Lue keskustelun säännöt.
Mies pitää elämäämme täydellisenä
22.06.2015 |
Olemme olleet yhdessä reilu viisi vuotta ja meillä on 7kk ikäinen lapsi. Rakastan perhettäni aivan suunnattomasti mutta arki ei vain suju. Mies on alkanut kaiken lisäksi puhumaan jos esikoisen ollessa vuoden, alkaisimme yrittämään toista. Miehen mielestä arjessamme ei ole mitään vikaa, kaikki on täydellistä.
No se olenkin minä joka herää joka yö lapsen kanssa kun miehen pitää saada nukkua jotta jaksaa sitten töissä, minä joka siivoaa aina kotona kun mies töissä, minä joka olen aina kotona "vankina" kun mies kavereiden kanssa pelaamassa biljardia tai bissellä, minä joka teen ruokaa jotta mies saisi mahan täyteen töistä tultuaan, minä joka vie lapsen lääkäriin tai puistoon jotta mies saa rauhassa katsoa formuloita tai mäkihyppyä yms yms.
Olen puhunut miehelle, että kaipaan omaa aikaa ja mieskin voisi joskus herätä vauvan kanssa sekä siivota. Miehen mielestä ei asiat ole näin mutta tsemppaa sen päivän, sitten homma taas ennallaan. Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Rakastan häntä, en halua erota mutta en jaksa enää kauaa.
T. Äiti joka valvoo taas lapsen kanssa, kun mies nukkuu tyytyväisenä (vaikka huomenna vapaapäivä).
Kommentit (50)
Sellaista se on. Jos haluat elämään muutosta niin lähde vuodeksi reppureissaamaan ympäri maailmaa ja jätä lapsi miehelle. Maailma on avoin. Jos vauvan hoito ei kiinnosta niin voi tehdä muitakin asioita. Miestäsi et pysty muuten pakottamaan lapsen hoitoon kuin että häivyt kokonaan maisemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae vauva viereesi kitisemään. Kun mies herää, sano että haluaisit nukkua edes pari tuntia, jospa hän menisi vauvan huoneeseen tai olkkariin.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 05:21"]Mies vakavaan puhutteluun. Perheterapiakin voisi auttaa.
[/quote]
Eikö asioista ja tuntemuksista pitäisi keskustella avoimesti ennen mitään puhutteluita tai perheterapeutteja? Jos ap ei pysty keskustelemaan aiheesta ja tuomaan esille tyytymättömyyttään, niin mistä mies sen tietäisi?
älkää tehkö ainakaan lisää lapsia.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 05:26"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 05:21"]Mies vakavaan puhutteluun. Perheterapiakin voisi auttaa.
[/quote]
Eikö asioista ja tuntemuksista pitäisi keskustella avoimesti ennen mitään puhutteluita tai perheterapeutteja? Jos ap ei pysty keskustelemaan aiheesta ja tuomaan esille tyytymättömyyttään, niin mistä mies sen tietäisi?
[/quote]
Ap on kai yrittänyt puhua jo, mutta ei ollut hyötyä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 05:26"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 05:21"]Mies vakavaan puhutteluun. Perheterapiakin voisi auttaa.
[/quote]
Eikö asioista ja tuntemuksista pitäisi keskustella avoimesti ennen mitään puhutteluita tai perheterapeutteja? Jos ap ei pysty keskustelemaan aiheesta ja tuomaan esille tyytymättömyyttään, niin mistä mies sen tietäisi?
[/quote]
Kai sen miehenkin pitäisi jotain tajuta. Miten se voi olla huomaamatta, että puoliso hoitaa lapsen ja kodin yksin ja ilman vapaa-aikaa? Narsisti tai kusipää kyseessä?
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 05:31"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 05:26"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 05:21"]Mies vakavaan puhutteluun. Perheterapiakin voisi auttaa.
[/quote]
Eikö asioista ja tuntemuksista pitäisi keskustella avoimesti ennen mitään puhutteluita tai perheterapeutteja? Jos ap ei pysty keskustelemaan aiheesta ja tuomaan esille tyytymättömyyttään, niin mistä mies sen tietäisi?
[/quote]
Ap on kai yrittänyt puhua jo, mutta ei ollut hyötyä siitä.
[/quote]
Ei kyllä oman kertomuksensa mukaan ole tuonut asiaa esille riittävän selkeästi, jos on vain ilmaissut tarvitsevansa joskus omaa aikaa. Miehet on putkiaivoja, pitää vääntää rautalangasta, eikä olettaa miehen ymmärtävän mistään vihjauksiata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 05:35"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 05:31"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 05:26"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 05:21"]Mies vakavaan puhutteluun. Perheterapiakin voisi auttaa.
