nöyryyttävä tilanne, jossa olet ollut

Aivan ihana opettaja. Hienosti toiminut tilanteessa :)

Vierailija kirjoitti:

Koulun vanhojen tanssit. Vieläkään en kestä kunnolla edes ajatella tilannetta. Kukaan luokkatasomme pojista ei halunnut tanssia kanssani. Sen tilanteen ajatteleminen auttaa minua arvostamaan aviomiestäni entistä enemmän. Tuntuu aivan mahdottoman upealta, että sittenkin löysin itselleni miehen, joka on rakastanut minua jo yli vuosikymmenen. (ei kuitenkaan Suomesta)

ot

Minua pelottaa aivan suunnattomasti, että pikkusiskoni prinsessapäivälle tulee käymään samalla tavalla... On suunnattoman ujo, hieman ylipainoinen ja kärsii aknesta. En haluaisi elää tällaisessa pelossa ja epäluulossa, mutta teinit ovat niin helvetin julmia. Ja koska sisareni on ystävällisin ja kiltein ihminen jonka todella tunnen ja rakastan häntä suunnattomasti - murrun totaalisesti jos siskolle jää paha maku suuhun ja ikuinen paha päivästä, jonka kuuluisi olla kaunis ja ikimuistoinen hyvällä tavalla. Ensikeväänä tanssii tanssinsa, minä hänen kampaajanaan ja meikkaajanaan <3

Kouluajoilta muistan, kuinka opettaja käski kesken tunnin kovalla ja kuuluvalla äänellä tulemaan vähän juttelemaan kiusaamisesta käytävälle. Kaikki luokassa tietenkin tiesi, mitä asia koskee ja jouduin naama punaisena kulkemaan luokan halki Open perässä käytävään.

Siellä hän haukkui ja vaahtosi minulle niin että käytävä raikas ja varmasti kuului luokkaan asti, kuinka olen kiusannut yhtä luokkalaistamme. Tämä tuntuu niin pahalta ja nöyryyttävältä, sillä minä olin ainoa koko paskaluokallamme, joka puolusti tätä tyttöä. Olin mennyt väliin, puolustanut sanallisesti ja kotonakin olin äidin kanssa pohtinut miten kiusaamiseen saisi stopin. Olen pienestä asti ollut empaattinen ja jostain syystä aina puolustanut ns alakynnessä olevaa, joskus jopa fyysisesti, eli senkin vuoksi tilanteen epäreiluus oli aivan hirveää. Ja kukaan ei luokassa sanonut mitään, naureskeli vain.

Vierailija kirjoitti:

Kun olisikin tapahtunut ala-asteella! Lukion ekalla muutamia vuosia sitten ähersin matikan tehtäviä.. Olen aina ollut huono matikassa ja kyseisenä päivänä olin muutenkin turhautunut. Viittasin opettajaa apuun, mutta hän ei huomannut ja lopulta suustani lipsahti kunnon "ÄITI!" -huuto :D Olen siis vuoden -14 ylioppilas, samainen opettaja kävi juhlissani ja jaksoi nauraa koko suvun edessä tota :D

Minä olen 35v uranainen ja monesti on ollut lähellä huikata lähellä istuvalle projektipäällikölle "Äiti!" Hän on sellainen vanhempi, lempeä naisihminen. Pelkään, että joku päivä vielä vahingossa teen noin..

Jouduin sairaalan ensiapuun loukatessani selkäni. Lääkäri kokeili jollain tikulla (?) onko välilihassa tai kakkareiän ympärillä tuntoa. Jos ei olisi ollut, olisin joutunut selkäleikkaukseen. Kuvitelkaa se tilanne, riisut pikkareita, mietit kuinka pahalle alapää mahtaa haista, pakaroissa on finnejä ja hemmetin komea mieslääkäri tökkii sua tikulla alapäähän.

Nyt jo naurattaa mutta silloin hävetti.

