nöyryyttävä tilanne, jossa olet ollut

Vierailija kirjoitti:

Köksänope veti minulle joskus kilarit aivan tyhjästä, olin tuolloin seiskalla. Teimme tunnilla ryhmäni kanssa ruokaa sillä työnjaolla, että minä tein jälkiruuan ja tiskasin lopuksi, kun taas kaksi kaveriani tekivät pääruuan. He polttivat keiton pohjaan ja yrittivät pestä kattilaa, mutta eivät saaneet sitä täysin puhtaaksi. He päättivät sitten jättää sen opettajan pöydälle ja mainita vahingosta tunnin lopuksi, mutta unohtivat. Tästä minä en tiennyt mitään. 

Seuraavan köksän tunnin opettaja aloitti ärjymällä "MARJA, unohditko kenties viime kerralla jotakin??" Minä olin ihan hämmentynyt. Ope nosti palaneen kattilan ilmaan ja huusi, että miksi en ollut tiskannut palanutta kattilaa ja on minun syyni, jos se on nyt mennyt pilalle. Minä yritin selittää, etten ollut koko kattilaa nähnytkään eikä sitä ollut annettu minun tiskattavakseni. "Ja yrität vielä vierittää tämän kavereidesi niskoille!" ope pauhasi ja huusi, että nyt tyttö menet hinkkaamaan tämän kattilan puhtaaksi etkä poistu luokasta ennen kuin se tosiaan on putipuhdas. Minua on aina alkanut helposti itkettää kun minulle huudetaan, joten nytkin menin pesemään palanutta karstaa pois kattilasta itku kurkussa. Samaan köksänluokkaan kuului vielä kiusaajiani, ja he tulivat vierelle nauramaan ja arvostelemaan tiskaustani. Ope ei tähän puuttunut, vaan totesi minulle vielä tunnin päätteeksi, että toivottavasti otin nyt opikseni.

Opiksi mistä? Huomautan vielä, että kuuluin luokkamme kilteimpiin oppilaisiin, enkä koskaan väittänyt vastaan tai vinoillut opettajille. Silti nimenomaan minä ja muutkin kiltit luokassamme saimme niskoillemme tällaisia raivareita - eivät koskaan ne, jotka sen todella olisivat ansainneet. Tämä tapaus suututtaa edelleen, vaikka siitä on 10 vuotta aikaa; ensinnäkin se oli todella nöyryyttävää, ja toiseksi en ollut edes ansainnut sättimistä. Harmittaa, etten tuolloin uskaltanut kyseenalaistaa ja pistää vastaan. Myöhemmin olen opetellut.

Sairas paska opettaja, sadisti. Vähä-älyinen. Toivottavasti saa vanhainkodissa vastaavanlaista kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Omat kaverit jaksavat jatkuvasti vittuilla naisettomuudestani. Joo, onhan se hauskaa kun 23v ei ole koskaan seurustellut, suudellut saati seksiä harrastanut. Olen naisten kanssa todella ujo ja muutenkin heikko itsetunto.

Miten sitten näitä nöyryyttäviä tilanteita on tullut? Noh esimerkiksi parilla kaverilla on ärsyttävän kiusallinen tyyli olla jatkuvasti kiinni siinä tyttöystävässään. Tämä myös silloin jos on esimerkiksi vieraita käymässä. Useamman kerran on käynyt siten että minut on kutsuttu kahville ja sitten siinä olemme saman pöydän ääressä, minä, kaverini ja tämän tyttöystävä. Sitten on ihan normaalia että kesken kahvikeskustelujen tämä pariskunta saattaa alkaa alkaa suutelemaan toisiaan nenäni edessä. Eikä se ole mitään pientä pusuttelua, vaan se on kymmeniä sekunteja kestäviä imuttelukohtauksia. Siinä minä sitten hiljaa paikallani katson kun nämä kaksi vetävät omaa duettoaan. Ei siinä oikein tiedä miten pitäisi olla. Yleensä katselen omia varpaitani tai näprään puhelinta. Kai ne naureskelee sitten kun lähden että menipäs se taas noloksi. Sekin on aika normaalia että pariskunnan täytyy itse ottaa paneskelunsa esille. Esimerkiksi viime kerralla kun tein lähtöä niin isännän piti mainita erikseen että mepäs taidetaan tästä lähteä panemaan.