[/quote]
Eikö asioista ja tuntemuksista pitäisi keskustella avoimesti ennen mitään puhutteluita tai perheterapeutteja? Jos ap ei pysty keskustelemaan aiheesta ja tuomaan esille tyytymättömyyttään, niin mistä mies sen tietäisi?
[/quote]
Ap on kai yrittänyt puhua jo, mutta ei ollut hyötyä siitä.
[/quote]
Ei kyllä oman kertomuksensa mukaan ole tuonut asiaa esille riittävän selkeästi, jos on vain ilmaissut tarvitsevansa joskus omaa aikaa. Miehet on putkiaivoja, pitää vääntää rautalangasta, eikä olettaa miehen ymmärtävän mistään vihjauksiata.
[/quote]
Kai se mies voisi edes vähän yrittää mietiskellä oma-aloitteisesti. Vai onko monikin mies niin putkiaivo, että huomaamatta jää, että puoliso hoitaa aivan yksin kodin ja muksun?
Olen puhunut, mies on eri mieltä ollut mutta sen saman päivän on ollut huomaavampi esim keskeyttänyt xboxilla pelaamisen jotta pääsen rauhassa kylpyyn. Olen myös koittanut, että jos vauva huutaa, en itse tee ensin mitään ja annan miehen hoitaa. Mies joko vetää sikeitä tai sanoo, että "voisitko sä hoitaa ton kun koitan tässä nukkua" enkä voi jättää vauvaa yksin itkemään. Jos en ole tehnyt ruokaa, kun hän tulee töistä, hän suuttuu. Vetoaa aina siihen, että hän käy töissä ja "elättää meidät" kun minä "LAISKOTTELEN" lapsen kanssa kotona. Jos sanon, että voisi olla joskus kotona (jos lähdössa ulos kavereiden kanssa) hän sanoo, että pärjäämme kyllä kahdestaan "hetken" ja tarvitsee omaa aikaa. Sitten jos minä pyydän omaa aikaa ja vetoan siihen, että hänellä on ollut omaa aikaa, mies vetoaa siihen, että ensimäisten vuosien aikana lapsi ei tarvitse paljon isää vaan äitiä "koko ajan". Mies valittaa jos en ole siivonnut koska olenhan kaiket päivät kotona, kun hän "raataa" töissä. Silti pitäisi vielä lisää lapsia hankkia? En kestä henkisesti enkä fyysisesti yhtään enempään. Pisin aika jonka mies on ollut kahdestaan lapsemme kanssa on 4h, kun olin siskoni hautajaisissa ja lapsi kipeä, muuten mies olisi "Pakottanu" muuten varmaan lapsenkin sinne (kun itse ei jaksanut tulla). Facebookkiin kyllä päivitetään ja lisäillään kuvia kuinka ihana perhe-elämä meillä on mutta itse ei tee mitään.. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 05:47"]Olen puhunut, mies on eri mieltä ollut mutta sen saman päivän on ollut huomaavampi esim keskeyttänyt xboxilla pelaamisen jotta pääsen rauhassa kylpyyn. Olen myös koittanut, että jos vauva huutaa, en itse tee ensin mitään ja annan miehen hoitaa. Mies joko vetää sikeitä tai sanoo, että "voisitko sä hoitaa ton kun koitan tässä nukkua" enkä voi jättää vauvaa yksin itkemään. Jos en ole tehnyt ruokaa, kun hän tulee töistä, hän suuttuu. Vetoaa aina siihen, että hän käy töissä ja "elättää meidät" kun minä "LAISKOTTELEN" lapsen kanssa kotona. Jos sanon, että voisi olla joskus kotona (jos lähdössa ulos kavereiden kanssa) hän sanoo, että pärjäämme kyllä kahdestaan "hetken" ja tarvitsee omaa aikaa. Sitten jos minä pyydän omaa aikaa ja vetoan siihen, että hänellä on ollut omaa aikaa, mies vetoaa siihen, että ensimäisten vuosien aikana lapsi ei tarvitse paljon isää vaan äitiä "koko ajan". Mies valittaa jos en ole siivonnut koska olenhan kaiket päivät kotona, kun hän "raataa" töissä. Silti pitäisi vielä lisää lapsia hankkia? En kestä henkisesti enkä fyysisesti yhtään enempään. Pisin aika jonka mies on ollut kahdestaan lapsemme kanssa on 4h, kun olin siskoni hautajaisissa ja lapsi kipeä, muuten mies olisi "Pakottanu" muuten varmaan lapsenkin sinne (kun itse ei jaksanut tulla). Facebookkiin kyllä päivitetään ja lisäillään kuvia kuinka ihana perhe-elämä meillä on mutta itse ei tee mitään.. ap
[/quote]
:( Voi helv...mikä sika.