Kaikenlaista nöyryyttävää ja noloa on ehtinyt tapahtua, mutta parhaiten muistuu muutaman vuoden takainen reissu sairaalassa.

Olin 19-vuotias ja menossa nielurisaleikkaukseen. Sairaalassa minut otti vastaan mukavan oloinen hoitaja, noin kolmikymppinen hymyilevä nainen. Hän ohjasi minut sairaalan pukuhuoneisiin, jossa kaivettiin kaapeista minulle sairaalan housut, sukat ja paita/kaapuhärpäke. Ojennettuaan minulle ja neuvottuaan niiden pukemisen, oletin hoitajan poistuvan tai edes kääntyvän pois päin minusta vaatteiden vaihdon ajaksi, mutta jostain syystä näin ei käynyt. Hoitaja vain katsoi minua odottavasti, ja sanoi lopulta että riisu. No minä päätin kuitenkin kääntyä selin hoitajaan jotta tilanne tuntuisi vähän luonnollisemmalta eikä niin kiusalliselta, ja aloin ottaa vaatteita suht ripeästi pois. Huomasin olevani naama vastakkain peilin kanssa, mutta en kiinnittänyt siihen sen suuremmin huomiota, ja riisuuduin. Sitten tuli hetki kun oli aika ottaa omat farkut pois jalasta, ja samaan aikaan kun otin näitä selkä kumarassa pois, vilkaisin vahingossa peiliin. Itsetuntoni on suoraansanottuna paska kroppani takia, jossa on hieman ylimääräistä siellä sun täällä, ja esimerkiksi takareisissä ja takapuolessa näkyvästi selluliittia. Peilistä näkyi takanani seisovan hoitajan kasvot, joka katsoi reisiäni ja persettäni oikeasti aidon inhoten ja nenää nyrpistäen. Tilannetta kesti aivan hetken, mutta tuntui ikuisuudelta ennenkuin hoitaja huomasi katseeni peilin kautta ja väänsi äkkiä kasvoilleen taas väkinäisen hymyn. Vaihdoin vaatteeni nopeasti loppuun ja teki vaan mieli itkeä, oli niin vastenmielinen ja nöyryytetty olo. Tilannetta ei parantanut hoitajan "Mahduitko vaatteisiin?" kysymys lähtiessämme pukuhuoneesta leikkausta kohti. En vastannut epämääräistä muminaa kummemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulun vanhojen tanssit. Vieläkään en kestä kunnolla edes ajatella tilannetta. Kukaan luokkatasomme pojista ei halunnut tanssia kanssani. Sen tilanteen ajatteleminen auttaa minua arvostamaan aviomiestäni entistä enemmän. Tuntuu aivan mahdottoman upealta, että sittenkin löysin itselleni miehen, joka on rakastanut minua jo yli vuosikymmenen. (ei kuitenkaan Suomesta)

löysit siis miehesi afrikasta?

Maailmassa on 196 maata, tai 195 jos ei laske Taiwania. Afrikan maita on 54.

En ole ylläkirjoittanut, mutta mulla on mm. ihan valkonaamainen saksalainen ex-puoliso, ensimmäinen vakava suhteeni ikinä.

Ulkomaita on hemmetisti, valtaosa niistä sijaitsee muualla kuin Afrikan mantereella. Afrikkalaiseksi olettaminen paljastaa lähinnä olettajan persumaisen mielenlaadun.

Ja tuon "ei-suomesta" mainitseminen kertoo kirjoittajasta paljon ja näiden naisten puolisot usein on Afrikasta tai muusta kehitysmaasta. Mitä väliä sillä edes on mistä puoliso on kotoisin? Varsinkin kun sen kertomiselle ei ole mitään syytä kun se liity mitenkään ketjun aiheeseen.

Mäkin olen tukkinut vessanpöntön muutaman kerran...