Toisella näistä kavereista on vielä hauska tapa heittää puujalkaläppää minulle tilanteestani. Esimerkiksi kerran kun oltiin porukalla menossa ja valittelin että olen hieman flunssassa, niin tämä kaveri sitten toteaa vain "tiiäks sen vanhan niksin että nuha lähtee nussimalla". Ja paskaista naurua päälle.

Jossain välissä hermostuin oikeasti näille sankareille ja lopetin yhteydenpidon hetkeksi. Sekin onnistuttiin sitten vääntämään lopulta vain minun katkeruudekseni.

Erityisesti ärsyttää että omat kaverit eivät yhtään ole tukemassa sitä että löytäisin ehkä joskus naisen. En nyt sano sitä että kavereiden vastuulla olisi etsiä minulle nainen, mutta voisi siinä edes yrittää auttaa. Kai se on vain hauskempaa naureskella kaverille. Ihan hetki sitten vasta ensimmäistä kertaa toisen kaverini tyttöystävä tokaisi ihan oma-alotteisesti kun tapasimme ensi kertaa että hän voisi yrittää järjestää minut treffeille jonkun sinkku kaverinsa kanssa. Oli toki varmaan kohteliaisuuttakin mukana, mutta sanoi myös että olen mukava ja ihmetteli miten olen sinkku (tiesi tämän kuitenkin ilman että itse otin asian esille, kai sielläkin kaveri kertonut tyttöystävälleen että tää kaveri on sit aika vässykkä). Oli miten oli, niin tuollaiset puheet nostivat hitusen omaa itseluottamustani. Ihan sama vaikken ikinä tämän kavereiden kanssa treffeille pääsisikään.

Olette vielä sen verran nuoria ettei mitään hätää. Nuo pellekaverisi tulevat vielä monta kertaa lempatuiksi jätetyiksi ja petetyiksi. Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa.

Älä ota ensimmäistä pissaliisaa jonka saat, vaan opettele ensin itsenäiseksi ja fiksuksi aikuiseksi, joka osaa elää yksin. Sitten otat jonkun samanlaisen kypsän aikuisen naisen.

Köksän ja liikunnanopettajat ovat jostain syystä niitä inhottavimpia ja kovimpia nöyryyttämään oppilaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla tämäkin:

Minua ei kutsuttu työpaikan virkistyspäivään ja asia selvisi minulle vasta, kun muut alkoivat tehdä lähtöä sinne. Jäin sitten yksin töihin. Syynä oli kuulemma se, että minua ei ollut lisätty jollekin yhteiselle sähköpostitiedotuslistalle. Pomon homma se olisi ollut ja olin ainoa joka siltä listalta puuttui. Pomo ei pitänyt minusta alunperinkään, ei juuri koskaan puhunutkaan minulle, joten ei kai sitten viitsinyt sinne listallekaan lisätä.

Myöhemmin kuulin, että muilla oli myös jokin whatsapp-ryhmä, johon minua ei myöskään pyydetty. Siellä keskusteltiin työasioitakin ja näitä vapaamuotoisempia juttuja. En tiedä oliko vika minussa vai muissa, olen kuitenkin aivan normaali, sosiaalinen ihminen. Kurjalta tuo kyllä tuntui.

En ole enää tuossa paikassa töissä.

Miksi tuollaista henkistä väkivaltaa pitää sietää ja hyväksyä?

Miksi kukaan työntekijä ei puuttunut asiaan?

Alan vihata ihmisiä ihan todenteolla. Halveksin vaikenijoita ja sivusta seuraajia. Miten he kykenevät nauttimaan siitä virkistyspäivästään ummistaen samalla silmänsä tuollaiselle kiusaamiselle?

Ikävä kyllä elämä on opettanut, että lähes kaikki ihmiset ovat myötäilijöitä. He eivät uskalla nousta kiusaajia vastaan, eivät kouluissa eivätkä työpaikalla. On ilmeisesti helpompaa vain ummistaa silmät ja antaa pahan tapahtua, kun se tapahtuu jollekulle muulle. Siinähän voisi itse joutua silmätikuksi, jos alkaisi puolustaa kaltoinkohdeltua. Minäkään en ymmärrä miten he voivat nukkua yönsä.

