Onko olemassa "täydellisiä" perheitä?

Vierailija kirjoitti:

Riitojen välttely ei ole täydellisyyttä.

Eli sinusta asiallinen keskustelu on pahasta, parempi riidellä?

Aika usein minun tuntemani täydelliset perheet onkin sitten jo eronneet.

Tuollaisia tavallisia, rauhallisia perheitä on runsaasti. Mielenterveysongelmia ei ole kaikilla eikä kaikkien lapset ole koulukiusaajia. Riitelyn puute ei kerro tunteiden patoamisesta vaan siitä, että asioista osataan keskustella eikä toinen piilota ilkeää luonnetta PMS-oireisiin.

Kun sössii oman elämänsä niin on vaikea hyväksyä, että toisilla on asiat paremmin vaikka siksi, että eivät näe parisuhdetta ja perhettä kisana.

Meidän perhe-elämä ei ole täydellistä, mutta todella hyvää se on.

- ei päihteitä, huumeita ym.

- ei henkistä, fyysistä tai taloudellista väkivaltaa

- ei riidellä. Ei siksi että vältellään ja pelätään konflikteja, vaan siksi että ollaan sopuisia ihmisiä joilla asiat vaan natsaa hyvin yhteen ja osataan tehdä kompromisseja. Ei aina olla samaa mieltä, mutta jutellaan, eikä tunteet kuumene.

- ollaan tasaisia ja rauhallisia, ei huudeta koskaan. Lapselle joutuu joskus sanomaan hieman napakammin, mutta ääntä ei koroteta.

- ollaan hyvätuloisia, raha ei aiheuta ongelmia

- ei pettämistä, ei epämääräisiä menoja, ei salailua

- ei kontrollointia, kumpikin voi päättää omista menoistaan ja ystävistään

- tukiverkkoja on. Ihan kaikista sukulaisista ei tykätä, mutta suurimman osan kanssa tullaan hyvin toimeen ja nähdään säännöllisesti.

- rakkautta ja hellyyttä riittää

- viihdytään hyvin yhdessä

- ollaan kaikki terveitä

- isoja huolia ja murheita ei ole

- kohtelemme toisiamme aina hyvin

Olemme tietoisesti päättäneet, millaisen elämän haluamme, ja olemme määrätietoisesti pyrkineet siihen. Omalla käytöksellä pystyy vaikuttamaan todella paljon parisuhteen ja kodin ilmapiiriin. Kun kaikki lähtökohtaisesti haluavat, että elämä on kivaa, niin vaikutus kertautuu. Nuorena riideltiin jonkin verran, mutta ollaan hitsauduttu yhteen, ja löytäneet meille toimivat tavat elää yhdessä. Ikä myös hioo särmiä. Ja tosiaan haluamme, että meillä on kivaa joka päivä, ja toimimme sen mukaan että se toteutuisi. Samanlaiset arvot, asenteet ja huumorintaju ovat erittäin tärkeitä.

Pikkulapsiaikana on välillä väsyttänyt ja kyllästyttänyt, mutta kaikesta selviää. Ollaan vuoroteltu miehen kanssa niin että kumpikin saa nukkua. Hoitovastuu on aina jaettu tasapuolisesti.

Elämä on todella kivaa tässä perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe-elämä ei ole täydellistä, mutta todella hyvää se on.

- ei päihteitä, huumeita ym.

- ei henkistä, fyysistä tai taloudellista väkivaltaa

- ei riidellä. Ei siksi että vältellään ja pelätään konflikteja, vaan siksi että ollaan sopuisia ihmisiä joilla asiat vaan natsaa hyvin yhteen ja osataan tehdä kompromisseja. Ei aina olla samaa mieltä, mutta jutellaan, eikä tunteet kuumene.

- ollaan tasaisia ja rauhallisia, ei huudeta koskaan. Lapselle joutuu joskus sanomaan hieman napakammin, mutta ääntä ei koroteta.

- ollaan hyvätuloisia, raha ei aiheuta ongelmia

- ei pettämistä, ei epämääräisiä menoja, ei salailua

- ei kontrollointia, kumpikin voi päättää omista menoistaan ja ystävistään

- tukiverkkoja on. Ihan kaikista sukulaisista ei tykätä, mutta suurimman osan kanssa tullaan hyvin toimeen ja nähdään säännöllisesti.

