä 5-kymppisiä.

Ja joojoo, osa vanhuksistakin on ihan virkeitä - kyse onkin TODENNÄKÖISYYKSISTÄ! 70v kuolee ja sairastelee ja väsyy paljon todennäköisemmin kuin 50v, se vain on fakta. Jos ei lapsia ole ehtinyt/kerennyt/halunnut tehdä ennen kuin ikää on jo 35+, niin pitäisi hyväksyä että se juna meni jo ja keskittyä muihin asioihin.

[/quote] Ja sun eksä on sitä mieltä että olisi mielummin jäänyt syntymättä, kun elää ja hoitaa vanhempiaan? Vai mikä oli sun pointti?

[/quote]

Eipä kukaan syntymätön osaa syntymättömyyttään surra. Jos ei noin suorista sanoista tullut pointti selville, niin alleviivaan sen vielä. Lapsia ei pidä tehdä jos on suuri todennäköisyys että niistä ei kykene normaalisti huolehtimaan. Oli syynä sitten ikä, päihdeongelma tai jokin muu syy.

[/quote] Mun käsittääkseni tuossa tuli lapset hoidettua?

[/quote]

En pidä normaalina sitä että 25-vuotias joutuu huolehtimaan äitiään dementiakotiin. Jo sitä ennen oli vuosia kun äiti ei olisi pärjännyt kotona, mutta ei paikkaa saanut. Tuollaisten asioiden huolehtiminen EI kuulu 2-kymppiselle opiskelijalle, vaikkei ihan lapsi enää olekaan. Ja tällaisten tapausten todennäköisyys kasvaa mitä vanhempia vanhemmat ovat. 

Sinusta voi olla ok tehdä lapsia vaikka 5-kymppisenä (tai rapajuoppona tai kroonisesti mielenterveysongelmaisena jne jne) "kun mä niiin haluuuuuuuun", mutta jotkut meistä ajattelee niitä lapsiakin.

Ei ikä tee vanhempaa kumpaankaan suuntaan, vaan aivan muut asiat. Joten lopetetaan tämä jankutus. 

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 07:10"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 23:37"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 23:34"]AP:han tässä itse osoittaa aivan samanlaista suvaitsemattomuutta kuin tuon kommentin kirjoittaja. Mikäpä sinä olet määrittelemään kenenkään isovanhemmaksi tuloikää? Aika onnellistakin voi olla, että isovanhemmilla ja lapsenlapsilla on pitkä elämäntaival yhdessä, jopa 40-50 vuotta.  [/quote] Tuo mielipide oli aika törkeä. Se tässä on ongelma.

[/quote]

Sinä siis loukkaannuit siitä. Miksi? Kyllähän se on totta, että nelikymppinen tarhaikäisten vanhempi on iäkäs. Jos lapset ovat tuossa iässä kovin pieniä, on vanhempi viisikymppinen ala-asteen vanhempainilloissa. Tuossa iässä monet tulevat isovanhemmiksi, joten sikäli kommentti oli aika totuudenmukainen. 
[/quote]

Missä asut ja millainen tuttavapiiri sinulla on? Ainakin pääkaupunkiseudulla on yleistä, että akateemisesti koulutettu, työssäkäyvät naiset saavat lapsia 35-40-vuotiaina. Mummoilta he eivät yleensä näytä, vaan kauniilta, hoikilta ja tyylikkäiltä äideiltä. :)
[/quote]

Aina sama virsi "akateemisesti koulutetut saavat lapsen 35-40-vuotiaana. Uskokaa nyt, että ihan oikeasti on akateemisia, jotka ovat saaneet lapset nuorina. Nuo asiat eivät sulje toisiaan pois.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 07:44"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 23:49"]

Miksi tällä palstalla aina jankataan tästä samasta asiasta? Lähes aina vielä niin, että haukutaan nuoria äitejä ja vakuutetaan kaikkia siitä, että ainoa oikea synnytysikä on keski-iässä nelikymppisenä. Minulle on aivan sama, minkä ikäisenä jokainen hankkii lapsensa tai on hankkimatta, kunhan jokainen olisi oman valintansa kanssa sinut. Ihmisissä on hirvittävän suuria eroja siinä, mihin kukakin on missä iässä valmis ja millaista vastuuta kantamaan. Omia ratkaisuja ei voi yleistää. Ja edelleenkin, valtaosa ihmisistä saa lapsensa plusmiinus 28-vuotiaana, molempiin suuntiin.

