Lue keskustelun säännöt.
Rajattomat aikuiset lapset (ja vävyt ja miniät)
11.02.2022 |
Kun täällä on pitkät ketjut rajattomista anopeista, rajattomista vanhemmista ja rajattomista lapsista niin laitetaanpas tämäkin ketju alkuun.
Olen niin nähnyt tätäkin, että nuoret aikuiset viis veisaa ikääntyvistä vanhemmistaan, vaativat rajanpitoa ja haluavat elää tietämättä mieluiten vanhemmistaan mitään. Reissataan, tienataan, kuljetaan.
Sitten kolmekymppisenä tehdään kolme lasta peräperää ja yhtäkkiä ne omat vanhemmat ovatkin kummallisen etäisiä ja ikäviä kun eivät suostu pomppaamaan joka ipanan vuoksi hoitamaan....
Mitäs jos niille vanhemmillekin on jo muodostunut se oma elämä?
Kommentit (6)
Hienoa jos on muodostunut oma elämä. Sehän se olisi tarkoituskin, että sekä vanhemmat ja lapset löytäisivät oman elämän riippumatta toisistaan. Nuorten kehitystehtävänä on irtautua vanhemmistaa, mikä näyttäytyy vanhemmille aina jossain vaiheessa sellaisena halveksuntana. Se kuuluu asiaan. Narsisti ottaa sen itseensä, terve ihminen ymmärtää sen normaalina. Rakkaus ei katkea tähän irtiottovaiheeseen, jos pohjat on kunnossa. Rakkaus myös auttaa siinä, että niitä lapsenlapsia halutaan vilpittömästi hoitaa ja myös vanhoja vanhempia nähdä. Marssijärjestys pysyy aina samana: edellinen sukupolvi mahdollistaa tämän seuraavalle sukupolvelle. Ei koskaan toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoinpa alle kolmikymppisellä on varsinaista "ikääntyvää" vanhempaa. Tai toki me kaikki ikäännytään, mutta varsinaisesti iäkästä.
Nuoreen aikuisuuteen nimenomaan kuuluu irtiotto vanhemmista. Juurikin meneminen, reissaaminen jne. Sitten usein vähän myöhemmin taas lähennytään, kun löydetään tasaveroinen aikuisten välinen suhde.
Lisätään tuohon vielä konmarittava kuolinsiivoushakuinen miniä, joka yrittää työikäisten appivanhempien kodissa selittää, että olisi syytä tyhjentää talo, ettei jää hänen vastuulleen. Tunkee väkisin ullakolle, kantaa sieltä vanhaa Arabiaa ja 60-luvun taidelasia alas ja selittää, että hän laittaa nämä heti myyntiin, ette te näitä tarvitse.
Sitten saa pahan anopin maineen, kun ilmoittaa, että irtaimisto on luetteloitu ja testamentattu seurakunnalle, älä koske.
Mainitsen vain yhden sanan: kesämökki. Jossa ei ikinä saa viettää kesäänsä rauhassa kun siellä on koko kaarti...
Joo, vielä kolmekymppisenäkin jotkut kuvittelevat, että vanhempiensa autot, kesämökki ja koti ovat ilman muuta myös jälkeläisten omaisuutta.
Sitten ollaan järkyttyneitä, jos vanhemmat kehtaa vaikkapa muuttaa pienempään kämppään. Koska missäs sitten säilytetään pojan moottorikelkka ja tyttären miljoonat barbie-nuket?
Hyss! Ei tuollaista saa sanoa.