Hämmästelen aina, että miten muut pääsee johonkin hyviin töihin

Tuurilla ja sinnikkyydellä. Minulla meni 10 vuotta saada vakipaikka ja siinäkin onnella oli merkittävä osa. Ehkä sinuakin lopulta onnistaa.

Hyvin usein uralla etenemisessä auttavat hyvät pskanjauhantataidot sekä hyvä ulkonäkö. Tämä on ikävä totuus työelämästä. Toki kaikki arvostavat hiljaista ja ahkeraa uurtajaa, mutta pomolle mielistelevä ekstovertti korjaa itselleen kuitenkin suurimman hyödyn, ylennyksen ja palkankorotuksen :(

Täytyy vaan yrittää eikä olla luovuttaja.

Eipä ole ollut tuota ongelmaa hoitoalalla onneksi kertaakaan, 16-vuotiaana aloitin lähihoitajaopintojen aikana ja nykyään kätilönä saa oikeastaan valita työpaikkansa (pk-seutu).

Hankin koulutuksen. En ole koskaan vlmistumiseni jälkeen hakemaan työpaikkaa, vaan aina on pyydetty töihin. Veikkaan, että aloittajalla ei ole hyvin työllistävää ammattia ja koulutusta?

Vierailija kirjoitti:

Hankin koulutuksen. En ole koskaan vlmistumiseni jälkeen hakemaan työpaikkaa, vaan aina on pyydetty töihin. Veikkaan, että aloittajalla ei ole hyvin työllistävää ammattia ja koulutusta?

Olen käynyt ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun. Opiskelukaverit on hyvissä töissä, myös osa niistä, jotka eivät edes valmistuneet. Mietin, että olen varmaan vammainen tai jotain.

Ap

Ihmettelen omaa tuuriani. Olen aina ollut epävarma alisuoriutuja.

Sitten sain työpaikan jota kukaan muu ei halunnut (tuli uuteen hakuun heti kun edellinen päättyi). Ahkeruuteni ja näkemykseni ansiosta menestyin, ja onneksi myös viihdyin, työssä monta vuotta. Sain siitä itsevarmuutta ja seuraava työpaikka oli jo paremmin palkattu. Siitä se lähti sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankin koulutuksen. En ole koskaan vlmistumiseni jälkeen hakemaan työpaikkaa, vaan aina on pyydetty töihin. Veikkaan, että aloittajalla ei ole hyvin työllistävää ammattia ja koulutusta?

Olen käynyt ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun. Opiskelukaverit on hyvissä töissä, myös osa niistä, jotka eivät edes valmistuneet. Mietin, että olen varmaan vammainen tai jotain.

Ap

Huonompi juttu sitten. Oletko ollut valmis muuttamaan työn perässä?

Mä pääsin tuurilla. Hain sattumalta avoimella hakemuksella firmaan, jossa tarvittiin tekijää mutta ei ollut edes työpaikkailmoitusta vielä julkaistu. Sain sen paikan koska olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja etenin firman sisällä harjoittelijasta vakkariksi.

Toki minulla oli sopiva koulutustausta ja hain sellaiselle paikkakunnalle, jolle ei ole niin paljon tunkua. Mutta nyt kertynyt aika hyvä kokemus, varmaan työllistyisin muuallakin.

Muutin työn perässä hevonkuuseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankin koulutuksen. En ole koskaan vlmistumiseni jälkeen hakemaan työpaikkaa, vaan aina on pyydetty töihin. Veikkaan, että aloittajalla ei ole hyvin työllistävää ammattia ja koulutusta?

Olen käynyt ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun. Opiskelukaverit on hyvissä töissä, myös osa niistä, jotka eivät edes valmistuneet. Mietin, että olen varmaan vammainen tai jotain.

Ap

Huonompi juttu sitten. Oletko ollut valmis muuttamaan työn perässä?

En.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankin koulutuksen. En ole koskaan vlmistumiseni jälkeen hakemaan työpaikkaa, vaan aina on pyydetty töihin. Veikkaan, että aloittajalla ei ole hyvin työllistävää ammattia ja koulutusta?

Olen käynyt ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun. Opiskelukaverit on hyvissä töissä, myös osa niistä, jotka eivät edes valmistuneet. Mietin, että olen varmaan vammainen tai jotain.

Ap

Huonompi juttu sitten. Oletko ollut valmis muuttamaan työn perässä?

En.

Ap

Mä muutin kolmeksi vuodeksi Venäjälle. Suomalainen työnantaja ja lähtemään halukkaita oli vähän. Sen jälkeen lähti ura Suomessa nousuun.

Pärstäkerroin vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankin koulutuksen. En ole koskaan vlmistumiseni jälkeen hakemaan työpaikkaa, vaan aina on pyydetty töihin. Veikkaan, että aloittajalla ei ole hyvin työllistävää ammattia ja koulutusta?

Olen käynyt ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun. Opiskelukaverit on hyvissä töissä, myös osa niistä, jotka eivät edes valmistuneet. Mietin, että olen varmaan vammainen tai jotain.

Ap

Voi ei, vammainen :( Tahtoisin rutistaa sinua. Silleen hyvällä tavalla <3

Itsellä ollut kyllä samat fiilikset. Sitten lopulta läksin hoiva-alalle, sain vihdon tuntea olevani haluttu ja tärkeä työntekijä kun koko ajan oli pulaa tekijöistä. Meni muutama kuukausi ja katsos vain, yhdessä yössä muutuin ei toivotuksi töihin, tämä rokotetouhu.. Niin paljon ollut töiden suhteen elämässä epäonnea, että oikeasti luulen ettei koko rokotepakkoa olisi edes tullut, ellen minä olisi lähtenyt tälle alalle..