- rakkautta ja hellyyttä riittää

- viihdytään hyvin yhdessä

- ollaan kaikki terveitä

- isoja huolia ja murheita ei ole

- kohtelemme toisiamme aina hyvin

Olemme tietoisesti päättäneet, millaisen elämän haluamme, ja olemme määrätietoisesti pyrkineet siihen. Omalla käytöksellä pystyy vaikuttamaan todella paljon parisuhteen ja kodin ilmapiiriin. Kun kaikki lähtökohtaisesti haluavat, että elämä on kivaa, niin vaikutus kertautuu. Nuorena riideltiin jonkin verran, mutta ollaan hitsauduttu yhteen, ja löytäneet meille toimivat tavat elää yhdessä. Ikä myös hioo särmiä. Ja tosiaan haluamme, että meillä on kivaa joka päivä, ja toimimme sen mukaan että se toteutuisi. Samanlaiset arvot, asenteet ja huumorintaju ovat erittäin tärkeitä.

Pikkulapsiaikana on välillä väsyttänyt ja kyllästyttänyt, mutta kaikesta selviää. Ollaan vuoroteltu miehen kanssa niin että kumpikin saa nukkua. Hoitovastuu on aina jaettu tasapuolisesti.

Elämä on todella kivaa tässä perheessä.

Jaa. Varo ettei elämässä tapahdu mitään uutta, yllättävää ja ei-niin-mukavaa. Saattaa koko täydellinen pakka romahtaa kerralla. Kaikkia tapahtumia kun ei voi ennakoida. Taitaa lapsetkin olla vielä vaippaikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe-elämä ei ole täydellistä, mutta todella hyvää se on.

- ei päihteitä, huumeita ym.

- ei henkistä, fyysistä tai taloudellista väkivaltaa

- ei riidellä. Ei siksi että vältellään ja pelätään konflikteja, vaan siksi että ollaan sopuisia ihmisiä joilla asiat vaan natsaa hyvin yhteen ja osataan tehdä kompromisseja. Ei aina olla samaa mieltä, mutta jutellaan, eikä tunteet kuumene.

- ollaan tasaisia ja rauhallisia, ei huudeta koskaan. Lapselle joutuu joskus sanomaan hieman napakammin, mutta ääntä ei koroteta.

- ollaan hyvätuloisia, raha ei aiheuta ongelmia

- ei pettämistä, ei epämääräisiä menoja, ei salailua

- ei kontrollointia, kumpikin voi päättää omista menoistaan ja ystävistään

- tukiverkkoja on. Ihan kaikista sukulaisista ei tykätä, mutta suurimman osan kanssa tullaan hyvin toimeen ja nähdään säännöllisesti.

- rakkautta ja hellyyttä riittää

- viihdytään hyvin yhdessä

- ollaan kaikki terveitä

- isoja huolia ja murheita ei ole

- kohtelemme toisiamme aina hyvin

Olemme tietoisesti päättäneet, millaisen elämän haluamme, ja olemme määrätietoisesti pyrkineet siihen. Omalla käytöksellä pystyy vaikuttamaan todella paljon parisuhteen ja kodin ilmapiiriin. Kun kaikki lähtökohtaisesti haluavat, että elämä on kivaa, niin vaikutus kertautuu. Nuorena riideltiin jonkin verran, mutta ollaan hitsauduttu yhteen, ja löytäneet meille toimivat tavat elää yhdessä. Ikä myös hioo särmiä. Ja tosiaan haluamme, että meillä on kivaa joka päivä, ja toimimme sen mukaan että se toteutuisi. Samanlaiset arvot, asenteet ja huumorintaju ovat erittäin tärkeitä.

Pikkulapsiaikana on välillä väsyttänyt ja kyllästyttänyt, mutta kaikesta selviää. Ollaan vuoroteltu miehen kanssa niin että kumpikin saa nukkua. Hoitovastuu on aina jaettu tasapuolisesti.

Elämä on todella kivaa tässä perheessä.

Jaa. Varo ettei elämässä tapahdu mitään uutta, yllättävää ja ei-niin-mukavaa. Saattaa koko täydellinen pakka romahtaa kerralla. Kaikkia tapahtumia kun ei voi ennakoida. Taitaa lapsetkin olla vielä vaippaikäisiä.

Siellä taas joku ankeuttaja vauhdissa. Se on kumma, ettei elämästä saa nauttia eikä sitä kannata arvostaa silloin kun asiat on hyvin, eikä tietenkään saa mainita, että monet asiat on myös omasta tahdosta ja käytöksestä kiinni.

On meilläkin lähiomaisilla ollut vakavia sairauksia, ja osa on kuollutkin, eli surukin on tullut tutuksi. Lasten saaminen on ollut vaikeaa ja kestänyt pitkään, mutta yhdessä olemme selviytyneet siitäkin ja parisuhde on vain vahvistunut.

Se on selvä, että kaikki kohtaa elämässään vastoinkäymisiä, mutta tässä kysyttiin, että onko kenelläkään täydellistä perhe-elämää, ja tällä hetkellä meillä on asiat erinomaisesti. Jos tulevaisuudessa asiat muuttuu, niin se on sen ajan murhe.