[/quote]

jep, ja ratkaisut on ratkaisuja ja tuuriakin noissa asioissa on mukana. Kuka kohtaa alle kaksikymppisenä, kuka nelikymppisenäkin ja kenestä ei mummoa tule. että miksi tosta elämänkulkuun liittyvästä asiasta ees tarvii olla jotain mieltä? Kullakin on tää yks elämä. Ja se menee. Koko ajan. Tän yhden kerran tämä.

[/quote]

Tässä on lyhyesti tiivistettynä järjen sana. Näin se on. Elämä menee jokaisen kohdalla yksilöllisesti, toinen tulee äidiksi 18-vuotiaana, toinen yli nelikymppisenä. Molempi parempi, se ei kuulu kenellekään muulle toisen ihmisen ratkaisut mikäli hän lapsensa kunnialla hoitaa. Elämä on tässä ja nyt, kukin eläköön sen miten parhaiten taitaa. Elämä on lyhyt vaikka eläisi vanhaksi, turha kuluttaa sitä miettimällä turhia asioita.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 11:13"]

Ei ikä tee vanhempaa kumpaankaan suuntaan, vaan aivan muut asiat. Joten lopetetaan tämä jankutus. 

[/quote]

Tottakai tekee. Mitä iäkkäämpi, niin sitä todennäköisemmin sairas, toimintakunnoltaan rajoittunut tai kuollut. Ikä lisää myös lasten sairauksia ja esim. käytöshäiriöitä. Lisäksi päälle keskimääräisesti hankalampi kyky ymmärtää lasten ja nuorten maailmaa ja isovanhemmuuden estyminen, niin kyllähän siinä on jo iso ero tuleeko vanhemmaksi 25 vai 45 vuotiaana.

Onhan jotkut alkoholistit, narkomaanit ja persoonallisuushäiriöisetkin ihan ok vanhempia ja jotkut jopa parempia kuin yksittäinen "normaali" vanhempi, mutta ei silti esim. juopon lisääntymistä tässä määrin puolustella. Miksi sitten ikäkysymys on niin tabu??

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:10"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:01"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 09:59"]

Onhan se naurettavaa katsoa näitä pareja, joista emäntä näyttää.. noh, mummolta, ja miehellä on jo lähes kokonaan harmaat hiukset - ja sitten työnnetään taaperoa kärryssä. Sori vaan mutta todella vastuuntunnotonta tehdä enää lapsia kun ikää on lähemmäs 40 vuotta. Lapsi on paljon todennäköisemmin täysorpo ennen täysi-ikäisyyttään, tai ainakin saa jo opiskeluiässä mahdollisesti hoitaa dementoituneita vanhempiaan. Esim. yksi eksä sai 25-vuotiaana hommata äidilleen dementiakotipaikkaa, kun tauti iski reilu 6-kymppisenä. Ei ollut nuoren miehen elämää se, kun kaverien vanhemmat oli vielä reippaita työssäkäyviä 5-kymppisiä.

Ja joojoo, osa vanhuksistakin on ihan virkeitä - kyse onkin TODENNÄKÖISYYKSISTÄ! 70v kuolee ja sairastelee ja väsyy paljon todennäköisemmin kuin 50v, se vain on fakta. Jos ei lapsia ole ehtinyt/kerennyt/halunnut tehdä ennen kuin ikää on jo 35+, niin pitäisi hyväksyä että se juna meni jo ja keskittyä muihin asioihin.

[/quote] Ja sun eksä on sitä mieltä että olisi mielummin jäänyt syntymättä, kun elää ja hoitaa vanhempiaan? Vai mikä oli sun pointti?