T. se toinen joka aiemmin kertoi nöyryyttävän työkokemuksen, ja jota ignoorataan ja kiusataan lähes päivittäin töissä, eikä kukaan puutu.

Siitä se enimmäkseen johtuu, puuttumattomuus. Että ei uskalleta kun voi itse joutua siitä syystä kiusatuksi. Eikä ole ollenkaan turha pelko, omakohtaista kokemusta löytyy. Itse olen jo niin kokenut (lue: vanha) ja sanavalmis, että pärjään kiusaamisyritysten kanssa - vaikka eihän ne mukavalta tunnu koskaan.

Minut on leimattu vaikka miksi, kun olen noussut epäoikeudenmukaisuutta vastaan; olen mm. hankala, yhteistyökyvytön, auktoriteettivihamielinen (tässä tapauksessa kiusaaja oli esimies) jne. Nykyään kiusaamista ei työyhteisössäni esiinny ja sen luen voitokseni!

Yläasteella halusin kovasti kuulua yhteen tyttöporukkaan. Välillä kelpasin heidän seuraansa, välillä minut taas jätettiin ulkopuolelle. Tytöt harrastivat myös monenlaista piilov*ttuilua ja -nälvimistä. Näin jälkeenpäin minun on todella vaikea ymmärtää, miksi roikuin itsepintaisesti sen porukan perässä.

Kerran joku näistä tytöistä pyysi minua mukaan johonkin harrastusjuttuun, jossa he olivat alkaneet käydä. Menin koulun jälkeen tuohon jutskaan mutta siellä vaistosin kyllä, että tytöt käyttäytyivät oudosti eivätkä selvästikään halunneet minun olevan siellä. Seuraavana päivänä he ilmoittivatkin minulle, etteivät halua minua sinne. Ystävällisesti vieläpä kertoivat tämän asian minulle lapulla kesken oppitunnin. Tuntui aika pahalta.

Kun ilmaisin mielipahaani jollain tavalla verbaalisesti, tytöt raahasivat minut koulun jälkeen koulukuraattorille juttelemaan. Siellä sitten puitiin porukalla minun henkilökohtaisia asioitani ja ongelmiani, jotka eivät kuulunut noille tytöille pätkääkään. Siellä mm. todettiin, että minun pitäisi harrastaa enemmän kodin ulkopuolisia juttuja, niin olisin pirteämpi ja voisin paremmin. Jälkeenpäin olen tajunnut, miten nöyryyttävä tuo tapahtumasarja kokonaisuudessaan oli, ja kuraattorikäynti oli nöyryyttämisen huippu. Jälkeenpäin olen myös todennut, että kärsin silloin masennuksesta, joka todennäköisesti johtui vuosia kestäneestä kiusaamisesta, jota eri tahot luokallamme harrastivat. Noiden tyttöjen käytös, ulkopuolelle sulkeminen ja ristiriitaiset viestit ("oo meidän kanssa" - "mee pois") ei ainakaan parantanut oloani.

Lienee sanomattakin selvää, että tuon "tosi kivan ja terapeuttisen" kuraattorikäynnin jälkeen ulkopuolelle jättäminen ja nälviminen jatkui entisellään.

Sydänfilmi nolottaa täälläkin. Minua hävetti myös rintani, mutta eri syystä. Minulla on riipputissit vaikka ikää ei ole kuin 30. Näin sydänfilmiä ottavan miehen inhon ja hämmennyksen kun riisuin liivit ja selälläni ollessa nännit valahtivat valehtelematta kainaloihin saakka. Miesparka ei varmasti ole sellaista näkyä ennen nähnytkään.

nosto

Vierailija kirjoitti:

Sydänfilmi nolottaa täälläkin. Minua hävetti myös rintani, mutta eri syystä. Minulla on riipputissit vaikka ikää ei ole kuin 30. Näin sydänfilmiä ottavan miehen inhon ja hämmennyksen kun riisuin liivit ja selälläni ollessa nännit valahtivat valehtelematta kainaloihin saakka. Miesparka ei varmasti ole sellaista näkyä ennen nähnytkään.