Hyviä vastauksia täällä jo onkin, omalta osalta lisäisin riskinoton tarpeellisuuden. Olen esimerkiksi irtisanoutunut vakityöstä mennäkseni määräaikaiseen työhön. Tiesin, että minun on pakko tehdä jotain, että pääsen etenemään urallani. Turvallisuus ei aina voi olla se ykkösasia, jos pyrkii eteenpäin. Minulla riskinotto kannatti. Tosin olen sotelalla, ja tiedän, että vaikka tämä hyvä työ joskus lähtee alta, niin töitä riittää. Tarvittaessa mennään sitten taas vaikka perustason töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankin koulutuksen. En ole koskaan vlmistumiseni jälkeen hakemaan työpaikkaa, vaan aina on pyydetty töihin. Veikkaan, että aloittajalla ei ole hyvin työllistävää ammattia ja koulutusta?

Olen käynyt ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun. Opiskelukaverit on hyvissä töissä, myös osa niistä, jotka eivät edes valmistuneet. Mietin, että olen varmaan vammainen tai jotain.

Ap

Voi ei, vammainen :( Tahtoisin rutistaa sinua. Silleen hyvällä tavalla <3

Itsellä ollut kyllä samat fiilikset. Sitten lopulta läksin hoiva-alalle, sain vihdon tuntea olevani haluttu ja tärkeä työntekijä kun koko ajan oli pulaa tekijöistä. Meni muutama kuukausi ja katsos vain, yhdessä yössä muutuin ei toivotuksi töihin, tämä rokotetouhu.. Niin paljon ollut töiden suhteen elämässä epäonnea, että oikeasti luulen ettei koko rokotepakkoa olisi edes tullut, ellen minä olisi lähtenyt tälle alalle..

Nyt kannattaa oikeasti astua sieltä harhakuplasta ulos. Tämä pandemia ei todellakaan pyöri sinun ympärillä, saati johdu sinusta tai teoistasi millään lailla. Mahtaa olla raskasta ajatella noin?

Vierailija kirjoitti:

Hankin koulutuksen. En ole koskaan vlmistumiseni jälkeen hakemaan työpaikkaa, vaan aina on pyydetty töihin. Veikkaan, että aloittajalla ei ole hyvin työllistävää ammattia ja koulutusta?

Ap kertoo että ei saa vakituista eikä kokoaikaista työtä. Tästä teet päätelmän että hänen koulutuksensa ei työllistä hyvin. Ei ihme että noin poikkeuksellisen huomiokykyisellä ihmisellä riittää töitä.

Vaatii sopivan koulutuksen, paras olisi sellainen ala, joka lähellä omia harrastuksia tai mieltymyksiä. Sitten kun pääsee työelämään niin tekee sovitut hommat, tiimihenkinen, on kiinnostunut yrityksestä ja tekee kehitysehdotuksia. Se, että tekee vain 8-16, 5 päivää viikossa ei toimi enää nykyään, työ ja vapaa-aika lomittuvat pakostakin jos haluaa edetä. Pikku flunssa ei voi olla esteenä asiantuntijatyössä, sitten otetaan läppäri kotiin ja hoidetaan hommat sieltä. Lisäksi se CV pitää olla kunnossa ja LÖYDETTÄVISSÄ, lisäksi myös onnea tarvitaan, turha sitä kieltää. Mutta onnea tarvitaan vähemmän jos edellä mainitut asiat on kunnossa. Kuten huomaat, jos haluaa saada, on pakko antaa itsestäkin jotain, löytää balanssi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankin koulutuksen. En ole koskaan vlmistumiseni jälkeen hakemaan työpaikkaa, vaan aina on pyydetty töihin. Veikkaan, että aloittajalla ei ole hyvin työllistävää ammattia ja koulutusta?

Olen käynyt ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun. Opiskelukaverit on hyvissä töissä, myös osa niistä, jotka eivät edes valmistuneet. Mietin, että olen varmaan vammainen tai jotain.

Ap

Voi ei, vammainen :( Tahtoisin rutistaa sinua. Silleen hyvällä tavalla <3

Itsellä ollut kyllä samat fiilikset. Sitten lopulta läksin hoiva-alalle, sain vihdon tuntea olevani haluttu ja tärkeä työntekijä kun koko ajan oli pulaa tekijöistä. Meni muutama kuukausi ja katsos vain, yhdessä yössä muutuin ei toivotuksi töihin, tämä rokotetouhu.. Niin paljon ollut töiden suhteen elämässä epäonnea, että oikeasti luulen ettei koko rokotepakkoa olisi edes tullut, ellen minä olisi lähtenyt tälle alalle..

Mä olen vaihtamassa keikkalaoseksi ja osa-aikaseksi, niin eikö toukokuun alussa ala uusi aktiivimalli jossa juuri osa-aikaset pakotetaan hakemaan 4 työtä kuussa, juuri kun luulin että saan olla osari ja soviteltua päivörahaa vuosien kokoaikaisen raatamisen jälkeen.luulen kanssa et tää tuli vaan kiusatakseen taas mua.että kaikki mitä yrität ni vaikeutuu vaan koko ajan.

Minä myönnän olleeni onnekas. Toki mulla oli tavoitteita ja olen opiskellut, mutta minulla on kaksi kertaa peräkkäin käynyt hyvä munkki ja olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 

Älä ap luovuta. Minä hakkasin päätä seinään liki kymmenen vuotta, mutta sitten hankin koulutuksen ihan toiselta alalta (ammattikoulusta) ja pääsin sillä töihin. Muutaman vuoden päästä sain sitten alkuperäisen koulutuksen (amk) mukaisen työn. Kannattaa miettiä voisitko sinäkin välillä opiskella jotain muuta, siitä voi yllättävästi olla hyötyä myöhemmin.