Videopalaverit tuntuvat vaikeilta

En välttämättä laita kameraa palaverin aikana lainkaan päälle, jollei sitä erikseen toivota.

Eivätkä todellakaan kehotukset "katsoisitko kameraan" paranna tilannetta. Pitkään kestäneen etötyöskentelyn myötä on käynyt mielessä olenkohan lievästi autismin kirjolla? Sen verran epämukavalta videokokoukset tuntuvat.

Minä tykkään videopalavereistä huomattavasti enemmän kuin lähipalavereista! Eivät ole yhtään vaikeita videopalaverit siis. Lähipalaverit jännittää enkä saa montaa sanaa suustani niissä.

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään videopalavereistä huomattavasti enemmän kuin lähipalavereista! Eivät ole yhtään vaikeita videopalaverit siis. Lähipalaverit jännittää enkä saa montaa sanaa suustani niissä.

Okei? Kiva sinulle.

Jännitän esiintymistä joka tapauksessa, mutta yleisön edessä esiintyminen on helpompaa kuin videon välityksellä. Voi silloin antaa katseen vaeltaa vapaasti eikä joudu tavoittamaan kameraan ja miettimään miltä siinä näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Jännitän esiintymistä joka tapauksessa, mutta yleisön edessä esiintyminen on helpompaa kuin videon välityksellä. Voi silloin antaa katseen vaeltaa vapaasti eikä joudu tavoittamaan kameraan ja miettimään miltä siinä näyttää.

* tapittamaan kameraan. Se todella vaikeuttaa keskittymistä siihen, mitä on sanomassa.

Millaisia kokemuksia muilla on esimerkiksi tunnin kestävistä palavereista kamerat päällä? Mukavaa vai kiusallista?

Videotyöhaastattelut ne vasta perkeleestä onkin. Toissapäivänä olin elämäni ensimmäisessä sellaisessa ja se oli ihan kamalaa, vaikka tavallisesti menestyn haastatteluissa hyvin. Kun ei voi lukea toisen ruumiinkieltä, tulee koko ajan puhuttua toisen päälle puolin ja toisin. Hieman kiusallinen tunnelma, kun siinä sitten sönkötellään "eiku sä - eiku - sano sä vaa - ai minä - heh heh joo". Parhaassa tapauksessa yhteys vielä pätkii ja nielaisee puolet puhujan sanoista.

Upea ja uljas uusi normaali.......

En koe hankalana, mutta olen huomannut että monet kokevat. Yleinen tapa tuntuu olevan, että sanotaan yhteyden pätkivän, jos on kuva päällä. Ja laitetaan kuva pois. Minusta ihan ok, kukin tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

En koe hankalana, mutta olen huomannut että monet kokevat. Yleinen tapa tuntuu olevan, että sanotaan yhteyden pätkivän, jos on kuva päällä. Ja laitetaan kuva pois. Minusta ihan ok, kukin tavallaan.

Olen yleensä laittanut tuolloin päälle profiilikuvan, jotta toiselle osapuolelle tulisi sellainen olo, että hän on tekemisissä ihan oikean ihmisen kanssa.

Pitkissä videopalavereissa voi esimerkiksi huomata jonkun täydellä antaumuksella kaivan nenää kameran unohdettuaan. Sellaisen seuraaminen tuntuu aika kiusalliselta.

Mä tarkkailen koko ajan sitä miltä näytän (ilme, asento) ja kauhea stressi, että kyhjötän mielenkiinnottoman näköisenä tai naama näyttää että olen eri mieltä, vaikken voi sitä sanoakaan. Keskittyminen menee siihen itsensä tarkkailuun, eikä itse asiaan. Livenä osaan jostain syystä paremmin luottaa siihen, että tommoset ei näy.

Mä katson kameraa, en niitä tyyppejä.

Näytän itse kuvassa paremmalta (koska toisen naaman katsominen näyttää kamerassa siltä, että katsoo alaspäin) ja mun ei tarvitse nähdä ketään.

Usein myös kamerasta huolimatta teen jotain ihan muuta, esim. vilkuilen täältä otsikoita.