Pahin oli kun oltiin kaukaisempien sukulaisten luona kylässä ollessani noin 14-vuotias. Olin tavannut heidät vain kerran aiemmin. Olimme juuri lähdössä takaisin kun mulle tuli kauhea vessahätä ja ripuli. Muu perhe ja talon isäntäväki seisoivat jo eteisessä, siis aivan vessan oven takana odottamassa. Aikaa vain kului. En saanut millään pönttöä vedettyä, lopulta se täyttyi ääriään myöten vedestä ja ripulistani.

Lopulta vaan jätin vessan silleen ja luikin äkkiä muiden sekaan eteiseen ja mumisin jotain, että nyt mennään äkkiä, mulla on koti-ikävä. Sukulaisille oli varmaan kiva ylläri löytää ne ripulit sieltä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin aviomieheni kanssa kaupassa ja heviosastolla törmäsimme tuttavaansa, jonka kanssa mies alkoi jutella. Minä laitoin pussiin omenoita, punnitsin ne ja laitoin kärryyn. Mies huomasi tekoseni, keskeytti juttunsa tuttavan kanssa ja alkoi räyhätä minulle suureen ääneen että omenoita ei osteta ja että äitinsähän toi juuri omenoita ja niitä on vielä jäljellä.

Olin niin puulla päähän lyöty että otin kiltisti omenat ja nolona palautin muiden ihmisten ihmettelevien katseiden kera paikoilleen. Tämän tyyppistä isämaista käytöstä oli muutenkin usein ja siksi otinkin eron.

Ääliö mies

Opettaja tod. näk-236

AMK-opettaja huusi ja pilkkasi muiden opiskelijoiden nähden. Piti masennustani tekosyynä opintojeni hidastumiselle. Itku kurkussa yritin sopertaa, että olen ollut aika huonossa kunnossa. Johon hän vastasi ivallisesti, että vai että oikein huonossa kunnossa, voi pikku prinsessaa. Silloin hävetti ja itketti, nyt lähinnä vituttaa.

Olin teininä kaverin kanssa illalla kaupungilla, kun mun isä soitteli humalassa, että jotain asiaa on ja pitäis nähdä yhden jäskikiskan lähellä.. asiaa en enää muista, mutta sen muistan, kun tämä heti tervehtimisen jäökeen lähti kuselle nurkan taakse ja kun hoippui takas, oli sepalus auki.. siinä se sitten päissään pyöri ympyrää, välillä otti seinistä tukea ja kovaan ääneen kirosi, kun ei saa nappeja farkuista kiinni.

"On vissiin liian iso kyrpä, kyn ei ees housut mee kii, heh heh" yms kivaa läppää siunä mun kaverin ja kaikkien ohikulkijoiden edessä.

Hävetti.

Ei ollu eka eikä vika häpeän hetki ukon kanssa, mutta eka, mikä tuli mieleen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei suuria noloja ole sattunut. Paitsi se klassinen vessajuttu ulkomailla. Halpa hotelli, missä kävin aamupaskalla ja pönttö ei tietenkään toiminut. Sellainen vanhanaikainen ylhäältä vedettävä. Rynkytin ja rynkytin ja ei vettä, ei mitään. Kutsuin siivoojan käytävältä avuksi ja osoitin sormella pönttöä. Siivooja katsoi minua pitkään ja nykäisi terävästi narusta ja kas, pönttö veti nätisti ja paska solahti putkistoon.

Silloin nolotti.

Tämä on urbaani legenda. Yleensä tapahtunut ruotsinlaivalla.

Minä satun tuntemaan henk.koht ihmisen jolle tämä tapahtui, ja olin samalla reissulla mukana. Amiksen "luokkaretki" laivalle -90 luvulla ;) (tai tunsin silloin, ei olla amiksen jälkeen oltu mitenkään tekemisissä enää)

Hain lääkäriltä apua ahdisteluun ja sen sellaiseen. Silloin tunsin pakokauhua.

