nöyryyttävä tilanne, jossa olet ollut

Tuli vielä mieleen ala-asteen 5. luokan liikuntatunti. Mulla alkoi murrosikä ns ajoissa muihin verrattuna. Meillä oli liikassa uintia ja en saanut jäädä pois (ymmärrettävää). Kyllä hävetti olla luokan AINOA tyttö, jolla oli jo kasvanut rinnat ja muutama tyttö kommentoikin asiaa.. Jäi muuten ala-asteen uinnit siihen yhteen kertaan! Myöhemmin oli jo itsetuntoa tarpeeksi ja yläasteella olinkin uinneissa mukana, ainakin välillä.

Vierailija kirjoitti:

Kerran paikallisbussissa jouduin maksamaan 20€ setelillä. Matkakortin omistan mutta töiden puolesta lähdin liikkumaan ja työpaikalta sain tuon kyseisen setelin jolla maksaisin Helsingin sisäisen lipun ja asiat jotka minut laitettiin hoitamaan. Kun pääsin bussiin, kuski karjaisi että eikö sitten yhtään isompaa seteliä läytynyt. Kaikki matkustajat kääntyivät tietty heti katsomaan minuun, ja piipitin siinä sitten kuskille että no töistä tää kakskymppiä annettiin. No kuskihan alkoi siinä paiskomaan vaihtorahoja niin että kolikot sinkoili lattioille, ja keräsin niitä siitä ja itkua jo pidättelin. Jos ei olisi firman rahoja olleet niin olisin jättänyt siihen, nyt tietty tarvitsin kuitit ja täsmällisen rahan viedä takaisin. Lopuksi kuski äsähti vielä, että takiani nyt ollaan myöhässä ja että myy minulle kalliimman seutulipun kun pienempää en voinut antaa. Ja kaikki matkustajat tuijotti ja yksi nainen vielä sätti erikseen kuinka olen oikea maanvaiva kun tällä tavalla kierrän busseja hidastamassa. Ja tietenkin tässä vaiheessa olin ihan häpeissäni ja itkuissani ja naama punaisena.

Tiedän että 20€ on iso raha maksaa kolmen euron lippu mutta tiedän myös että se käy maksuvälineenä. Ei tämä varmaan kirjoitettuna kauhean dramaattiselta kuulosta mutta tuntui siltä kyllä!

Itse olisin tehnyt bussiyhtiöön valituksen tuosta kuskista. Sekopää >:( ja miksi on noitakin ihmisiä jotka alkavat vielä hieroa suolaa haavoihin, ikään kuin tilanne ei olisi jo muutenkin tarpeeksi ikävä?

Kumma kyllä, suuri osa nöyryytyksistäni on tapahtunut koulussa.

Olin myös niitä, jotka valittiin joukkueisiin viimeisenä. Etenkin pesäpallo on tästä syystä jäänyt mieleeni suoranaisena kidutuspelinä. Ala-asteen loppupuolella olin lisäksi hieman pyylevä, ja luokan pojat (jotka lorvivat kentän laidalla seuraamassa meidän tyttöjen pelaamista) nauroivat, osoittelivat ja matkivat juoksutyyliäni, kun juoksin pesältä toiselle. Uinnissa olinkin taas luokkamme parhaimpia, mutta sehän ei tietenkään ketään kiinnostanut.

Nuorempana minulla oli s-vika. Lukiosta on jäänyt ikuisiksi ajoiksi mieleeni tilanne, jossa kerroin filosofian tunnilla ylpeänä hyvin perustellun vastauksen johonkin opettajan kysymykseen. Eräs ryhmän pojista alkoi matkia luokan perältä ässääni kovaäänisesti suhautellen. Kaikki tietysti kuulivat, ja luokasta kuului sekä naurua että muutamia "ouuh" ja "auts" -kuiskauksia. Menin ihan lukkoon ja vastaukseni jäi puoliväliin. Naamani tuntui olevan tulessa; tilanne oli ihan uskomattoman nöyryyttävä. Siitä lähtien en tunneilla suutani avannut, ennen kuin olin käynyt korjauttamassa ässävikani.