Kaikki parisuhteet kuitenkin päättyy joskus joko eroon tai kuolemaan, ja kaikki perheenjäsenet kuolee joskus, mutta nautitaan elämästä nyt kun voidaan.

Mitä jos sattuu mielenterveysongelma olemaan? Kaikki mt-ongelmat eivät johdu päihteistä, vaan esimerkiksi sota-ajan traumatkin on ylisukupolvisia ja sille ei mahda mitään. Toki asioihin voi vaikuttaa, mutta kaikesta traumasta ei välttämättä pääse eroon. Sitten kun on niitä, jotka hehkuttaa elämäänsä ja sanoo että kaikilla on mahdollisuus vaikka mihin, niin se ei ihan pidä paikkansa. Aika harva pystyy muodostAmaan verkoston ystävistään, jotka esim tulevat hoitamaan lapsia vaikka kerran viikossa.

MItä se täydellisyys on?

Meille se on sitä että asiat riitelee - ei ihmiset ja ne riidat on nopeita ja unohdetaan heti. Itseasiassa niitä riitoja on vuosien mittaan ollut ehkä 2-3 per vuosi. Ketään ei loukata vaan arvostetaan ja rakastetaan omana itsenään. Sekään ei tarkoita sitä etteikö joku joskus kävisi hermoille oikein kunnolla:D Se ei myöskään tarkoita sitä että kaikkeen olisi varaa ja elämä pelkkää herkkua. 

Mulle täydellisyyttä tässä perheessä on se että pidetään yhtä, nautitaan tapaamisista (isoimmat lapset jo perheellisiä), kaikki on täyspäisiä, löytäneet oman paikkansa elämässä, on töitä ja hyvä elämä. Että se hyvä malli minkä itse sain omilta vanhemmiltani heijastuu nyt jo mun lastenlapsiini ja he oppivat rakastavan parisuhteen (oli sitten vaikka ydin-, sateenkaari- tai uusperhesuhde) ja perheen mallin. 

Vanhemmat voi hyvinkin pitää perhettä täydellisenä, mutta asiaa pitäisi kysyä myös lapsilta. ”Täydellinen perhe” voi olla kaikkea muuta ihan vaan siksi, että lapsi ei olekaan samanlainen kuin vanhempansa (esim. lapsi on menevä ja aikuiset kotihiiriä).

Mä oon tosi menevä ihminen ollu lapsesta lähtien ja mun äiti sanoi useasti, että sinä et oo yhtään minunlaiseni. Miksi olisi pitänyt olla? Eli totta tuokin, että miten lapset viihtyy.

Mutta mites sitten, kun haluaisit itse lähteä, etkä vaan voi, kun sua kiristetään erilaisilla asioilla?

Tuo ettei riidellä lasten edessä on mielestäni huono asia. En siis tarkoita mitään "heitellään lautasia" -riitoja lasten edessä vaan ihan normaaleja "aikuiset ovat erimieltä" riitoja. Joskus joku terapeutti sanoi, että on lapselle pahaksi jos vanhemmat eivät riitele heidän edessään, mutta sitten tuleekin ero ja lapset eivät voi ymmärtää miksi, koska eivät ole nähneet aikuisten välillä mitään ongelmia.

Itse pidän tärkeänä, että lapset näkevät aikuistenkin olevan välillä erimieltä ja saavat siinä mallia miten riitatilanteet selvitetään ja oppivat itsekin miten toimitaan vastaavissa tilanteissa. Tämä nyt siis sillä oletuksella, että kyseessä järkevät vanhemmat, jotka osaavat selvittää riitansa keskustelemassa ja toki riidan aihealue lasten korville sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos sattuu mielenterveysongelma olemaan? Kaikki mt-ongelmat eivät johdu päihteistä, vaan esimerkiksi sota-ajan traumatkin on ylisukupolvisia ja sille ei mahda mitään. Toki asioihin voi vaikuttaa, mutta kaikesta traumasta ei välttämättä pääse eroon. Sitten kun on niitä, jotka hehkuttaa elämäänsä ja sanoo että kaikilla on mahdollisuus vaikka mihin, niin se ei ihan pidä paikkansa. Aika harva pystyy muodostAmaan verkoston ystävistään, jotka esim tulevat hoitamaan lapsia vaikka kerran viikossa.

Kuka on sanonut, että kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa kaikkeen?

Minä ainakin kerroin vain meidän perheen tilanteesta ja siitä, että olemme omilla valinnoillamme ja toimillamme vaikuttaneet siihen, että meillä on mukava elämä. Se on fakta, ja jos joku toinen ei esim. mt-ongelmien vuoksi pysty samaan, niin sillä ei ole mitään tekemistä meidän perheemme kanssa.