Selitin lääkärille, miten nyt itkun ja ahdistuksen keskeltä kykenin. Missään vaiheessa tapaamisiamme lääkäri ei tainnut ymmärtää, että ahdisteluja vahti jokaista tapaamistamme, jokaista vuorosanaani ja jokaista reaktioita.

Silloin koin, etten tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Tänä päivänä kaikki nuo virheelliset luulit, päätelmät ja sanelmat, joita en vaan kyennyt selittämään paremmin, roikkuu sairauskertomuksissani. Ne lisäävät virgetietoa. Olen yrittänyt valittaa asiasta, ha tehdä lähestulkoon kaikkeni muutoksen eteen, mutta se on ollut turhaa. Pelkään, että virgetiedot edelleen kumuloituvat ja määräävät jokaisen hoidontarpeen suunnan - oli kyse vaikkapa nuhasta.

Ahdisteluja taas on vaikuttanut pääsevänsä kuin koira veräjästä. Hän on hyvin manipulatiivinen ja karismaattinen.

Häpeän paljon ja suren, koska menetin "väärän sairauden" vuoksi valtavasti. En usko, että palaan koskaan ennalleni.

Vieläkin hävettää kun ajattelenkin, miten idiootti sitä voi olla? Oltiin miehen kanssa ekalla reissulla kahdestaan, ulkomaille lentokoneella. Oltiin 19v silloin. Kai me oltiin kuultu että ei saa kenenkään tavaroita ottaa, mutta jostain käsittämättömästä syystä suostuttiin kun eräs kiltin näköinen nainen tuli selittämään että voidaanko ottaa hänen yksi laukku toiseksi käsimatkatavaraksi kun meillä oli vain yksi yhteinen ja hän joutuisi muuten maksamaan sen ruumaan...

No turvatarkastuksessa heti kysyivät että onko se meidän kassi ja vastattiin tietty että ei ole vaan takanamme olevan naisen. Saatiin siinä kaikkien edessä sellainen saarna että en kyllä ikinä toivu siitä vaikka on kulunut jo 15 vuotta. Ja vielä lopuksi kuuluttivat että ei saa ottaa kenenkään tavaroita kun oltiin päästy pois siitä. Onneksi ei oltu enää suomessa siinä vaiheessa. Ja onneksi ei muita seurauksia tullut kuin saarna.

Ala-asteella unohdin liikuntavarusteet kotiin, opettaja pakotti olemaan (sisä)liikuntatunnin pelkissä pikkupöksyissä.

Rippileirillä "suosittujen porukka" pelasi pullonpyöritystä, eräs poika kävi läpsäisemässä mua perseelle kun olin kaverini kanssa piirtämässä toisessa huoneessa. Oli valinnut tehtävän...

Viitos- tai kuutosluokalla oli uintia ja mulla oli juuri silloin menkat. Pelkäsin ihan kamalasti, että muut saa tietää menkoista ja alkaa kiusata (olin tosi ujo ja hiljainen eikä mulla paljon kavereita ollut).

Äiti laittoi opelle lapun, että X ei nyt ui ja varmaan ehkä jonkin sanasen tuosta mun pelostakin... Noh, opettaja otti asian puheeksi koko luokan yhteisenä asiana...

"Niiin, tytöillähän kuukautiset voi estää uimisen. Ja varmaan jollakin teistäkin voi kuukautiset olla. Se on ihan luonnollista eikä siitä tarvii ketään härnätä." Yms...

Ei maininnut mua nimeltä, mutta olin toki se ainoa tyttö, joka ei 5min myöhemmin noussut uimahallibussiin.... Olis ollut hiljaa, niin mun selitys siitä, että atooppinen iho ei vaan kestä kloorivettä olis mennyt läpi... Arvatkaa menikö läpi opettajan puheiden jälkeen?!