Sitten on tietenkin nämä esitelmien pidot, missä luokkakaverit huutelivat ja naureskelivat. Yläasteella porukka myös heitteli kumeja ja muita tavaroita - opettajat eivät tietenkään tähän puuttuneet.

Menkat alkoi kun olin miehen luona kylässä. Lakanassa sekä petarissa veritahroja.

Nöyryyttävin hetki elämässäni oli kun eksäni kertoi pettäneeni minua. Häpesin itseni maanrakoon. Että pitääkin olla näin ruma, lihava, tyhmä ja kaikkea muuta että mieskin lähtee hakemaan parempaa. En kehdannut kertoa kenellekkään puoleen vuoteen, en edes kertonut että olimme eronneet. Häpesin suurimmaksi osaksi omaa huonouttani, mutta myös sitä että luotin tuohon ihmiseen niin paljon etten koskaan edes pahimmissa painajaisissani olisi uskonut että hän pettäisi minua.

Vierailija kirjoitti:

Nöyryyttävin hetki elämässäni oli kun eksäni kertoi pettäneeni minua. Häpesin itseni maanrakoon. Että pitääkin olla näin ruma, lihava, tyhmä ja kaikkea muuta että mieskin lähtee hakemaan parempaa. En kehdannut kertoa kenellekkään puoleen vuoteen, en edes kertonut että olimme eronneet. Häpesin suurimmaksi osaksi omaa huonouttani, mutta myös sitä että luotin tuohon ihmiseen niin paljon etten koskaan edes pahimmissa painajaisissani olisi uskonut että hän pettäisi minua.

*pettäneensä

Paras kaverini oli menossa naimisiin. Yritin saada aikaan polttarit, kyselin hänen läheisiltä serkuiltaan, jos pitäisimme sellaiset pienet, kaverilla oli kuitenkin alle vuoden ikäinen lapsi. Innostusta ei ollut, sitä perusteltiin juuri pienellä lapsella ja sillä, että häälahjaan menee jo paljon rahaa.

Häissä sitten harmittelin yhteiselle ystävälle, kun polttarit jäi pitämättä, että vietäisiinkö kaveri sitten vaikka syömään näin jälkikäteen. ystävä katsoi minua silmät pyöreinä ja sanoi, että olihan ne polttarit, hänkin oli siellä, sisar tietysti, ne serkut ja muutama kaverille ei niin tuttu.

Lähdin heti kotiin, jossa itkin illan. En vieläkään tiedä, miksi minua ei kutsuttu. Morsiamen sisar oli siellä kysellyt, miksen ollut paikalla, mutta ei hänkään saanut vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei suuria noloja ole sattunut. Paitsi se klassinen vessajuttu ulkomailla. Halpa hotelli, missä kävin aamupaskalla ja pönttö ei tietenkään toiminut. Sellainen vanhanaikainen ylhäältä vedettävä. Rynkytin ja rynkytin ja ei vettä, ei mitään. Kutsuin siivoojan käytävältä avuksi ja osoitin sormella pönttöä. Siivooja katsoi minua pitkään ja nykäisi terävästi narusta ja kas, pönttö veti nätisti ja paska solahti putkistoon.

Silloin nolotti.

Tämä on urbaani legenda. Yleensä tapahtunut ruotsinlaivalla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ekassa koulun joulujuhlassa yli puolet isistä oli jo mulle tuttuja petipuolelta parin vuoden sisältä. Pikkupaikkakunnan iloja! Kiva niitä vaimojakin sitte katella... Ehjä täydellinen liitto vähintään 7 vuotta...

Tiedätkö edes, kuka niistä oli lapsesi isä?