[/quote]

Eipä kukaan syntymätön osaa syntymättömyyttään surra. Jos ei noin suorista sanoista tullut pointti selville, niin alleviivaan sen vielä. Lapsia ei pidä tehdä jos on suuri todennäköisyys että niistä ei kykene normaalisti huolehtimaan. Oli syynä sitten ikä, päihdeongelma tai jokin muu syy.

[/quote] Mun käsittääkseni tuossa tuli lapset hoidettua?

[/quote]

En pidä normaalina sitä että 25-vuotias joutuu huolehtimaan äitiään dementiakotiin. Jo sitä ennen oli vuosia kun äiti ei olisi pärjännyt kotona, mutta ei paikkaa saanut. Tuollaisten asioiden huolehtiminen EI kuulu 2-kymppiselle opiskelijalle, vaikkei ihan lapsi enää olekaan. Ja tällaisten tapausten todennäköisyys kasvaa mitä vanhempia vanhemmat ovat. 

Sinusta voi olla ok tehdä lapsia vaikka 5-kymppisenä (tai rapajuoppona tai kroonisesti mielenterveysongelmaisena jne jne) "kun mä niiin haluuuuuuuun", mutta jotkut meistä ajattelee niitä lapsiakin.

[/quote] Nimenomaan. Lähes kaikki nelikymppiset on kakskymppisiä parempia vanhempia.

Minusta ikäkeskustelu ei ole turha siinä mielessä, että jokaisen pitäisi miettiä, mitä lapsen hyvään lapsuuteen kuuluu, minkälaisen lapsuuden pystyn lapselleni tarjoamaan. Ei kukaan ole oraakkeli eikä pysty ennustamaan tulevaisuutta, joten varhaiset alzheimerit ja aivoverenvuodot nyt vaan jää laskuista pois, mutta tietyt realiteetit kyllä ennustavat, kuinka tasapainoisen lapsuuden se lapsi tulee saamaan, ja siksi keskustelua pitää käydä, ettei yksikään ihminen heittäydy elämän kannateltavaksi vain siinä uskossa, että tällä palstallakin se joltakulta onnistui.

On hyvä tajuta, ettei se jonkun onnistuminen varsin epävarmoilla tai suorastaan kehnoilla resursseilla takaa, että minäkin onnistun. On naurettavaa pykätä lasta toisensa perään, jos koko tukiverkosto nojaa yhden jo iäkkäämmän ihmisen varaan (näin teki ystäväni, joka sai viisi lasta 8 vuodessa ja joka oli täysin tyrmistynyt, kun äitinsä, tuossa vaiheessa 65-vuotias, sairastui vakavasti eikä enää voinutkaan hoitaa niitä lapsia). Ei ole järkevää tehdä lapsia nuorena, jos se samalla tarkoittaa rahattomuutta, kouluttamattomuutta ja yksinhuoltajuutta. Tietyt asiat nyt vain kannattaa ottaa huomioon, vaikka kuinka se yksilöllinen ratkaisu olisikin.

Oma lukunsa on kokonaan teiniraskaudet. Alaikäisten ei pitäisi saada lapsia, se on kaikin tavoin huonoa vanhemmuutta paitsi heidän itsensä niin myös heidän omien vanhempiensa taholta. Vahinkoraskaudet on osoitus kypsymättömyydestä ja harkitsemattomuudesta, tietoiset raskaudet "kaikki-mulle-heti-tässä-nyt"-syndroomasta, ja kyllä vain se syyttävä sormi osoittaa teinin vanhempiin. Jotain on pielessä, jos lapsi ei osaa olla lapsi eikä koe tarvetta kypsyä, kasvaa ja kehittyä aikuiseksi ennen kuin rupeaa kasvattamaan uutta elämää. Täytyy olla erittäin ylimielinen ja itseriittoinen, jos kuvittelee olevansa kypsä vanhemmaksi, kun tieteellisesti todistettuna oma henkinen ja fyysinen kehitys on täysin kesken. Ja taas se sormi osoittaa tällaisen lapsen vanhempiin.

