Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Emme mekään auta, jos toiset isovanhemmat eivät auta" - onko muilla tällaista?
11.02.2022 |
Meille syntyi kesällä vauva, josta isovanhemmatkin olivat meidän vanhempien lisäksi innoissaan. Etukäteen kaikki isovanhemmat puhuivat, kuinka mielellään auttavat vauvan kanssa. Isovanhemmat ovat terveitä, virkeitä ja n. 65 v eläkeläisiä. Ei ole muita lapsenlapsia. Miehen vanhemmat asuvat melko lähellä, minun vanhemmat kauempana.
Miehen vanhemmat eivät halunneetkaan auttaa vauvan kanssa, kun vauva oli syntynyt. Omat vanhempani auttoivat aluksi, mutta kun kuulivat, etteivät miehen vanhemmat auta, niin kieltäytyivät auttamasta. Sanoivat, että kaikkien isovanhempien pitää auttaa tasapuolisesti ja jos toiset isovanhemmat eivät auta, niin eivät hekään sitten auta. Tiedän tuon ajatuksen tulevan äidiltäni: ollessani nuorempi hän on vastaavilla tavoilla yrittänyt "kiristää" toisia tekemään jotain. Me emme voi kuitenkaan pakottaa toisia isovanhempia auttamaan. Nyt ollaan tilanteessa, jossa kukaan isovanhemmista ei auta. Muita tukiverkkoja ei ole. Emme ole siis usein pyytäneet apua, isovanhemmat ovat auttaneet 1-2 krt/2 kuukaudessa tahdilla.
Onko muilla tällaista ja meneekö tämä ajan kanssa ohi? Miten pärjätä ilman tukiverkkoja?
Kommentit (97)
Nyt on kyllä mummolla päässä vikaa, jos ei halua omaa lastaan auttaa, koska kukaan muukaan ei auta. Jos tämä on totta niin onpa surullista. Ei tuossa auta muu kuin etsiä oma, uusi tukiverkosto ystävistä ja/tai muista vastaavassa tilanteessa olevista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on useampi lapsi ja molemmilla meistä on huonot vanhemmat. Meillä ei ole ollenkaan tukiverkkoa emmekä ole koskaan saanet lastenhoitoapua sekunnin vertaa. Lapsia ollut yli 10v. Kukaan ei ole koskaan auttanut mitenkään.
Sitä pärjää itse kun on PAKKO, ja kun tietää että mitään apua ei tule vaikka mikä olisi. Pitää olla vaan kärsivällienn ja aina keksiä keinot. Karseita tilanteita on kyllä ollut monta kertaa, esim toinen työmatkalla, toinen joutuukin sairaalaan, mihin lapset? Mutta siis jotenkin on aina selvitty ja saatu asiat hoitumaan.
Asennoidu nyt niin että et odota turhaan sitä apua. Se turhan odotus kuluttaa ja raastaa sinua.
Siis miten pärjätä, kun on 2 tervettä aikuista ja vauva? No varmaan ihan hyvin, kun perheessä ei ole vuodepotilaspappaa ja dementikkomummoa hoidettavina.
Hankkikaa lapsenvahti Mannerheimin lastensuojeluiitosta silloin kun tulee tarvetta. Voitte pyytää myös ystäviänne auttamaan.
Nauttikaa vauva-arjesta iloisin mielin ja unohtakaa, mitä isovanhemmat on sanoneet ja luvanneet. Katkeruus ei lisää kenenkään hyvinvointia. Ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään ja juuri niin tässä on käynyt.
Itse hoidimme lapsemme ilman kummankaan isovanhempia. Hyvin sujui.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä mummolla päässä vikaa, jos ei halua omaa lastaan auttaa, koska kukaan muukaan ei auta. Jos tämä on totta niin onpa surullista. Ei tuossa auta muu kuin etsiä oma, uusi tukiverkosto ystävistä ja/tai muista vastaavassa tilanteessa olevista.
Tuo on erittäin yleistä nykyään. Että isovanhemmat päättää etteivät auta tai osallistu ollenkaan. Meillä tuollaiset ja tosi monella muullakin tutulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan pystyisitte ostamaan hoitoapua jos noin harvoin tarvitsette?