Kun olin kutosella, luokkamme joutui siirtymään yläasterakennukseen ala-asteen tilanpuutteen vuoksi. Sinne oli matkaa muutama kilometri, jonka yleensä kuljin pyörällä, mutta talven tullen piti vaihtaa bussiin. En ollut ikinä aiemmin käyttänyt bussikorttia (pikkukylän kasvatti kun olen), joten en tiennyt, mihin sitä piti näyttää. Annoin kortin kuskille, joka neuvoi minulle, että kortti piti leimata vieressä olevaan laitteeseen.

Kun sitten olimme koulussa odottamassa tunnin alkua, luokkamme ärsyttävin poika alkoi rääkyä: "hei kaikki, X tuli tänään bussilla kouluun eikä osannut käyttää bussikorttia, vaan antoi sen kuskille! Siis KUSKILLE!!!" Hän jatkoi tuota koko päivän, osoitteli minua käytävillä ja ruokalassa ja hihkui "X ei osannut käyttää bussikorttia! X ei osannut käyttää bussikorttia! Hei ovatko kaikki jo kuulleet?" ja toiset höröttelivät hieman epäröiden mukana. Voin vaikka vannoa, ettei hän edes tullut samalla bussilla, joten en ymmärrä mistä pirusta hän tuonkin onnistui saamaan selville. Silloin hävetti hirveästi, nykyisin tosin lähinnä naurattaa koko jutun typeryys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin on pakko kääntää aina kaikki keskustelut mun virheisiini. Kerran esim. äidin ystävä kertoi että tyttärensä on mennyt kihloihin ja äiti alkoi luetella mun vikoja, että "Tuo meidän "Inka" tuskin ikinä pääsee kihloihin asti kun sillä on se skolioosi ja akne." Äidin ystävä kysyi multa mitä opiskelen ja äiti vastasi mun puolesta, että "Harmi kun tuosta meidän tytöstä ei tuu mitään oikeaa kun siellä humanistisessa vaan jotain kieliä lukee". Niin joo ei, opettaja vain.

Sorry, sisäinen kyökkipsykologini heräsi tuota viestiäsi lukiessa, äitisi kuulostaa pahasti persoonallisuushäiriöiseltä, on mitä luultavimmin narsisti. Heillä on tapana vähätellä toisia ihmisiä, he ovat myös usein kateellisia toisten ihmisten ominaisuuksista, saavutuksista ja menestymisestä. Noita äitisi ikäviä kommentteja ei kannata olla kuulevinaankaan, anna niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tsemppiä!

Tai sitten äiti on niitä, joiden mielestä itse ollaan aina huonompia kuin muut. Jonkinlainen ylikorostunut itsensä (ja samalla oman perheen) mitätöinti. Kaikki ei aina ole narsismia. Tarinan perusteella mahdotonta tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei suuria noloja ole sattunut. Paitsi se klassinen vessajuttu ulkomailla. Halpa hotelli, missä kävin aamupaskalla ja pönttö ei tietenkään toiminut. Sellainen vanhanaikainen ylhäältä vedettävä. Rynkytin ja rynkytin ja ei vettä, ei mitään. Kutsuin siivoojan käytävältä avuksi ja osoitin sormella pönttöä. Siivooja katsoi minua pitkään ja nykäisi terävästi narusta ja kas, pönttö veti nätisti ja paska solahti putkistoon.

Silloin nolotti.

Tämä on urbaani legenda. Yleensä tapahtunut ruotsinlaivalla.

Pytyn kakkaaminen tukkoon tai vessan vetämisen epäonnistuminen on melko tavallista. Olen joskus onkinut kakkakikkareen pytystä ja laittanut paperikääreissä roskikseen, kun se ei mennyt pytystä alas. Olen myös käyttänyt muutaman kerran pyttyä, joka ei sitten vetänytkään, kun huuhtelumekanismi on ollut rikki. Siskoni on kahdesti kakannut pytyn tukkoon. Molemmilla kerroilla piti isäni tulla pilkkomaan jööti pienemmäksi. Näitä hotellistooreja olen kuullut tutuilta, esim. monessa etelän kohteessa on tosi pienet putket jotka tukkeutuu herkästi.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin toi bussistoori kuulostaa uskomattomalta. Itse maksan usein 20€ setelillä ja koskaan ei ole ollut ongelmaa. Kuski ottaa eri pussukasta 10€ ja 5€ setelit ja siitä telineestä vaihtokolikot. Ei kestä kauaa ja kukaan ei nillitä. 20€ on kuitenkin pienin seteli minkä automaatista saa joten jos käteisellä maksaa niin ihan normitilanne.

