eroamme

Siltä se nyt tuntuu, mutta vaikka et usko niin selviät kyllä.

Mikä johti eroon?

Tiedän tunteen. Kolme päivää erosta ja tuntuu, että kuolen.

Totta kai sä selviät erosta. Kaikki muutkin ovat selvinneet. Elämä jatkuu, vaikka sitten yksin mutta kuitenkin.

Tiedän, miltä tuntuu olla eron jälkeen ihan hajalla. Vaikka nyt tuntuisi miltä, pidä huoli että ulkoilet joka päivä ja tapaat ihmisiä! Välttele alkoholia ja älä soittele tai laita viestejä eksälle (varsinkaan jos toivot tätä takaisin).
Kyllä se siitä!! Saat vielä nähdä.

Mun mies ilmoitti eilen illalla, ettei rakasta minua enää. Olen shokissa mutta toimin. Hirveälle tuntuu nyt olla ja elää tässä samassa huushollissa. Arjen on sujuttava, koska lapset ja lemmikit. Ei yhteisiä lapsia, hänen iso poika (kohta lähtee pois opiskelemaan) ja minun pieni tyttö tarhaikäinen. Tyttö ei tunne isäkseen ketään muuta kuin mieheni. Mihin minä tästä yhtäkkiä pikkulapsen ja kahden koiran kanssa (joista toinen vammainen)?

Totta kai sä selviät erosta. Kaikki muutkin ovat selvinneet. Elämä jatkuu, vaikka sitten yksin mutta kuitenkin.
Eivät kaikki ole selvinneet. Ei kaikesta selviä.

Voin sanoa että kyllä sää selviät mutta siihen menee aikaa. Itse olen ottanut eron narsistisesta miehestä joka kuitenkin onnistui saamaan minut takaisin välillä mutta nyt en tunne mitään enään miestä kohtaan ja joudun asumaan tässä asunossa hänen kanssaan vielä. Liian kauan kun sattuu niin sitä Pikkuhiljaa muuttuu tunnottomaks vaikka en nyt tiedä onko sekään hyvä vaihtoehto.

Niin että, ap, pidät vaan itsesi kasassa vaikka käyt kaikki tunteet läpi. Tämmöinen tilanne on hirveä, mutta asioille ei voi nyt mitään, on mitä on.

Tämä on sitä elämää.

Halkoa päähän toistuvasti.

Joutaa mennä tuommonen ukko. Katse eteenpäin ja uusi mies kehiin, se kummasti piristää ja auttaa unohtamaan. Believe me.

Selviät. Ajan kanssa. Anna itsellesi aikaa. Puhu ystäville,mutta älä tukahduta heitä, puhu muustakin pakota itsesi puhumaan välillä muustakin kuin erosta.
En tiedä kauan olette olleet yhdessä tai mitään mutta olen seurannut parhaan ystäväni liittoa ja nyt sen loppua. Mies kosahti salasuhteeesta, jonkinlaisesta sellaisesta, vuosi sitten. Vuoden ystäväni on seilannut raivon, masennuksen, surun epätoivon, toivon ja yrityksen välimaIlla. YstäväYstäväni ei halua erota mies tahtoo ja usko pois parempi antaa mennä joka ei jäädä halua. Älä revi itseäsi kappaleiksi toisen ihmisen takia.

Niin mekin. Muija ei vaan vielä tiedä sitä.