Vanhemmuus ei ole mikään ihmisoikeus mutta hyvän lapsuuden pitäisi olla. Vastuuttomat vanhemmat voivat sen omilla itsekkäillä päätöksillään lapsiltaan viedä. Siksi on hyvä käydä keskustelua siitä, milloin ja missä elämänvaiheessa se vanhemmuus voisi parhaiten onnistua.

Minun ei varmaan olisi sitten pitänyt syntyä ollenkaan kun synnyin nelikymppisille vanhemmille? Ja kaiken kukkuraksi sain omat lapset nelikymppisenä myöskin. Ja kyllä olen nyt jo täysorpo eli lapsillani ei ole isovanhempia, mutta onnellinen olen silti. Ja toivon että lapsistani tulee itsenäisiä pärjääviä ihmisiä. Entä sitten jo olemme mieheni kanssa kuolleet kun lapset ovat nelikymppisiä? Joskus elämä menee niin, mutta voi niitä paljon suurempiakin murheita olla.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 23:37"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 23:34"]AP:han tässä itse osoittaa aivan samanlaista suvaitsemattomuutta kuin tuon kommentin kirjoittaja. Mikäpä sinä olet määrittelemään kenenkään isovanhemmaksi tuloikää? Aika onnellistakin voi olla, että isovanhemmilla ja lapsenlapsilla on pitkä elämäntaival yhdessä, jopa 40-50 vuotta.  [/quote] Tuo mielipide oli aika törkeä. Se tässä on ongelma.

[/quote]

Sinä siis loukkaannuit siitä. Miksi? Kyllähän se on totta, että nelikymppinen tarhaikäisten vanhempi on iäkäs. Jos lapset ovat tuossa iässä kovin pieniä, on vanhempi viisikymppinen ala-asteen vanhempainilloissa. Tuossa iässä monet tulevat isovanhemmiksi, joten sikäli kommentti oli aika totuudenmukainen. 
[/quote]
Kouluttamattomillahan nämä nuoret isovanhemmat yleensä on, koulutetuista ei kovin moni alle 50-vuotiaana pääse mummoudesta "nauttimaan". En onneksi itse noihin kouluttamattomiin kuulu.

Minä oli 39 ja mummuus on luojan kiitos vielä kaukana. Lapset on 11 ja 6, enkä tosiaan ole myöskään mikään mummuäiti. Toivottavasti en mummuunnu vielä ainakaan 10 vuoteen. Mielummin vasta joskus 15 vuoden päästä ja sittenkin vasta esikoisen kohdalta.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 09:59"]

 Sori vaan mutta todella vastuuntunnotonta tehdä enää lapsia kun ikää on lähemmäs 40 vuotta. Lapsi on paljon todennäköisemmin täysorpo ennen täysi-ikäisyyttään, tai ainakin saa jo opiskeluiässä mahdollisesti hoitaa dementoituneita vanhempiaan. 

[/quote]

Haha, missä todellisuudessa sinä elät? Jos nelikymppinen saa lapsen, niin ikää on 58 vuotta lapsen tullessa täysi-ikäiseksi. Työelämää on vielä seitsemän vuotta jäljellä. Ei siinä useimmiten vielä ihan toinenkaan jalka haudassa olla. Isoäitini oli neljänkymmenen kun sai isäni ja kuoli kun isäni oli 49 vuotias. Silloin isästäni tuli täysorpo. Raukka :) 

Vaimoni isä rakensi vielä omin käsin pitkästä tavarasta omakotitalon 70 vuotiaana. Ei sitä haudassa vielä kuusikymppiset ole. Elämää voi suurehkolla todennäköisyydellä olla vielä neljännesvuosisata edessä. Hassua, kuinka osa parikymppisistä mieltää vielä työelämässä olevat ihan vanhuksiksi, jotka eivät jaksa enää muuta tehdä kuin maata sairaalan vuodeosastolla.