Enemmän tuolla miehellä olisi syytä hävetä kuin sinulla. Otan itsekin työssäni sydänfilmejä eikä mikään tuollainen inhota minua ja aika monenlaisia rintoja tai rinnattomuutta on tullut nähtyä. Ammattitaidoton tyyppi ollut tuo mies! Vaikka inhottaisikin, sen ei saa antaa näkyä. Kuka tahansa meistä hoitajista voi olla joskus itse potilaana ja voisi miettiä miten itse haluaisi tulla kohdelluksi.

Teininä harrastettiin seksiä poikaystävän kotona. Talo oli tyhjä kun aloitettiin. Sitten siinä olikin yht'äkkiä poikaystävän veli ovella töllöttämässä. No eihän se vielä mitään, mutta illemmalla siinä sitten syötiin päivällistä poikien vanhempien kanssa, niin tämä velikulta tuumasi, että olisi hyvä pöytäkeskusteluaihe selostaa näkemänsä yksityiskohtaisesti poikien vanhemmille. Nyt naurattaa tuo juttu, mutta ei naurattanut silloin.

Olin 5. tai 6. luokalla ja rintani olivat alkaneet kasvaa ja muita muotojakin tulla. Aloin käymään tämän vuoksi yksin suihkussa. Kerran isoveljeni pamahti suihkuun kun olin siellä, hakemaan pyyhettä tai muuta ja samalla tokaisi minulle "iso maha". Tuntui pahalta jo se että hän näki minut alasti, ja tuo kommentti tuntui nöyryyttämiseltä.

Olin serkkujeni ja siskoni kanssa viettämässä iltaa. Olin muistaakseni 6. luokalla ja yksi serkuistani, Miia, oli samanikäinen. Muut olivat 2 vuotta vanhempia. Siskoni sanoi yhtäkkiä, että hän tulee paremmin juttuun Miian kanssa, koska tämä on paljon kehittyneempi kuin minä (fyysisesti). Laskeutui hiljaisuus, tuntui että kaikki katsoivat minua ja kehittymätöntä kroppaani. Olin aivan punainen ja pidättelin itkua. Häpesin siinä tilanteessa niin paljon, vaikka jälkeenpäin ajateltuna siskoni oli se jonka olisi pitänyt hävetä. Yksi vanhemmista serkuistani sanoi sitten ikuisuudelta tuntuvan hiljaisuuden jälkeen että "ei se siitä johdu". Tuo siskoni kommentti on syöpynyt mieleeni enkä varmaan koskaan sitä unohda.

Vierailija kirjoitti:

aevoinvaliidi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulun vanhojen tanssit. Vieläkään en kestä kunnolla edes ajatella tilannetta. Kukaan luokkatasomme pojista ei halunnut tanssia kanssani. Sen tilanteen ajatteleminen auttaa minua arvostamaan aviomiestäni entistä enemmän. Tuntuu aivan mahdottoman upealta, että sittenkin löysin itselleni miehen, joka on rakastanut minua jo yli vuosikymmenen. (ei kuitenkaan Suomesta)

ot

Minua pelottaa aivan suunnattomasti, että pikkusiskoni prinsessapäivälle tulee käymään samalla tavalla... On suunnattoman ujo, hieman ylipainoinen ja kärsii aknesta. En haluaisi elää tällaisessa pelossa ja epäluulossa, mutta teinit ovat niin helvetin julmia. Ja koska sisareni on ystävällisin ja kiltein ihminen jonka todella tunnen ja rakastan häntä suunnattomasti - murrun totaalisesti jos siskolle jää paha maku suuhun ja ikuinen paha päivästä, jonka kuuluisi olla kaunis ja ikimuistoinen hyvällä tavalla. Ensikeväänä tanssii tanssinsa, minä hänen kampaajanaan ja meikkaajanaan <3

