Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En tunnu hahmottavan minkälainen parisuhde on minulle hyvä, onko muita?
11.02.2022 |
Taustana, että olin henkisesti väkivaltaisesta suhteessa 13v ja edelleen henkisen väkivallan kohteena ex puolison osalta aina toisinaan, nykyään vähenevissä määrin.
Olen ollut 2v miehen kanssa, jonka kanssa on ollut ihanaa, hauskaa ja toki kontrastina exään kaikki on upeasti. Minulla on monesti paha olla kokemastani miehen välinpitämättömyydestä. Mietin kuitenkin paljon, olenko liian vaativa ja kohtuuton ja onko tämä kaikki minun päässäni, eikä mies ole välinpitämätön. En tunnu hahmottavan tälläisiä asioita ollenkaan ja nostaa ns kytkintä, vaan muodostan hyvin pitkiä suhteita missä sitten saatan tulla huonosti kohdelluksi loputtoman ymmärtämiseni ja miljoonien mahdollisuuksien takia. Osaan sanoa tosi tarkkaan esimerkiksi toiveeni suhteesta, mutta en osaa vaatia että ne pidetään ja lähtisi jos ei pidetä.
Olen lukenut läheisriippuvuudesta ja muutenkin paljon näistä teemoista. Huomaan taas vain olevani vähän tilanteessa että koen, että minua kohdellaan niin kuin en toivoisi, mutta en lähde koska uskottelen itselleni että olen kohtuuton. Onneksi tämä mies ei tee sitä uskottelua, toisin kuin ex.
Onko ketään kohtalotovereita....?
Minun on tosi helppo solmia ihmissuhteita ja varsinkin miehet tuntuu olevan kiinnostuneita jakamaan elämän kanssani, mutta välillä tuntuu että sen takia kun olen niin mukautuva ettei heidän tarvitse taipua juuri mihinkään.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Tämä kaikki mitä kerrot resonoi vahvasti myös minussa. Vastauksia minulla ei ole, valitettavasti.
Harmi kuulla... Tuntuu vaikealta.
Olin itse päättänyt olla sinkku pidemmän aikaa ja uskoin sen tapahtuvan helpolla, sillä minulla on lapsia enkä etsinyt miestä. Miehet tuntuvat löytävän minut, tuntuu että otsaani on leimattu "sinkku äärettömän kiltti nainen". En pitänyt tästä päätöksestä kiinni lopulta vaan menin rakastumaan. Nyt taas mietin, että onko tämä sellainen hetki missä kuuluu suhde lopettaa! Enkö lopeta vaikka jollain tasolla tiedän että pitäisi, koska en tunnu saavan suhteesta oikein mitään. Miehellä ei ole minulle aikaa, sillä useimmat asiat menevät minun edelle. Tällä hetkellä tapaamme harvakseltaan kun olen yrittänyt karsia ne tapaamiset, joista minulle jää paha mieli (tulee yhdeksi yöksi kun hänelle sattuu sopimaan, joskus on joka toinen viikonloppu yksi ilta meille, tapaamiset riippuvat täysin hänen muusta elämästä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avaa paremmin. Mainitsit miehen vähättelystä. Vaikea sanoa onko toinen ärtynyt siitä että olisit takertunyt liikaa menneeseen vai puhtaasti kylmyyttään. Anna jokin esimerkki tällaisesta keskustelusta/tilanteessa missä koit hyljeksintää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kaikki mitä kerrot resonoi vahvasti myös minussa. Vastauksia minulla ei ole, valitettavasti.
Harmi kuulla... Tuntuu vaikealta.
Olin itse päättänyt olla sinkku pidemmän aikaa ja uskoin sen tapahtuvan helpolla, sillä minulla on lapsia enkä etsinyt miestä. Miehet tuntuvat löytävän minut, tuntuu että otsaani on leimattu "sinkku äärettömän kiltti nainen". En pitänyt tästä päätöksestä kiinni lopulta vaan menin rakastumaan. Nyt taas mietin, että onko tämä sellainen hetki missä kuuluu suhde lopettaa! Enkö lopeta vaikka jollain tasolla tiedän että pitäisi, koska en tunnu saavan suhteesta oikein mitään. Miehellä ei ole minulle aikaa, sillä useimmat asiat menevät minun edelle. Tällä hetkellä tapaamme harvakseltaan kun olen yrittänyt karsia ne tapaamiset, joista minulle jää paha mieli (tulee yhdeksi yöksi kun hänelle sattuu sopimaan, joskus on joka toinen viikonloppu yksi ilta meille, tapaamiset riippuvat täysin hänen muusta elämästä)
Olet spermaviemäri. Lopeta hyvän sään aikana.
Sinulla on oikeus haluta sellainen parisuhde kuin itse tahdot. Vaikka haluaisit itseäsi kohdeltavan prinsessana - niin sinulla on oikeus siihen. Kohtuutonta se kyllä voi olla.