Ja jos 25-vuotias "täysorpo" ei osaa vielä itsestään huolta pitää, niin johan on kumma.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 20:56"] 

Minun ei varmaan olisi sitten pitänyt syntyä ollenkaan kun synnyin nelikymppisille vanhemmille? Ja kaiken kukkuraksi sain omat lapset nelikymppisenä myöskin. Ja kyllä olen nyt jo täysorpo eli lapsillani ei ole isovanhempia, mutta onnellinen olen silti. Ja toivon että lapsistani tulee itsenäisiä pärjääviä ihmisiä. Entä sitten jo olemme mieheni kanssa kuolleet kun lapset ovat nelikymppisiä? Joskus elämä menee niin, mutta voi niitä paljon suurempiakin murheita olla.
[/quote]Minäkään en ymmärrä mikä itseisarvo on, että vanhempien pitäisi elää niin kauan, että ovat mukana lastensa eläkejuhlissa. Tai siinä, että yhtaikaa pitäisi olla viisi sukupolvea elossa.

Ei elämää kannata laskea mihinkään isovanhempien/lastenlasten varaan.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 09:59"]

 Sori vaan mutta todella vastuuntunnotonta tehdä enää lapsia kun ikää on lähemmäs 40 vuotta. Lapsi on paljon todennäköisemmin täysorpo ennen täysi-ikäisyyttään, tai ainakin saa jo opiskeluiässä mahdollisesti hoitaa dementoituneita vanhempiaan. 

[/quote]

Haha, missä todellisuudessa sinä elät? Jos nelikymppinen saa lapsen, niin ikää on 58 vuotta lapsen tullessa täysi-ikäiseksi. Työelämää on vielä seitsemän vuotta jäljellä. Ei siinä useimmiten vielä ihan toinenkaan jalka haudassa olla. Isoäitini oli neljänkymmenen kun sai isäni ja kuoli kun isäni oli 49 vuotias. Silloin isästäni tuli täysorpo. Raukka :) 

Vaimoni isä rakensi vielä omin käsin pitkästä tavarasta omakotitalon 70 vuotiaana. Ei sitä haudassa vielä kuusikymppiset ole. Elämää voi suurehkolla todennäköisyydellä olla vielä neljännesvuosisata edessä. Hassua, kuinka osa parikymppisistä mieltää vielä työelämässä olevat ihan vanhuksiksi, jotka eivät jaksa enää muuta tehdä kuin maata sairaalan vuodeosastolla.

Ja jos 25-vuotias "täysorpo" ei osaa vielä itsestään huolta pitää, niin johan on kumma.

[/quote]

Siinä yksi joka ei ymmärrä sanaa TODENNÄKÖISEMMIN. Se 58-vuotias kuolee ja sairastuu paljon TODENNÄKÖISEMMIN kuin 45-vuotias. 

Sama se olisi vetää joku esimerkki kuinka Erkki ja Pirkko joi molemmat pullon kossua päivässä ja ihan hyvin kasvattivat lapsensa ja ovat vielä pirteitä puleja 7-kymppisinä. Tällaiset yksittäistapaukset eivät kuitenkaan kumoa TODENNÄKÖISYYKSIÄ.

Hassua kuinka jotkut parikymppiset eivät ymmärrä todennäköisyyksiä, korrelaatiota ja fyysisiä lainalaisuuksia.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 23:32"]Olen nelikymppinen mummi joka kuskaa kuopustaan päiväkotiin :D Kuopus on 5v, esikoinen on 24v ja hänen lapsensa on 6kk. Itse olen 43.
[/quote]

Melkein niinkuin meillä! Äitini on 43-vuotias, pikkuveljeni 5-vuotias, itse olen 24-vuotias ja lapseni on 1-vuotias (tosin odotan nyt toista) :D

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 09:59"]

 Sori vaan mutta todella vastuuntunnotonta tehdä enää lapsia kun ikää on lähemmäs 40 vuotta. Lapsi on paljon todennäköisemmin täysorpo ennen täysi-ikäisyyttään, tai ainakin saa jo opiskeluiässä mahdollisesti hoitaa dementoituneita vanhempiaan. 