Meillä oli aikoinaan vähän vastaavaa, tosin mitään kavereiden kanssa kaljottelua tai lapsellisia pleikkapelejä mieheni ei koskaan oleharrastanut. Hoidin yksin kahden vauvan yöheräilyt ja koin kotiäitivaiheen elämässäni todella raskaaksi. Olin kuin vanki kultaisessa häkissä. Meninkin lasten ollessa jo aika pieniä takaisin töihin.
Meilläkin juteltiin paljon, mutta jotenkin mieheni ei vain oikein osannut olla lasten kanssa heidän ollessaan ihan pieniä. Molemmilla meillä oli kaikenlaista epävarmuutta. Onneksi kestimme pikkulapsiajan yhdessä, sillä yhdessä olemme vieläkin ja onnellinen perhe. Lapset kouluikäisiä eivätkä nuo pahemmin ole traumatisoituneet päiväkotiajasta. Vapaa-ajalla olemme perheenä tosi paljon yhdessä, matkustamme ja teemme arjen asioita. Yhdessä asiassa huomaan yhä, että olen ollut lasten apuna aina kun he ovat apua pyytäneet: mitä vaikeampi asia heillä on esim kerrottavanaan, minulle he sen kertovat, eivät miehelleni. Liittyipä se sitten kasvuun, murrosikään, terveyteen tai ihmissuhteisiin.
Kyllä teillä on ap perheessänne vakavan keskustelun paikka! Mies töihin nyt - siivoukset tehdään iltaisin tai viikonloppuisin yhdessä, sen jälkeen tehdään muuta. Viikonloppuisin valvoo mies ja sinä nukut! Lisää lapsia ei kannata tehdä ennen kuin perusasiat on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah... täs nyt tulee hyvin ilmi että kyllähän lännessäkin esiintyy jonkinsorttista naisia alentavaa käytöstä
Mitäs hankit lapsen. Tollasta se on kuule. Eiköhän se ollu jo ennen lapsen syntymää selvää et mies käy töissä ja sä hoidat kodin ja lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 06:02"]
Meillä oli aikoinaan vähän vastaavaa, tosin mitään kavereiden kanssa kaljottelua tai lapsellisia pleikkapelejä mieheni ei koskaan oleharrastanut. Hoidin yksin kahden vauvan yöheräilyt ja koin kotiäitivaiheen elämässäni todella raskaaksi. Olin kuin vanki kultaisessa häkissä. Meninkin lasten ollessa jo aika pieniä takaisin töihin. Meilläkin juteltiin paljon, mutta jotenkin mieheni ei vain oikein osannut olla lasten kanssa heidän ollessaan ihan pieniä. Molemmilla meillä oli kaikenlaista epävarmuutta. Onneksi kestimme pikkulapsiajan yhdessä, sillä yhdessä olemme vieläkin ja onnellinen perhe. Lapset kouluikäisiä eivätkä nuo pahemmin ole traumatisoituneet päiväkotiajasta. Vapaa-ajalla olemme perheenä tosi paljon yhdessä, matkustamme ja teemme arjen asioita. Yhdessä asiassa huomaan yhä, että olen ollut lasten apuna aina kun he ovat apua pyytäneet: mitä vaikeampi asia heillä on esim kerrottavanaan, minulle he sen kertovat, eivät miehelleni. Liittyipä se sitten kasvuun, murrosikään, terveyteen tai ihmissuhteisiin. Kyllä teillä on ap perheessänne vakavan keskustelun paikka! Mies töihin nyt - siivoukset tehdään iltaisin tai viikonloppuisin yhdessä, sen jälkeen tehdään muuta. Viikonloppuisin valvoo mies ja sinä nukut! Lisää lapsia ei kannata tehdä ennen kuin perusasiat on kunnossa.
[/quote]
Ei kai tässä auta muuta, kun kestää ja toivoa, että mies muuttaa asennettaan lapsen/mahdollisten lasten kasvaessa sitten.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 06:12"]
Mitäs hankit lapsen. Tollasta se on kuule. Eiköhän se ollu jo ennen lapsen syntymää selvää et mies käy töissä ja sä hoidat kodin ja lapsen.