Mun kohdalla kuski jätti antamatta heti vaihtorahat, piti välillä ilmassa seteliä ja neljän pysäkin välin jälkeen antoi vaihtorahat. Muut matkustajat katselivat kummissaan ja joku nauroi, seisoin urhoollisesti tämän ajan lähettyvillä ja mm. väistelin tulevia matkustajia. Aina kun yritin sanoa jotakin, niin ukko painoi vaan kaasua ei ylipäätään kuunnellut edes. Harmittaa, etten tehnyt valitusta.

Ystävänainen halasi ja tunsi mun mahtavan stondiksen. Multa pääsi vielä joku sellanen "aaaahh", kun se (tahattomasti?) teki sellasen pienen hankausliikkeen. En siis ole friendzonella omasta halusta, vaan tämä "ystävä" panettaa aivan vitusti.

Kiva viettää aikaa yhdessä erektio vyön alla, ja sitten vetää käteen loppupäivä. PANETTAAAAA, mutta ei saisi (on mun bestiksen naisystävä). En voi vältelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin on pakko kääntää aina kaikki keskustelut mun virheisiini. Kerran esim. äidin ystävä kertoi että tyttärensä on mennyt kihloihin ja äiti alkoi luetella mun vikoja, että "Tuo meidän "Inka" tuskin ikinä pääsee kihloihin asti kun sillä on se skolioosi ja akne." Äidin ystävä kysyi multa mitä opiskelen ja äiti vastasi mun puolesta, että "Harmi kun tuosta meidän tytöstä ei tuu mitään oikeaa kun siellä humanistisessa vaan jotain kieliä lukee". Niin joo ei, opettaja vain.

Sorry, sisäinen kyökkipsykologini heräsi tuota viestiäsi lukiessa, äitisi kuulostaa pahasti persoonallisuushäiriöiseltä, on mitä luultavimmin narsisti. Heillä on tapana vähätellä toisia ihmisiä, he ovat myös usein kateellisia toisten ihmisten ominaisuuksista, saavutuksista ja menestymisestä. Noita äitisi ikäviä kommentteja ei kannata olla kuulevinaankaan, anna niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tsemppiä!

Muutaman lauseen perusteella oot sitä mieltä että pahasti persoonallisuushäiriöinen? Ookoo.. Ethän sä tiedä puoliakaan siitä millainen tuo ihminen oikeasti on? Mun mielestä kuulostaa vaan todella röyhkeältä kusipäältä. Se ei aina tee ihmisestä narskua :D

Vierailija kirjoitti:

Menkat alkoi kun olin miehen luona kylässä. Lakanassa sekä petarissa veritahroja.

Mullekin kävi näin kun tapasin poikaystäväni kai toista kertaa. Ensimmäisellä kerralla oksensin :) terveisiä! *pus*

Olin menossa Helsingistä ystäväni luokse Espooseen. Seisoin pysäkillä ja minua lähestyi bussi, jota olin käyttänyt useasti ennenkin. Heilautin näkyvästi kättäni, ja näin kuskin vilkaisevan minua, mutta hän ajoi silti ohi. Vähän ihmetytti, mutta tiesin seuraavan bussin tulevan parin minuutin päästä, joten jäin odottamaan sitä. Sekin ajoi kuitenkin ohi - tosin se pysähtyi eteeni liikennevaloihin, jolloin menin vielä oven kohdalle huitomaan ja levittelemään käsiäni. Kuski vain katseli toisesta ikkunasta ulos eikä ollut näkevinään. Bussissa olevat matkustajatkin näyttivät kummastuneilta, ja joku näytti jopa sanovan asiasta kuskille. Silti tämä vain painoi kaasun pohjaan valon vaihtuessa ja huristeli tiehensä.