[/quote]

Haha, missä todellisuudessa sinä elät? Jos nelikymppinen saa lapsen, niin ikää on 58 vuotta lapsen tullessa täysi-ikäiseksi. Työelämää on vielä seitsemän vuotta jäljellä. Ei siinä useimmiten vielä ihan toinenkaan jalka haudassa olla. Isoäitini oli neljänkymmenen kun sai isäni ja kuoli kun isäni oli 49 vuotias. Silloin isästäni tuli täysorpo. Raukka :) 

Vaimoni isä rakensi vielä omin käsin pitkästä tavarasta omakotitalon 70 vuotiaana. Ei sitä haudassa vielä kuusikymppiset ole. Elämää voi suurehkolla todennäköisyydellä olla vielä neljännesvuosisata edessä. Hassua, kuinka osa parikymppisistä mieltää vielä työelämässä olevat ihan vanhuksiksi, jotka eivät jaksa enää muuta tehdä kuin maata sairaalan vuodeosastolla.

Ja jos 25-vuotias "täysorpo" ei osaa vielä itsestään huolta pitää, niin johan on kumma.

[/quote]

Siinä yksi joka ei ymmärrä sanaa TODENNÄKÖISEMMIN. Se 58-vuotias kuolee ja sairastuu paljon TODENNÄKÖISEMMIN kuin 45-vuotias. 

Sama se olisi vetää joku esimerkki kuinka Erkki ja Pirkko joi molemmat pullon kossua päivässä ja ihan hyvin kasvattivat lapsensa ja ovat vielä pirteitä puleja 7-kymppisinä. Tällaiset yksittäistapaukset eivät kuitenkaan kumoa TODENNÄKÖISYYKSIÄ.

Hassua kuinka jotkut parikymppiset eivät ymmärrä todennäköisyyksiä, korrelaatiota ja fyysisiä lainalaisuuksia.

[/quote]

Todennäköisesti sinä olet ihan urpo. Lopettakaa jo tuo jankkaaminen ja antakaa ihmisten elää rauhassa ja tehdä omat ratkaisunsa.  Ihmisten kesi-ikä kasvaa koko ajan, naisilla se on jo yli 80. Eli todennäköisesti se lapsi on jo nelikymppinen itse kun vanhemmat kuolee.

Ja en puolustele nelikymppisiä. Olen itse saanut esikoiseni 18-vuotiaana joten olen pahamaineinen teiniäiti ja erittäin kyllästynyt tähän ikuiseen jankkaamiseen oikeasta iästä. Antakaa nyt jo olla.

Aika vanhakantaisia ajatuksia täällä.. "Näyttää mummulta", "mummuikäinen" jne. Ei isovanhemmuus nykypäivänä tarkoita, että pitää laittaa nuttura, huivi ja istua kiikkutuoliin kutomaan! Ja mummuikäinen on sillon kun on mummu. Vaikka nyt olisi nelikymppinen tai kuuskymppinen mummu, niin ei se tarkoita sitä, että pitää "mummoutua", antaa periksi ja vanheta silmissa. Joten eiköhän se ole se ja sama millon tulee isovamhemmaksi noin niinku vanhenemisen kannalta..

Jumalauta sitä tuntis ittensä kalkkikseks jos vielä lapsenlapsia pitäis nelikymppisenä odotella - no thanks!! Mulla on elämässä vielä omien lasten lisäks niin paljon kaikkea muuta kuviota, ettei vielä mummoilemaan jouda.

Vaikka olen yli 40-vuotias, mulla elää molemmat omatkin mummot vielä, ja ihan omillansa eivätkä missään hoidossa. Olisi järkyttävää tuntea kuuluvansa samaan kategoriaan kuin nuo 90-vuotiaat :D

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 11:55"]

Jumalauta sitä tuntis ittensä kalkkikseks jos vielä lapsenlapsia pitäis nelikymppisenä odotella - no thanks!! Mulla on elämässä vielä omien lasten lisäks niin paljon kaikkea muuta kuviota, ettei vielä mummoilemaan jouda.

Vaikka olen yli 40-vuotias, mulla elää molemmat omatkin mummot vielä, ja ihan omillansa eivätkä missään hoidossa. Olisi järkyttävää tuntea kuuluvansa samaan kategoriaan kuin nuo 90-vuotiaat :D

[/quote]

Idiootti. Ihna kuin isovanhemmuus tekisi sinusta 90-vuotiaan. Tsiisus.