Miksi naiset ovat niin kateellisia jos joku laihtuu?

Epävarmuutta omasta itsestä on aina niillä ihmisillä jotka haukkuvat muita selän takana. Vahva itsetuntoisen ei tarvitse haukkua ketään.

Täälläkään ei saa kertoa, kuinka itse on onnistunut laihduttamisessa, koska heti läskit hyökkäävät haukkumaan, että haluat vain päteä ja esittää muka-asioista-jotain-tietävää, joka ei oikeasti kuitenkaan tiedä laihduttamisesta mitään, ja on kaiken lisäksi laihduttanut väärin.

naiset ovat niin kateellisia? Ja varsinkin juuri omille ystävättärilleen. Laihtunut on leuhka, menestynyt ylimielinen, vaikka mitään muutosta ei olisi tapahtunut luonteessa=)

Sekin vielä, että entiset kaverit eristävät sitten tämän onnistujan vähän kaveripiirin ulkopuolelle ja alkavat jauhaa, että tämä laihtunut on hankkiutunut uusiin ympyröihin, eikä vanha seura enää kelpaa. Että silleenkin...

Haluaisivat itsekin olla hoikkia, mut ehkei ole selkärankaa laihduttamiseen.

Kuulen jatkuvasti kommentteja, että minä voisin syödä mitä tahansa ja miten paljon vaan, koska olen näin hoikkana pysynyt, vaikka ikää ja lapsia on, nuorimmat pieniä.



Minusta on omituista, että naiset viitsivät jatkuvasti kommentoida toisen ulkonäköä ja olemusta. Joko päin naamaa tai selän takana. Eikö ole muuta puhuttavaa? Eikö ole muuta elämää?



Luultavasti minulla itselläni on ns. vääristynyt minä-kuva. Pidän itseäni lihavampana kuin todellisuudessa olenkaan. Peilistä katsoo leveäperseinen, roikkutissinen ja ruma vanha ämmä, jolla on paksut reidet ja nilkattomat sääret.



Luultavasti en ole tätä. Ainakin aina kuulen toisenlaisia kommentteja. Ne hämmentävät.



Syy, miksi pidän itseäni lihavana ei ole mikään semmoinen, että olisin joskus ollut 30 kg lihavampi. Olen ollut aina suunnilleen tätä kokoluokkaa. Lapsena olin vähän pyöreämpi kuin siskoni - lapsuusajan valokuvien perusteella en suinkaan lihava, en edes pullukka, vaan samanalainen luutikku kuin siskonikin, mutta posket oli pyöreämmät!! Ja pohkeissa enemmän pyöreyttä kuin siskoilla. Joten olin läski.



Teini-iässä tuli rinnat ja lantio. Siskoilla ei ollut kumpiakaan. Kaveripiiri koostui pitkistä ja laihoista ja näteistä tytöistä. Kaveripiiriin kuuluvat pojat ihannoivat tyttöjä, joilla oli lantio kuin 12 vuotiaalla pojalla, siis hyvin kapea.



Olin paitsi läski, myös ruma.



Se, joka olisi kotona saanut haukkumisen poikki, olisi ollut äiti. Hänellä ei riittänyt voimavaroja tai mielenkiintoa koskaan siihen.



Että tämmönen tarina.

vielä onnistuu pitämään kilot alhaalla ja on aina niin energinen ja positiivinen muutenkin :(

Ainakaan sellaiseen, jota nään jatkuvasti. Vaikka arvostelu ei kohdistuisi itseeni, muiden ulkonäön ja ominaisuuksien arvostelu on vaan niin käsittämättömän tylsä ja negatiivinen aihe, että ajaudun pois tuollaisesta porukasta. Ei vaan jaksa, maailmassa on niin paljon mielenkiintoisempiakin asioita.

olen aina ollut anorektisen laiha, ja viime vuosina saanut vähän kiloja, eli olen nyt normaalipainoinen. Saan nykyisin ihan koko ajan kuulla tutuilta ja tuntemattomilta, että olenko raskaana, miten aion laihduttaa, onko minusta kurja olla lihava, onko suuria vaikeuksia painonhallinnassa jne.

Täälläkään ei saa kertoa, kuinka itse on onnistunut laihduttamisessa, koska heti läskit hyökkäävät haukkumaan, että haluat vain päteä ja esittää muka-asioista-jotain-tietävää, joka ei oikeasti kuitenkaan tiedä laihduttamisesta mitään, ja on kaiken lisäksi laihduttanut väärin.

Täälläkään ei saa kertoa, kuinka itse on onnistunut laihduttamisessa, koska heti läskit hyökkäävät haukkumaan, että haluat vain päteä ja esittää muka-asioista-jotain-tietävää, joka ei oikeasti kuitenkaan tiedä laihduttamisesta mitään, ja on kaiken lisäksi laihduttanut väärin.

Ja väittänyt, että muilla asiat toimisivat samoin kuin sinulla?

Minusta täällä yleensä kannustetaan ihmisiä todella kivasti, jos joku (muille mitään viisastelematta) kertoo laihtuneensa.