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella unohdin liikuntavarusteet kotiin, opettaja pakotti olemaan (sisä)liikuntatunnin pelkissä pikkupöksyissä.

Rippileirillä "suosittujen porukka" pelasi pullonpyöritystä, eräs poika kävi läpsäisemässä mua perseelle kun olin kaverini kanssa piirtämässä toisessa huoneessa. Oli valinnut tehtävän...

On se pullonpyöritys vaan niin mukava leikki. -Viesti 99/159

Vierailija kirjoitti:

Kouluajoilta muistan, kuinka opettaja käski kesken tunnin kovalla ja kuuluvalla äänellä tulemaan vähän juttelemaan kiusaamisesta käytävälle. Kaikki luokassa tietenkin tiesi, mitä asia koskee ja jouduin naama punaisena kulkemaan luokan halki Open perässä käytävään.

Siellä hän haukkui ja vaahtosi minulle niin että käytävä raikas ja varmasti kuului luokkaan asti, kuinka olen kiusannut yhtä luokkalaistamme. Tämä tuntuu niin pahalta ja nöyryyttävältä, sillä minä olin ainoa koko paskaluokallamme, joka puolusti tätä tyttöä. Olin mennyt väliin, puolustanut sanallisesti ja kotonakin olin äidin kanssa pohtinut miten kiusaamiseen saisi stopin. Olen pienestä asti ollut empaattinen ja jostain syystä aina puolustanut ns alakynnessä olevaa, joskus jopa fyysisesti, eli senkin vuoksi tilanteen epäreiluus oli aivan hirveää. Ja kukaan ei luokassa sanonut mitään, naureskeli vain.

No mistä ihmeestä tuo ope sitten päätteli, että juuri sinä kiusasit? Tyypillistä koulun toimintaa, viattomasta tehdään kiusaaja ja syylliset pääsevät kuin koira veräjästä.

Olin unohtanut ostaa maitoa, joten minun piti vielä käydä kaupassa ennen sulkemisaikaa. Kotimatkalla viereeni pysähtyi poliisiauto ja ulos astui kaksi konstaapelia, jotka pyysivät nähdä henkilöllisyystodistukseni ja kyselivät kaikenlaisia kysymyksiä. Ei siinä mitään, heillä on ihan oikeus tarkistaa henkilöllisyys, enkä kuitenkaan ollut tehnyt mitään laitontakaan. Mutta poliisiauton sireenin valot välkkyivät päällä koko toimituksen ajan, mikä sai naapurit häiriintymään ja kurkkimaan ikkunoistaan. Olisivat samantien pistäneet pillitkin soimaan. Koin tilanteen nöyryyttävänä ja se tuntui kestävän ikuisuuden.

Kun minut oli tutkittu läpikotaisin, kysyin oliko jotain sattunut lähialueella. Ei ollut. Jaa, hyvää illan jatkoa sitten vaan. En mielestäni näyttänyt tai käyttäytynyt oudosti, enkä ollut liikkeellä epätavalliseen aikaan tai epämääräisellä alueella, jotta minua olisi ollut syytä epäillä mistään. Jotkut poliiseista tiettävästi harrastaa ns. rodullista profilointia, eli jos olet etnisesti selkeästi ulkomaalainen (minun tapauksessani valkoinen) niin olet potentiaalinen rikollinen. Olen saanut tehdä kovasti työtä sen eteen että minut on hyväksytty osana yhteisöä, en todellakaan tarvitse mitään poliisikulkuetta perääni.

Vierailija kirjoitti:

Kun otettiin sydänfilmi ja jouduin olemaan kahden naisen edessä tissit paljaana. (Häpeän olemattomia aa-kupin rintojani.)

Ja kaikki tätä alapeukuttaneet ovat juurikin niitä onnekkaita naisia joilla on TISSIT. Ette voisikaan ikinä ymmärtää miltä tuntuu olla rinnaton nainen. T. katkera lauta