Sama täällä. Mulla ei ole ongelmaa laittaa hetkeksi vaikka alussa kameraa päälle. Samoin kahdenkeskisissä palavereissä se on luontevampaa, kun joka tapauksessa tulee enemmän sitä juttelua. Mutta ihan tuskaa on istua kamerapalaverissa, joka kestää 2 tuntia, osanottajia on monta ja asia ei ihan täysin koske itseä. Ei mulla sitten taas ole mitään ongelmaa lähipalavereissa, mutta kameran edessä täytyy olla jotenkin tosi skarppina koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Mä tarkkailen koko ajan sitä miltä näytän (ilme, asento) ja kauhea stressi, että kyhjötän mielenkiinnottoman näköisenä tai naama näyttää että olen eri mieltä, vaikken voi sitä sanoakaan. Keskittyminen menee siihen itsensä tarkkailuun, eikä itse asiaan. Livenä osaan jostain syystä paremmin luottaa siihen, että tommoset ei näy.

Hengenheimolaiseni! Helpottavaa, että muillakin on samanlainen olo videopalavereissa.

Minä käytän näyttönä 58'' telkkaria  ja saatan liikuskella tilassa. Kamera on yleensä päällä vain alussa muutaman minuutin. Kaikki tietävät, että liikun - saatan nukahtaa normipalaverissakin, kuulen silti puheen ja reagoin, kun koen, että  minun pitää esim. kommentoida tai näyttää oma osioni.

Minusta olisi omituista tuijottaa koko ajan kameraan.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia kokemuksia muilla on esimerkiksi tunnin kestävistä palavereista kamerat päällä? Mukavaa vai kiusallista?

Ihan tarpeetonta, ellei se ole tosi henkilökohtainen ja intiimi palaveri esim. esimiehen kanssa, just mulle tarkoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Mä katson kameraa, en niitä tyyppejä.

Näytän itse kuvassa paremmalta (koska toisen naaman katsominen näyttää kamerassa siltä, että katsoo alaspäin) ja mun ei tarvitse nähdä ketään.

Usein myös kamerasta huolimatta teen jotain ihan muuta, esim. vilkuilen täältä otsikoita.

Eikö kukaan ole kysellyt asiasta? Minulle on huomautettu esimerkiksi muistiinpanojen tekemisestä, jos kamera on ollut päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia kokemuksia muilla on esimerkiksi tunnin kestävistä palavereista kamerat päällä? Mukavaa vai kiusallista?

Ihan tarpeetonta, ellei se ole tosi henkilökohtainen ja intiimi palaveri esim. esimiehen kanssa, just mulle tarkoitettu.

Mutta miksi siinä pitäisi olla kamera päällä? Ajatukset kulkevat paremmin, kun voi vapaasti vaihtaa asentoa keskustelun aikana, nousta hetkeksi seisomaan yms. Kameran ollessa päällä kaikki tuo vaikuttaa häiritsevän muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia kokemuksia muilla on esimerkiksi tunnin kestävistä palavereista kamerat päällä? Mukavaa vai kiusallista?

Ihan tarpeetonta, ellei se ole tosi henkilökohtainen ja intiimi palaveri esim. esimiehen kanssa, just mulle tarkoitettu.

Mutta miksi siinä pitäisi olla kamera päällä? Ajatukset kulkevat paremmin, kun voi vapaasti vaihtaa asentoa keskustelun aikana, nousta hetkeksi seisomaan yms. Kameran ollessa päällä kaikki tuo vaikuttaa häiritsevän muita.

Mulla on pari työkaveria, jotka pitävät kameran päällä aina. Hyvin vapautuneesti siinä juovat kahvia, syövät lounasta tai neulovat samalla kun kuuntelevat. Katse on tiukasti tietokoneella päin.

En oikein ymmärrä tuota. Vaikka se ei suoranaisesti häiritsekään, ei se minua myöskään kiinnosta.

Mun vinkki on sulkea kokonaan se kameraikkuna. Katsoo vaikka tietokoneen työpöytää tai jotain työdokumenttia näytöltä. Pystyy olla luontevammin, kun ei näe sitä omaa pärstää. Teamsin ainakin saa pienennettyä niin, että vaan puhujan kamera ja mykistysnappi näkyy jossain näytön kulmassa.