Miten usein äitisi oli väsynyt tai kiukkuinen kun olit lapsi?

Mun äiti oli väsynyt ja kiukkuinen AINA. Ei ollut kivaa. :(

Aika usein minunkin äiti oli väsynyt ja kiukkuinen ja elämäänsä kyllästyneen oloinen. Oli hyviäkin päiviä/jaksoja kyllä. Isäni oli paljon pois kotoa ja asuimme kaukana sukulaisista, mikä varmaan vaikutti. 

Muistan, että kun olin ihan pieni, äitini oli jotenkin läsnäolevampi ja lämpöisämpi. Sitten kun olin kouluiässä, äiti oli usein väsynyt ja ja pinna kireällä. Mulla on pikkusisarus ja äiti hoiti meitä pitkään kotona, varmaan työelämään paluu hänellä teki sen, että oli väsyneempi, kiukkuisempi ja välillä jopa masentuneen oloinen kun olin ala-asteikäinen. Työ + perhe + kotityöt on aika rankka yhdistelmä, itsekin olen sen todennut. 

Sitten kun olin yläasteella ja siitä eteenpäin niin äiti taas jaksoi paremmin. Varmaan kun sai taas aikaa enemmän omille mielenkiinnonkohteilleen jne. 

Oma äitini oli tyytymätön että teki vielä minut. Pilasin hienon perheen syntymällä siihen.

Äiti oli väsynyt ja tyytymätön aina. Valokuvissa ennen minua hän vaikutti iloiselle ja noh äidille.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 01:00"]

Oma äitini oli tyytymätön että teki vielä minut. Pilasin hienon perheen syntymällä siihen.

Äiti oli väsynyt ja tyytymätön aina. Valokuvissa ennen minua hän vaikutti iloiselle ja noh äidille.

[/quote]

=( Surullista. Millainen on sun itsetunto nykyään? Arvostatko itseäsi?

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 01:03"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 01:00"]

Oma äitini oli tyytymätön että teki vielä minut. Pilasin hienon perheen syntymällä siihen.

Äiti oli väsynyt ja tyytymätön aina. Valokuvissa ennen minua hän vaikutti iloiselle ja noh äidille.

[/quote]

=( Surullista. Millainen on sun itsetunto nykyään? Arvostatko itseäsi?

[/quote]

Jaa'a olipa hyvä kysymys. Olen hankkinut akateemisen ammatin ja olen yksitysyrittäjä, mutta en osaa pitää puoliani. 

Äitinä olen hyvä, vaikka äitini sanoikin kun odotin ensimmäistä lastani, että "sinustako muka äiti , hahahaaa".

Luulisin, että tuo kynnysmattona oleminen johtuu tuosta lapsuuden kahtiajakoisuudesta muut lapset ja minä.

Opin lapsena olemaan vaatimatta oikeuksiani tai pitämättä puoliani.

Olin näkymätön lapsi.

Äiti oli usein väsynyt, pelokas ja itkuinen, koska oli vakavasti sairas. Sellaista meillä oli ollut siitä asti kun olin 2-vuotias ja pidin sitä normaalina. Muut ihmiset kauhistelivat tilannetta, mutta minä en osannut kokea koko asiaa niin kovin erikoisena. Vasta aikuisena olen havahtunut siihen, ettei muilla ollut kotona tuollaista eikä se ole tavallista ja että se vaikutti minuun.

Kerran, mutta se jatkui ainakin 18 vuotta, jonka jaksoin kuunnella.

Usein. Vanhempani tekivät liikaa lapsia. Itse yritän olla toistamatta samaa virhettä ja jätän lapsiluvun yhteen, koska tiedän sen olevan meidän voimavaroillemme täydellinen luku. En halua turhaan tehdä elämästä vaikeaa ja olla marttyyri kuten äitini.

Vanhempani olivat arjessa puhumattomia, kiukkuisia ja poissaolevia. Lomalla saatettiin olla hyvällä tuulellakin. Olen perinyt äitini tavat.

Äiti meni töistä suoraan nukkumaan ja sääli hirveästi itseään siitä että oli tehnyt lapsia. 

Hyvin joku aiemmin analysoi sitä miten on näkymätön lapsi ja kynnysmatto. Sama täällä.

minusta ei tullut äitiä pelossa että olisin samanlainen...

Oli useimmiten poissaoleva ja väsynyt. Koko ajan oltiin isän takia varpaillaan. Äiti oli kuin eri ihminen kun isä oli työmatkalla. Surullista, mutta olen osittain perinyt saman kaavan. Tosin olen liian usein kiukkuinen, oma äitini ei ollut koskaan.

up

Oli väsynyt. Ei kuikkuinen. Jos hermostui loppuen lopuksi piti hetken mykkäkoulua. Todella rakastava mutta ei ehkä osannut antaa omaa tilaa tarpeeksi.

Aina. Aina. Ja muisti joka päivä kertoa, miten suunnattomasti uhrautuu meitä hoitaessaan. Ihan niin kuin koulunsa kesken jättäneellä idiootilla olisi ollut huikea ura muuten.

En muista, että äiti olisi koskaan ollut äkäinen saatikka raivonnut jostain. Itse kyllä saatan suuttua kovastikin jos lapset ovat törttöilleet. Toisaalta meillä oli isä se, joka sitten kiehahti kun jotain tuli mokattua. Itse olen yh, joten joudun isänkin virkaa vetämään. Kunnialla selvitty, kaksi hienoa koululaista on.

Äiti oli usein väsynyt, mutta en muista, että hän olisi ollut kiukkuinen tai pahalla päällä meille lapsille. Myöhemmin äiti on kertonut olleensa hyvin yksinäinen, kun olimme pieniä. Isä oli koko ajan töissä tai yhdistystouhuissa ja sukulaiset asuivat kaukana. Äiti kuitenkin ompeli meille tosi kauniita vaatteita, koska rahaa oli vähän ja se tuli halvemmaksi kuin ostovaatteet. Omista jutuistaan hän on aina tinkinyt. Tosi ihana ja rakastava äiti.

Ei koskaan. Oli kotiäiti.