Älä stressaa tuollaista. Meidän luokalla oli yksi kiusattu tyttö jolla ei ollut yhtään kavereita. Hänelle ei tietenkään paria löytynyt kun kukaan ei ollut pyytänyt, joten hän sitten tanssi osan tansseista minun parini kanssa. :) ei kukaan siinä tanssien välissä huomannut kun vaihdoimme hänet lattialle ja minä menin istumaan. Oma pari oli silloinen ihastukseni joka oli varannut minut vuotta ennen parikseen. Ja jos ei olisi itse tajunnut suostua mukisematta tuohon järjestelyyn, olisin pitänyt saarnan. Onneksi oli fiksu poika ja sen takia hänestä pidinkin. Ei minuakaan harmittanut, vaikka osan ajasta istuskelinkin katsomassa. Oli hyvä olo siitä, että tuokin tyttö pääsi tanssimaan ja vielä pitkän ja komean pojan kanssa. ;)

Meillä oli myös käytäntö, että ekalla tunnilla katsottiin valmiit parit ja sitten parittomista muodostettiin pareja. Jos joku jäi ilman niin pyydettiin alemmilta luokilta tanssijoita. Opettajat pitivät huolen, että kaikki jotka haluavat pääsevät tanssimaan. Toivon mukaan näin olisi joka koulussa.

Itse olin urheilija, joten en täysin samaistu noihin häpeämisiin liikuntatunneilla. Meillä yläasteella oli kolme kunnon urheilijatyttöä luokassa, osa "keskivertoja" ja osa jotka inhosivat tunteja. Oli kiusallista, kun opettaja yritti aina jakaa joukkueet tasaisiksi ja ongelma syntyi aina meidän kolmen kesken. Ensin tiimit jaettiin, sitten opettaja tajusi, että me kaikki ollaan samassa tiimissä ja otti jonkun meistä toiseen porukkaan. Hävetti aina se meidän esille nostaminen. En ymmärrä, miten opettajat sallivat heikompien liikkujien esille noston, kun hyvänä sellaisena olin jo kauhuissani.

Kyllähän sen tajusi, että osalla oli tosi epämukava olo. Yritin heitä tsempata ja syötellä heille paljon, koska muuten homma meni siihen että me kolme pelasimme keskenämme, joten yritettiin pysyä sivussa. Välillä otimme keskenämme matsia vähän rankemmin.

Se sama tyttö joka lukiossa tanssi parini kanssa oli myös samalla yläasteella. Taisi säikähtää, kun pariin kertaan liikuntatunneilla pareja valitessa menin pyytämään häntä. Kaverini luulivat minun heittävän läppää ja naureskelivat kauempana meitä katsoen, hävetti helvetisti koska tiesin tytön huomanneen sen myös ja varmasti luuli, että kiusaan häntä. Yritin jutella mukavia ja kannustaa, en puhunut tai katsonut kavereihini kertaakaan ja kun tulivat viereeni jauhamaan paskaa, aloin ääneen ihmettelemään miksi he roikkuvat minussa eivätkä tehneet harjoituksia. Sen jälkeen alkoivat itsekin puhua nätimmin tälle tytölle, ainakin minun kuulteni.

Vaikka nyt onkin myöhäistä, niin liikuntatunneilla ei tarvitse hävetä. En ymmärrä, miten kukaan hyvä urheilija kehtaa haukkua ketään kuka edes yrittää. Ei kukaan mullekaan huudellut, kun en osannut ääntää englantia oikein tai tiennyt vastausta laskutehtävään. Karmeeta miten ihmiset kohtelevat toisiaan.

Tykkään trollata paskaa pitkin nettiä kun olen masentunut ja tympääntynyt ihmisiin. Jos maailmassa olis kuitenkin enemmän kaltaisiasi...no sellaisesta utopiasta ei uskalla haaveillakaan

Mikä estää sua aloittamasta itsestäsi? Voisit olla netissä se muiden tsemppaaja sen sijaan että haat pahaa oloa. Tuntuu oudolta että haaveilet että olisi enemmän tuollaisia ihmisiä ja itse toimit tasan päinvastoin...

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa :/

Terkuin Trolli

Vierailija kirjoitti:

Te jotka pidätte tuota kakkosen juuttumista pönttöön urbaanilegendana, niin kyllä mullekin on käynyt noin laivalla. En muista enää tukinko pöntön itse vai eikö huuhtelu muusta syystä toiminut, mutta päätin sitten jättää kakan pönttöön, kun vessassa oli useampi koppi ja siellä ei sillä hetkellä ollut ketään (tapahtui risteilyllä). Itselle ei kyllä tulisi mieleen pyytää ketään apuun tuossa tilanteessa.