[/quote]
Ei muuten ollut. Kävimme molemmat töissä, oli paljonkin omaa -ja yhteistä aikaa. Tasapuolisesti meni kotityöt ja mies oli mitä ihanin. Raskausaikanakin mies oli kultainen, siivosi jos minulla oli karsea olo tai väsytti. En ymmärrä, että mikä meni vikaan, kun lapsen jälkeen kaikki muuttui? -Ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 06:12"]Mitäs hankit lapsen. Tollasta se on kuule. Eiköhän se ollu jo ennen lapsen syntymää selvää et mies käy töissä ja sä hoidat kodin ja lapsen.
[/quote]
Mutta osa miehistä huolehtii lapsistaan, edes joskus. Hankalaa on tietää, millainen turo osuu omalle kohdalle. Lapsen synnyttyä sitten onkin liian myöhäistä...
Jos tuo kaikki kertomasi on totta, en epäile etteikö olisi, mutta kun ei saa tarpeeksi unta niin asiat saattavat tulla isommiksi kuin onkaan, ja mies ei ymmärrä tai halua ymmärtää sinua, niin ota yhteyttä perheneuvolaan, varaa teille aika sinne. Jos mies alkaa vänkäämään että ei lähde ja meillä on kaikki hyvin, niin sano, että sinun mielestä ei ole ja jos asioita ei nyt yritä selvittää niin ero tulee ennemmin tai myöhemmin koska et vain jaksa. Ja että rakastat häntä, etkä halua että tämän takia eroaisitte.
.
Voi olla, että miehesi ei ole kiintynyt vielä lapseen niin syvästi ja hän ehkä pelkää olla vauvan kanssa kahdestaan. Ei miehet ole aina sikoja, heillä voi olla tunteita joita ei uskalla sanoa ääneen. Senkin takia olisi hyvä käydä nyt jonkun ulkopuolisen kanssa juttelemassa ennenkuin tilanne menee huonommaksi.
.
Jaksamista, älä luovuta vielä.
Meillä oli toisin. Vaimo tienaa neljä kertaa enemmän joten minä jäin kotiin.
Ei oikeastaan ollut valittamista. Työni on alipalkattua ja todella fyysistä. Nautin kotona olosta lapseni kanssa vaikka heräsin ja tein kaikki kotityöt ja heräsin jopa aamiaiselle vaimoni seuraksi ennenkuin menin takaisin nukkumaan vauvan kanssa. Tein eväät jne.
Ap voisi lopettaa valittamasta. Ei työssäkäyvää kannata ylirasittaa. Työssäkäyvä on se joka tuo leivän "yleensä" pöytään.
Nykyään meillä on jo kolme. Vaimo vetää puolet korkeampaa ansiosidonnaista ja hoitaa kotona uutta vauvaamme. Hän on osoittanut samoja valituksen kohteita kuin ap nyt. Näytin aijemmin valokuvia kahdesta edellisestä lapsestamme ja siitä miten koti kiilsi kun minä olin vahtina. Muistutin vielä miten tein päivällisen ja pesin joka päivä pyykkiä....
Töissä on rankempaa antakaa levätä saatana.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 06:28"]Meillä oli toisin. Vaimo tienaa neljä kertaa enemmän joten minä jäin kotiin.
Ei oikeastaan ollut valittamista. Työni on alipalkattua ja todella fyysistä. Nautin kotona olosta lapseni kanssa vaikka heräsin ja tein kaikki kotityöt ja heräsin jopa aamiaiselle vaimoni seuraksi ennenkuin menin takaisin nukkumaan vauvan kanssa. Tein eväät jne.
Ap voisi lopettaa valittamasta. Ei työssäkäyvää kannata ylirasittaa. Työssäkäyvä on se joka tuo leivän "yleensä" pöytään.
Nykyään meillä on jo kolme. Vaimo vetää puolet korkeampaa ansiosidonnaista ja hoitaa kotona uutta vauvaamme. Hän on osoittanut samoja valituksen kohteita kuin ap nyt. Näytin aijemmin valokuvia kahdesta edellisestä lapsestamme ja siitä miten koti kiilsi kun minä olin vahtina. Muistutin vielä miten tein päivällisen ja pesin joka päivä pyykkiä....
Töissä on rankempaa antakaa levätä saatana.
[/quote]
Hohhoijjaa. Meneppäs nukkumaan siitä.
Mies vakavaan puhutteluun. Perheterapiakin voisi auttaa.