Se on kumma, että jos kysytään, että onko kenelläkään asiat hyvin, ja siihen vastaa, että meillä on, ja vielä perustelee miksi on tyytyväinen elämäänsä ja mitä sen eteen on tehnyt, niin heti täällä aletaan huudella että ”odotahan vaan, kyllä teillekin vielä huonosti käy”, ja ”turha tulla selittämään että kaikilla on samanlaista”. Joo-o, kerroinkin OMASTA perheestäni, muiden perheolot on heidän asiansa.

En tiedä enkä tunne täydellisiä perheitä. Mutta sellaisia perheitä tietysti on, missä elämä on normaalin tasaista ja mukavaa pienine ja välillä vähän suurempine ylämäkineen.

Minusta oikeastaan kaikki ne asiat jotka tekevät elämän raskaaksi ja vaikeaksi, ovat sellaisia asioita joille ihmiset eivät voi itse mitään. Tulee joku niin suuri yllätys, sairaus, onnettomuus, vammainen lapsi tai jotakin muuta sen kaltaista, mikä vetää täysin maton jalkojen alta, ja minkä jälkeen elämä ei ole ikinä enää lähellekään yhtä huoletonta ja helppoa kuin se on ollut aiemmin. Kaikki se mitä on itse suunnitellut tai haaveillut, lakkaa olemasta mahdollista. Sellaisessa tilanteessa oma ystävällisyys tai oma käytös ei auta tai muuta asioita kuin himppasen verran, eikä sillä omalla käyttäytymisellä saa pois niitä isoja, itsestä riippumattomia asioita. Tottakai raskaissakin elämäntilanteissa saadaan paljon lohtua ja voimia puolisoiden hyvästä ja syvästä yhteydestä, mutta ei se niitä isoja elämään vaikuttavia asioita mihinkään poista.

Nuorena ehkä jotkut kuvittelevat että kaikki onnellisuus ja hyvinvointi on vain omista valinnoista ja omista tekemisistä kiinni. Kun ikää tulee, useimmat huomaavat että muillakin tekijöillä ja jopa silkalla sattumalla ja huonolla tuurilla on usein ihan valtavan suuret vaikutukset ihmisen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitojen välttely ei ole täydellisyyttä.

Eli sinusta asiallinen keskustelu on pahasta, parempi riidellä?

Lapsuuden ystäväni täydellinen uskovainen perhe hoiti teini- ikäisen kasvatuksen niin ettei teinin kanssa puhuttu suoraan ongelmista, vaan ystäväni kuuli iltaisin omaan huoneeseensa kun vanhemmat keskenään ruotivat teinin asioita.

Meillä taas välillä riideltiin, sain sanoa vastaan jos siltä tuntui eikä minua siistitty johonkin nurkkaan hiljaiseksi. Pidin jälkimmäisestä tyylistä, ystäväni ei pitänyt oman kotinsa ongelmista vaikenemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat voi hyvinkin pitää perhettä täydellisenä, mutta asiaa pitäisi kysyä myös lapsilta. ”Täydellinen perhe” voi olla kaikkea muuta ihan vaan siksi, että lapsi ei olekaan samanlainen kuin vanhempansa (esim. lapsi on menevä ja aikuiset kotihiiriä).

No, jos kotona ei ole koskaan ollut mitään väkivaltaa ketään perheenjäsentä kohtaan, lapsia on aina kohdeltu rakastavasti ja kunnioittavasti, heidän kanssaan on vietetty aikaa, mahdollistettu harrastuksia, annettu tukea ja kannustettu, kohdeltu ikätason mukaisesti, kasvatettu lempeästi mutta tarpeellisten rajojen kanssa, taloudellisesti on ollut vakaata ja huoletonta, lapsia ei ole koskaan käytetty vanhempien pelinappuloina, on ollut mummoja ym. muitakin kivoja ja läheisiä aikuisia ja omia kavereita, lasten on annettu itsenäistyä ja irtaantua, ei ole ollut mt-ongelmia, kotona ei ole koskaan tarvinnut pelätä, kaikesta on voinut puhua vanhempien kanssa, kukaan ei tuomitse ja on saanut olla oma itsensä, niin mitä muuta lapsi voi toivoa?

Tietenkään lapset ei ole vanhempiensa klooneja, mutta tuskin he muutenkaan viettävät kaiken aikansa vanhempiensa kanssa. Jos lapsi on ”menevämpi”, niin sitten varmaan hänellä on myös kodin ulkopuolella niitä menoja ja kavereita, eikä vanhempien ole tarkoituskaan täyttää lapsen kaikkia sosiaalisia tarpeita.

Aika hyvin on asiat, jos vaikka lapsi on ulospäinsuuntautuneempi kuin vanhemmat, ja tämä on perhe-elämän suurin ”ongelma”.