Tässä vaiheessa olin jo todella kiukkuinen, etenkin kun pysäkin lähettyvillä seisoi miesporukka, joka seurasi sekoilua monttu auki. Lähdin marssimaan bussiasemalle päin, koska tiesin, että sieltä minut on ainakin pakko poimia kyytiin. Kaiken kruunasi se, että kun olin vähän matkan päässä pysäkiltä, joku tyyppi hyppäsi siitä kyytiin seuraavaan bussiin. Äärimmäisen ärsyttävää - kyse ei siis ollut siitä, ettei pysäkki olisi ollut käytössä, eikä kumpikaan busseista ollut edes täynnä.

Olin prisman kassalla tuote kädessäni maksamassa sitä kunnes kassa sanoi ettei tuotteessa ole hintalappua. En huomannut, että se puuttui eikä kassa löytänyt koneeltakaan sitä joten kassa päätti mennä ihan hyllylle asti katsomaan hinnan. Jonkin aikaa siinä meni ja takana olevat ihmiset näyttivät aika ärsyyntyneiltä. Kun kassa vihdoin tuli ja sanoi hinnan aloin kaivamaan kolikoita kunnes tajusin, että multa puuttuu 20 senttiä, että saan tuotteen maksettua. Tässä vaiheessa kuumotti jo aika lailla kun olin varmaan jo 10 minuuttia ollut siinä kassalla odotuttamassa muita. Aloin kaivamaan vielä laukkua jos pohjalle olisi tippunut se 20 senttiä, mutta turhaan. Vilkaisin kassaa joka tokaisi aika vihaisesti että, aijonko maksaa vai en. Naama punaisena sitten sanoin, että ei löydy 20 senttii, pahoittelut viivästyksestä. Lähdin sitten nolona pois kaupasta ja ulkona löysin housuntaskusta sen 20 senttii.

Ei ollut pokkaa mennä enää uudestaan :D

Vierailija kirjoitti:

Ystävänainen halasi ja tunsi mun mahtavan stondiksen. Multa pääsi vielä joku sellanen "aaaahh", kun se (tahattomasti?) teki sellasen pienen hankausliikkeen. En siis ole friendzonella omasta halusta, vaan tämä "ystävä" panettaa aivan vitusti.

Kiva viettää aikaa yhdessä erektio vyön alla, ja sitten vetää käteen loppupäivä. PANETTAAAAA, mutta ei saisi (on mun bestiksen naisystävä). En voi vältelläkään.

Odota vaan kun istuu syliisi...

T. Kokemusta on

Koulun vanhojen tanssit. Vieläkään en kestä kunnolla edes ajatella tilannetta. Kukaan luokkatasomme pojista ei halunnut tanssia kanssani. Sen tilanteen ajatteleminen auttaa minua arvostamaan aviomiestäni entistä enemmän. Tuntuu aivan mahdottoman upealta, että sittenkin löysin itselleni miehen, joka on rakastanut minua jo yli vuosikymmenen. (ei kuitenkaan Suomesta)

Exä tykkäsi järjestää huutokohtauksia julkisilla paikoilla. Se saattoi kotoa lähtiessä olla ihan ok, mutta kaupassa tai muualla, keräsi kierroksia tyhjästä ja alkoi huutamaan mulle. 

Aluksi mua nolotti, sittemmin päätin vain jatkaa matkaani ja jättää miehen karjumaan mitä lystää. Ei ollut mun häpeäni jos hän ei osaa käyttäytyä. Se muuten vitutti sitä vielä enemmän kun en jäänyt paikalleni kuuntelemaan julkista nöyryyttämistä.