Urbaanilegenda ei olekaan paskan juuttuminen pönttöön. Urbaanilegenda on se, kun paska juuttuu pönttöön, ja pyydät esim. kanssasi eri kieltä puhuvan siivoojan katsomaan tilannetta, kun et pysty sitä sanoin selittämään kielitaidottomuutesi vuoksi. Ja siivoja vetää vessan, ja se toimii normaalisti, ja kakka sujahtaa putkistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sydänfilmi nolottaa täälläkin. Minua hävetti myös rintani, mutta eri syystä. Minulla on riipputissit vaikka ikää ei ole kuin 30. Näin sydänfilmiä ottavan miehen inhon ja hämmennyksen kun riisuin liivit ja selälläni ollessa nännit valahtivat valehtelematta kainaloihin saakka. Miesparka ei varmasti ole sellaista näkyä ennen nähnytkään.

Enemmän tuolla miehellä olisi syytä hävetä kuin sinulla. Otan itsekin työssäni sydänfilmejä eikä mikään tuollainen inhota minua ja aika monenlaisia rintoja tai rinnattomuutta on tullut nähtyä. Ammattitaidoton tyyppi ollut tuo mies! Vaikka inhottaisikin, sen ei saa antaa näkyä. Kuka tahansa meistä hoitajista voi olla joskus itse potilaana ja voisi miettiä miten itse haluaisi tulla kohdelluksi.

Sain pitää rintaliivit, kun minulta otettiin sydänfilmi Meilahdessa. Hoitaja oli taitava ja onnistui ottamaan filmin. Mainitsin tilanteesta seuraavalle hoitajalle ja häneltäkin onninstui kuvaaminen, vaikka käytin liivejä. Jos hoitaja osaa tehtävänsä, niin rintaliivejä ei tarvitse riisua.

Peruskoulussa ei varmaan ollut päivää ilman nöyryytystä, jos ei ykkösluokkaan nyt lasketa.

-Liikuntatunneilla aina huutosakin viimeinen. Monissa joukkuelajeissa pidettiin pelkästään vaihdossa.

-Koulun urheilukilpailuissa aina viimeinen

-Ryhmätöissä opettaja laittoi "jämänä" johonkin ryhmään kun ei muuten kelvannut.

-Jatkuvaa vittuilua läpi koulun jokaisella välitunnilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sydänfilmi nolottaa täälläkin. Minua hävetti myös rintani, mutta eri syystä. Minulla on riipputissit vaikka ikää ei ole kuin 30. Näin sydänfilmiä ottavan miehen inhon ja hämmennyksen kun riisuin liivit ja selälläni ollessa nännit valahtivat valehtelematta kainaloihin saakka. Miesparka ei varmasti ole sellaista näkyä ennen nähnytkään.

Enemmän tuolla miehellä olisi syytä hävetä kuin sinulla. Otan itsekin työssäni sydänfilmejä eikä mikään tuollainen inhota minua ja aika monenlaisia rintoja tai rinnattomuutta on tullut nähtyä. Ammattitaidoton tyyppi ollut tuo mies! Vaikka inhottaisikin, sen ei saa antaa näkyä. Kuka tahansa meistä hoitajista voi olla joskus itse potilaana ja voisi miettiä miten itse haluaisi tulla kohdelluksi.

Sain pitää rintaliivit, kun minulta otettiin sydänfilmi Meilahdessa. Hoitaja oli taitava ja onnistui ottamaan filmin. Mainitsin tilanteesta seuraavalle hoitajalle ja häneltäkin onninstui kuvaaminen, vaikka käytin liivejä. Jos hoitaja osaa tehtävänsä, niin rintaliivejä ei tarvitse riisua.

Jos hoitaja tekee tehtävänsä huonosti, ei hän pyydä riisumaan rintaliivejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sydänfilmi nolottaa täälläkin. Minua hävetti myös rintani, mutta eri syystä. Minulla on riipputissit vaikka ikää ei ole kuin 30. Näin sydänfilmiä ottavan miehen inhon ja hämmennyksen kun riisuin liivit ja selälläni ollessa nännit valahtivat valehtelematta kainaloihin saakka. Miesparka ei varmasti ole sellaista näkyä ennen nähnytkään.

