16-vuotias on parina aamuna ollut todella väsyneen näköinen. Kertoi äsken "nähneensä" jonkun miehen huoneessaan parina yönä.
Eli on saanut nyt parina yönä kauhukohtauksen? Sanoo, että ei ole voinut liikkua ja on pelännyt että tuo "mies" huomaa hänet. Ei ole saanut sen jälkeen enää unta. On siis nukkunut pari yötä todella huonosti.
Tuli äsken itse kertomaan tästä. Sanoi, että vaikka tietää, ettei hänellä ole mitään hätää, niin tuo kohtaus pelottaa. Kuulema se ihminen tuntuu todelliselta ja kuulee sen äänenkin.
Elämässä on tällä hetkellä yksi iso asia joka varmasti triggeröi noita kohtauksia. Toivottavasti sellaista ei tule tänä yönä...
Kommentit (36)
Varmaan valveuni. Aivot eivät ole kunnolla unessa eivätkä hereillä vaan jossain välimaastossa. On yllättävän todentuntuinen. Itselläni taipumusta näihin. Näen milloin mitäkin ja sitten yhtäkkiä huomaan että ei se ollutkaan totta. Tämä on ainakin itselläni kausittaista ja menee kyllä ohi.
Olen myös lapsena ollut kova unissakävelijä. Jonkin sortin unihäiriötaipumus siis.
Vierailija kirjoitti:
Jospa nukkuisi sun kanssa samassa huoneessa? Varmaan oelottavaa sullekin, mut älä näytä lapselle et olet niin huolestunut.
Tätä voisin ehdottaa. Ehkä mun läsnäolo rauhoittaa nukkumaan mennessä niin, että tuota kohtausta ei tule ollenkaan. Jos nyt jännittää, että tuleeko se kohtaus taas, niin sen takia se tulee? En tiedä olisiko minusta mitään apua, jos tuo kohtaus tulee, mutta jospa sitä ei tulisi. ap
Itselläni on ollut unihalvauksia ehkä teinistä alkaen, mutta koskaan en ole nähnyt niissä hahmoja. Olen puoliksi hereillä, mutta en voi liikuttaa mitään kehon osia ja se tekee tilanteesta ahdistavan. Kuulen kaiken ympärillä tapahtuvan, esim. koira kuorsaa vieressä ja toivon että se edes vahingossa menisi jalkojen päältä että heräisin. Yleensä saan lopulta itseni hereille kun yritän sinnikkäästi heiluttaa esim. jalkaa. Jalan heiluttamista on heti jatkettava heräämisen jälkeen, muuten imaudun takaisin unihalvaustilaan. Itse saan kohtauksia jos nukun liian paljon esim. päiväunia, tai jos olen nukkunut liian vähän.
Elämässä on kaksi todellisuutta. Valon ja pimeyden todellisuus. Se mikä näkyy pimeydessä ei näy valossa.
Useasta elokuvasta olen oppinut tuon. Älä anna hänen katsoa kauhun säväyttämiä elokuvia taikka sarjoja.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se iso asia?
Eiköhän ap jo olisi sen kertonut jos olisi halunnut/kokenut tärkeäksi...
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrin vastaanotolle kannattaa mennä matalalla kynnyksellä.
Eikä kannata. Menee pää vain enemmän sekaisin - ensin lepoa, paljon pelkkää olemista. (Ei kouluun huomenna, jos käy koulua.) Sitten hoidetaan se ajankohtainen ongelma.
Psykiatrille ei kannata mennä kovin herkästi, olet sen jälkeen aina mt-tapaus.
Mulla tulee stressaantuneena sellasta, että herään yöllä ja luulen, että huoneessa seisoo tai mieheni tilalla makaa joku vieras pelottava mies, joka saattaa raiskata, tappaa tai pahpinpidellä jos huomaa, että olen hereillä. En koe tätä ihan unihalvaukseksi, koska pystyn kyllä liikkumaan, en vaan uskalla. Noin 30 sekunnin aikana herään kokonaan ja tajuan, että aha tää on taas tämmönen.
Tosi outoa kun mulla ei ole mitään traumoja tai hätää elämässä ja koen olevani muuten ihan tasapainoinen. Mutta pitkittynyt stressi tuottaa noita hyvin luotettavasti - nykyään saan ne loppumaan heti rauhoittamalla työtahtia tai ihan vaan tiedostamalla, että juu nyt on stressaavaa mutta se ei kestä kuin esim. viikon ja saan kyllä asiat hoidettua.
Psyykettä voi hoitaa konsultoinnilla vasta sitten , kun väsymys ohi ja käytännön ongelmat hoidettu.
Nyt ei olisi oikea aika ruveta puimaan jotain lapsuuden traumoja!
Minulta loppui nuo hahmojen näkemiset siihen, kun lopetin uskomasta paholaiseen yms. Onneksi luin valaistuneen viisaan ihmisen neuvon tähän ja se on auttanut 100%
En pelkää enää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Unihalvaus. Varmasti kokemuksena todella pelottava. Kannattaa lukea aiheesta vaikka kirja niin ymmärtää mistä johtuu ja mitä tapahtuu, niin ei tarvitse pelätä enää niin paljon.
Ei kukaan oikeasti tiedä, mistä se johtuu.
Minä heräsin nuorena usein ja "näin" miehen huoneessani, joskus huusin ja äiti siitä suuttui. Unihalvauksia oli myös. Minulla nuo varmaan tuli siitä kun olin masentunut, isäni hylkäsi minut teininä ja äitini oli koko ajan vihainen kaikesta. Tuota kesti pitkälle yli 20 vuotiaaksi asti kunnes loppui. Yhteen aikaan meni vuosi etten pystynyt nukkumaan makuuhuoneessani ollenkaan kun tuli se "mies" aina..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa nukkuisi sun kanssa samassa huoneessa? Varmaan oelottavaa sullekin, mut älä näytä lapselle et olet niin huolestunut.
Tätä voisin ehdottaa. Ehkä mun läsnäolo rauhoittaa nukkumaan mennessä niin, että tuota kohtausta ei tule ollenkaan. Jos nyt jännittää, että tuleeko se kohtaus taas, niin sen takia se tulee? En tiedä olisiko minusta mitään apua, jos tuo kohtaus tulee, mutta jospa sitä ei tulisi. ap
Mulla auttoi kaikkein eniten just jonkun kans samassa huoneessa nukkuminen. Ihan se, et sinä oli joku. Lisäksi, jos kämppis kuuli, että yritän unissani valittaa jotain, hän herätti mut.
t eri kuin aiempi
Muistutan teitä, että on tärkeää miettiä syitä noille unihalvauksille ja puuttua niihin. Ei pelkästään yrittää ehkäistä noita unihalvauksia.
Ellei ole unihalvaus niin onko katsonut netflixistä Archive81 -sarjaa ja jäänyt vahvasti alitajuntaan? Itse katson tuota sarjaa parhaillaan.
Tässä sarjassa ilmestyy ihmisiä tyhjästä.
Nuoren mielikuvituskin voi olla tosi lentävä ja itseään vakuuttava.