Normisettiä. Enemmän on nykyään niitä isovanhempia jotka ei auta kuin että auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas riehutaan millimetrimitan kanssa että kaikkien pitää saada tismalleen samanlainen siivu ihan kuin lapsi olisi jätskipaketti.
Ilmoittakaa toki isovanhemmille jo etukäteen, että sitä kylvää, mitä niittää. Että turha odottaa apua sitten, kun toisella on dementia ja pitäisi hoitaa lääke-, kauppa-, siivous- ja lääkäriasioita. Kyllä tuossa isovanhemmilla on enemmän menetettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan varsinaisesti tajua ettå mihin te sitä apua tarvitsette yhden lapsen kanssa. Mutta ei tommoseen pelleilyyn pidä lähteä. Palkatkaa hoitaja jos tarvitsette ja sillä sipuli.
Vierailija kirjoitti:
Muistutat heitä, että sitä saa mitä tilaa eivätkä hekään ole ikinuoria. Todella erikoista, että isovanhemmat päättävät itse etääntyä lapsenlapsistaan. Monet isovanhemmat ovat jopa kateellisia sille, joka pyydetään ensin apuun.
Ei ole erikoista vaan erittäin tavallista. Ennen oli toki toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä mummolla päässä vikaa, jos ei halua omaa lastaan auttaa, koska kukaan muukaan ei auta. Jos tämä on totta niin onpa surullista. Ei tuossa auta muu kuin etsiä oma, uusi tukiverkosto ystävistä ja/tai muista vastaavassa tilanteessa olevista.
Ennen mummot asui lastensa perheessä, sai sieltä kodin ja ruuan ja hoiteli siinä sivussa lapsia. Sama takaisin, niin turvaverkko on aina paikalla eikä 20v kuluttua tarvita vanhainkoteja.
Ystäväni on viiden lapsen isoäiti ja leski. Hän on suurimman osan vuodesta Espanjassa, koska hänen oli vaikea jatkuvasti kieltäytyä lastenhoidosta. Molemmat lapset halusivat tuoda joka viikonlpuksi lapsiaan mummolaan hoitoon perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Lapset oikein tappelivat siitä, kumman lapset menee, koska viiden kanssa isoäiti ei enää olisi pärjännyt.
Helpompi hänelle näin. Ymmärrän häntä oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on viiden lapsen isoäiti ja leski. Hän on suurimman osan vuodesta Espanjassa, koska hänen oli vaikea jatkuvasti kieltäytyä lastenhoidosta. Molemmat lapset halusivat tuoda joka viikonlpuksi lapsiaan mummolaan hoitoon perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Lapset oikein tappelivat siitä, kumman lapset menee, koska viiden kanssa isoäiti ei enää olisi pärjännyt.
Helpompi hänelle näin. Ymmärrän häntä oikein hyvin.
Puhut ihan eri asiasta. Tässä on nyt puhe niistä jotka ei auta koskaan eikä ole koskaan kertakaan auttaneet.
Siis mitä apua te oikein tarviitte sen yhden vauvan kanssa?
Onko tässä valtavassa neljän isovanhemman avuntarpeessa nyt kysymys ihan satunnaisista yöhoidoista, vai pitikö vauvan muuttaa vuoron perään molemmille isovanhemmille? Olisko isovanhempien pitänyt ostaa tai rakentaa teille talo, ehdä remontti? Tehdä ruokaa päivittäin? vai oletteko niitä jotka päättää hankkia vauvan vaikka toisella ei ole jalkoja ja toinen ei näe yhtään mitään? Siinä tapauksessa avut taitaa olla yhteiskunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on viiden lapsen isoäiti ja leski. Hän on suurimman osan vuodesta Espanjassa, koska hänen oli vaikea jatkuvasti kieltäytyä lastenhoidosta. Molemmat lapset halusivat tuoda joka viikonlpuksi lapsiaan mummolaan hoitoon perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Lapset oikein tappelivat siitä, kumman lapset menee, koska viiden kanssa isoäiti ei enää olisi pärjännyt.
Helpompi hänelle näin. Ymmärrän häntä oikein hyvin.
Puhut ihan eri asiasta. Tässä on nyt puhe niistä jotka ei auta koskaan eikä ole koskaan kertakaan auttaneet.