Tuo mitä kerrot suhteesta, ei kuulosta terveeltä parisuhteelta. Parisuhteen kuuluu olla vastavuoroinen. Ei niin, että vain toisella on hyvä olla. Myös sinulla pitää olla hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Avaa paremmin. Mainitsit miehen vähättelystä. Vaikea sanoa onko toinen ärtynyt siitä että olisit takertunyt liikaa menneeseen vai puhtaasti kylmyyttään. Anna jokin esimerkki tällaisesta keskustelusta/tilanteessa missä koit hyljeksintää.
Meillä on oikein mukavaa ja hyvä olla yhdessä! Silloin ei ole mitään ongelmia. Ongelmaksi on muodostunut enemmän se, että yhteistä aikaa on vähänlaisesti miehen menojen takia. Olen yrittänyt pyytää että sovittaisiin niin näkemiset, että minäkin voisin hyvin, jos vain mahdollista. Tarjonnut erilaisia ratkaisuja, mutta mihinkään ei olla valmiita sitoutumaan. Ja silti samalla toivotaan tulevalta yhteisiä lapsia.
Tällä hetkellä toiveeni on ollut X2 kk yhteinen viikonloppuilta ja aamu, ei siis viikonloppu vaan yksi ilta joka toinen viikko. Tai sitten että voisi olla yhdessä minun ja lasten kanssa tämän sijaan pari-kolme iltaa silloin tällöin jos tämä ei voi toteutua. En sitten tiedä pyydänkö liikoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaa paremmin. Mainitsit miehen vähättelystä. Vaikea sanoa onko toinen ärtynyt siitä että olisit takertunyt liikaa menneeseen vai puhtaasti kylmyyttään. Anna jokin esimerkki tällaisesta keskustelusta/tilanteessa missä koit hyljeksintää.
Meillä on oikein mukavaa ja hyvä olla yhdessä! Silloin ei ole mitään ongelmia. Ongelmaksi on muodostunut enemmän se, että yhteistä aikaa on vähänlaisesti miehen menojen takia. Olen yrittänyt pyytää että sovittaisiin niin näkemiset, että minäkin voisin hyvin, jos vain mahdollista. Tarjonnut erilaisia ratkaisuja, mutta mihinkään ei olla valmiita sitoutumaan. Ja silti samalla toivotaan tulevalta yhteisiä lapsia.
Tällä hetkellä toiveeni on ollut X2 kk yhteinen viikonloppuilta ja aamu, ei siis viikonloppu vaan yksi ilta joka toinen viikko. Tai sitten että voisi olla yhdessä minun ja lasten kanssa tämän sijaan pari-kolme iltaa silloin tällöin jos tämä ei voi toteutua. En sitten tiedä pyydänkö liikoja...
Sivusta: teillä on siis ollut 2 vuotta tapailusuhde. Miehelle tämä tuntuu sopivan, hän menee miten lystää. Hän EI ota osaa arkeen. Hän hyppää ilmeisesti panemassa ja sitten terve taas.
Et pyydä liikoja. Vaan liian vähän ja liian kauan on tämä suhde jatkunut noin, että mies elää sekä single- että casual suhde- elämää. Hän ei edes halua _yrittää_ viettää aikaa yhdessä kanssanne, eikä ota huomioon sinun oloasi. Loukkaavaa.
Eroa. Tuo ei tule tuosta paremmaksi menemään. Mies ilmeisesti pitää porkkanana edessä tuota, että teille joskus tulisi yhteisiä lapsia. Ihan puppua ja tämmöinen hulivilimies, jota ei kiinnosta edes tutustua nyt jo olemassa olevaan perheeseen ja olla varaisää, niin.... heippa vaan, ovi kiinni.
Muista että annat samalla esimerkkiä lapsillesi. Että näin saa tulla ja mennä, heillä ei ole arvoa miehen silmissä, äidille käy miten vaan ja niinpoispäin.
Jatkon kannalta alat vaan ottaa periaatteita mukaan, niin silleen helpotat rajojen laittamisia. Sitten jatkossa alat kunnioittaa omaa hyvinvointiasi ja aattele silleen, että olet mennyt koko ajan eteenpäin, aiempi suhde oli väkivaltainen, tämä suhde oli askel eteenpäin, mutta sitä mitä hait ja se ei ole kohtuutonta. Mies halunnut tapailusexsuhteen, sinä enemmän, ratkaisu: siirtyminen eri teille.
Että sun ei kannata liikaa itseäsi jäädä syyllistämään, olet mennyt eteenpäin ja jatkuvasti opitaan. Eikä sun kannata miettiä, että kenen kanssa sitten. Tämä mies on välinpitämätön eikä se siitä muutu, aikaa on ollut, ei halua vakavoitua ja painostaminen ei auta eikä kannata, ei muuta kuin ovi kiinni. Voit ihan hyvin omillasi, ihan rauhassa ja jos uusi suhde joskus tulee, niin toimit tuntojesi mukaan ja haet vastavuoroista vakavaa suhdetta jossa ei samaan aikaan eletä kuin single New Yorkissa.
Kiitos napakasta vastauksesta nro7. Näinhän se on.. ap
Alue: Aihe vapaa
Tämä kaikki mitä kerrot resonoi vahvasti myös minussa. Vastauksia minulla ei ole, valitettavasti.