Enemmän tuolla miehellä olisi syytä hävetä kuin sinulla. Otan itsekin työssäni sydänfilmejä eikä mikään tuollainen inhota minua ja aika monenlaisia rintoja tai rinnattomuutta on tullut nähtyä. Ammattitaidoton tyyppi ollut tuo mies! Vaikka inhottaisikin, sen ei saa antaa näkyä. Kuka tahansa meistä hoitajista voi olla joskus itse potilaana ja voisi miettiä miten itse haluaisi tulla kohdelluksi.

Sain pitää rintaliivit, kun minulta otettiin sydänfilmi Meilahdessa. Hoitaja oli taitava ja onnistui ottamaan filmin. Mainitsin tilanteesta seuraavalle hoitajalle ja häneltäkin onninstui kuvaaminen, vaikka käytin liivejä. Jos hoitaja osaa tehtävänsä, niin rintaliivejä ei tarvitse riisua.

Höpö höpö. Sillä ei ole mitään tekemistä hoitajan osaamisen kanssa. Joltain pienirintaiselta onnistuukin varmaan liivien kanssa, mutta useimmissa tapauksissa laadukkaan filmin saaminen edellyttää liivien riisumista. Se ei ole mitään potilaan nöyryyttämistä eikä hoitajan ammattitaidottomuutta vaan ainoastaan siksi että saataisiin lätkät täsmälleen oikeisiin kohtiin ja siten luotettava tutkimustulos.

Tomaatti kirjoitti:

Teininä harrastettiin seksiä poikaystävän kotona. Talo oli tyhjä kun aloitettiin. Sitten siinä olikin yht'äkkiä poikaystävän veli ovella töllöttämässä. No eihän se vielä mitään, mutta illemmalla siinä sitten syötiin päivällistä poikien vanhempien kanssa, niin tämä velikulta tuumasi, että olisi hyvä pöytäkeskusteluaihe selostaa näkemänsä yksityiskohtaisesti poikien vanhemmille. Nyt naurattaa tuo juttu, mutta ei naurattanut silloin.

Minkä ikäinen veli? Ihan hauskaa, jos oli sellainen 9 tai nuorempi - creepyä, jos siitä vanhempi.

Bussikuskit - suomalaiset ainakin, ja etenkin Helsingissä - ovat just sellaisia ylipainoisia, elämäänsä kyllästyneen oloisia keski-ikäisiä äijiä. Kohteliaisuutta on turha odottaakaan; eivät tervehdi takaisin, ja jos vain mahdollista, niin tokaisevat jotakin tylyä. Liekö työ niin puuduttavaa ja matkustajat niin hankalia, että purkautuu noin? Itse ainakin tervehdin kuskeja oikein yli-iloisesti ja nautin, jos niiden yrmynaama rypistyy vieläkin enemmän.

Tultiin kerran kaverin kanssa baarista aamun pikkutunneilla. Nousimme bussiin, ja kuski oli (kas kummaa) tyly ja naama oli mitä syvimmällä norsunvitulla. Äyski kyytiin nouseville ja painoi kaasua pohjaan niin että matkustajat kaatuilivat. Jäimme lähelle istumaan, ja suulas kaverini kysäisi tältä jossain vaiheessa matkaa: "ootko ollut jo kauan näissä hommissa?"

Kuski äyskäisi, että pari kuukautta, mihin kaveri: "no meinaatko olla vielä pitkäänkin?"

Olin ekalla luokalla iltapäiväkerhossa. Siellä oli ohjaajana vähän sellainen vanhempi nainen, joka ei tykännyt siitä jos sanoi esimerkiksi "hitsi", "vitsi" tai muita vastaavia mitkä ei ole mitään oikeita kirosanoja. Käytin noita silloin paljon ja monesti vahingossa sen tädin kuullen ja hän sanoi että "on kauheaa kun pienet tytöt puhuu noin." Kerran koko ryhmä istui sohvalla rivissä ja tämä nainen kysyi että eikös "nimeni" puhukin rumasti. Kaikki vastasi kuorossa "joooo." Se tuntui tosi nöyryyttävältä. Olin arka ja ei ollut tarkoitus kiroilla sanan oikeassa merkityksessä.