Aloittaja ei kerro, millaista apua he ovat saaneet "1-2 krt/2 kuukaudessa tahdilla". Tuollainen apu on niin vähäistä, että itse en valittaisi, jos se jäisi kokonaan saamatta. Tuosta tulee avun saamista kerran kuukauessa tai vain joka toinen kuukausi.
Lapsi on niin pieni, että hänet voi ottaa mukaan joka paikkaan. Teatterit, konsertit ja elokuvat ehkä poikkeuksena?
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä apua te oikein tarviitte sen yhden vauvan kanssa?
Onko tässä valtavassa neljän isovanhemman avuntarpeessa nyt kysymys ihan satunnaisista yöhoidoista, vai pitikö vauvan muuttaa vuoron perään molemmille isovanhemmille? Olisko isovanhempien pitänyt ostaa tai rakentaa teille talo, ehdä remontti? Tehdä ruokaa päivittäin? vai oletteko niitä jotka päättää hankkia vauvan vaikka toisella ei ole jalkoja ja toinen ei näe yhtään mitään? Siinä tapauksessa avut taitaa olla yhteiskunnalta.
Mitähän sinä oot nauttinut?
Tuossahan se lukee aloituksessa. Kerran kaks parissa kuukaudessa jotain pientä apua.
Tokihan ihmiswt ilmankin oärjää. Me esim otettiin siivooja avuksi kun lapset oli pieniä.
Ja olis ollut kiva päästä esim lääkäriin ilman lapsia. Tai jos joku olis auttanut kun itse oli kovassa kuumeessa.
Mutta menihön se ilmankin. Kuopus oli jopa tomografiassa mukana ja esikoiben yksivuotiaana hammaslääkärissäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on viiden lapsen isoäiti ja leski. Hän on suurimman osan vuodesta Espanjassa, koska hänen oli vaikea jatkuvasti kieltäytyä lastenhoidosta. Molemmat lapset halusivat tuoda joka viikonlpuksi lapsiaan mummolaan hoitoon perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Lapset oikein tappelivat siitä, kumman lapset menee, koska viiden kanssa isoäiti ei enää olisi pärjännyt.
Helpompi hänelle näin. Ymmärrän häntä oikein hyvin.
Puhut ihan eri asiasta. Tässä on nyt puhe niistä jotka ei auta koskaan eikä ole koskaan kertakaan auttaneet.
Aloittaja ei kerro, millaista apua he ovat saaneet "1-2 krt/2 kuukaudessa tahdilla". Tuollainen apu on niin vähäistä, että itse en valittaisi, jos se jäisi kokonaan saamatta. Tuosta tulee avun saamista kerran kuukauessa tai vain joka toinen kuukausi.
Lapsi on niin pieni, että hänet voi ottaa mukaan joka paikkaan. Teatterit, konsertit ja elokuvat ehkä poikkeuksena?
Hammaslääkäri, lääkäri…
Alue: Aihe vapaa
On samanlaista. Kummatkin isovanhemmat lupaili auttaa ja maalaili oikein miten hoitavat ja auttavat. Into loppui ristiäisiin. Siihen asti jaksoivat vöyhöttää. Sitten tulikin kaikkea muuta . Omat vanhemmat ilmoitti että ovat tehneet periaatepäätöksen että eivät auta koskaan eikö edes pahassa hädässä. Koska jos auttaa kerran pian pitää toistekin.
Appikset tähän perään ilmoitti että he aikoo keskittyä vain tyttären perheeseen ja kaikki apu menee tyttärelle.
Kummatkaan ei ole koskaan sekuntiakaan auttaneet. Ei edes hätätilanteessa. Ei edes erikoistilanteessa (synnytys). Eivät jaksa edes tavata lapsenlapsia.
Täysin kelvottomat paskat isovanhemmat. Lakkasin yksipuolisesti pitämättä yhteyttä. Ei olle nyt kolmeen vuoteen kuultu toisista eikä vuoteen toisista.
Ap ala ajatella nyt niin että apua ei ole eikä tule ja kaikessa pitää pärjätä itse. Jos vaan kaihoat ja kaipaat apua niin aina vaan petyt uudestaan ja uudestaan ja se syö voimat.