Lue keskustelun säännöt.
Erakkoluonteen ongelma
19.06.2015 |
Kellään samaa ongelmaa, että haluaa olls yksin, mutta samaan aikaan tuntuu velvollisuus, että pitäisi olla viettämässä aikaa ystävien kanssa, olla sosiaalisempi jne.. ?
Kommentit (12)
Tuo tuntuu olevan enemmän ongelma miehelleni, joka on yltiösosiaalinen ja hänen mielestään minä olen epäsosiaalisin ihminen, kenet hän tuntee. Onhan se joskus vaikea yhdistelmä parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies lähti lasten kanssa suvun mökille, itse menen myöhemmin perästä mutta tulen illaksi kotiin toisten jäädessä yöksi. En jaksa koko iltaa seuraa, mies tykkää joten saa olla siellä ja minä kotona.
Joskus teininä oli kun tunsin itseni niin ulkopuoliseksi muiden biletystarinoita kuunnellessa. Nykyisin oon jo niin sinut itseni kanssa, etten koe asian suhteen ongelmia. Välillä itse asiassa rakastan seuraa, varsinkin joidenkin perheenjäsenten, vaikken heitä montaa peräkkäistä päivää jaksaisikaan.
Itsekn päädyn useimmiten yksinoloon tämmöisessä 50/50-valintatilanteessa. Mutta aina sitten mietityttää, että pitäisikö pakottaa itseni ihmisten seuraan. On tämä outoa !
Puoliso tosiaan myös sosiaalisempi, mutta ei ole valitellut erakkouttani, onneksi.
T. Ap
Postaaja nro. 4: Miten kerrot muille tästä yksinäisyyden tarpeesta? Eli miten muotoilet asian, ettet vaan loukkaa ketään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 10:14"]
Tuo tuntuu olevan enemmän ongelma miehelleni, joka on yltiösosiaalinen ja hänen mielestään minä olen epäsosiaalisin ihminen, kenet hän tuntee. Onhan se joskus vaikea yhdistelmä parisuhteessa.
[/quote]
Et ole epäsosiaalinen jos asut miehen kanssa.
Mulla sama juttu, että etenkin nuorempana biletysjutut kuulostivat niin hauskoilta, että olisin halunnut olla mukana. Mutta kun käytännössä oikeasti olen ollut joskus noissa biletilaisuuksissa, niin ne ovat käyneet hermoilleni. Niissä on ollut liikaa melua, ihmiset ovat minusta käyttäytyneet huonosti (=rentoutuneet ja pitäneet hauskaa). Alkoholin nauttiminenkaan ei ole saanut minua samaan vireeseen muiden kanssa, vaan olen lopulta ollut niin raivona, että olen katsonut parhaaksi poistua oma-aloitteisesti ennen kuin vedän jotakuta lättyyn tai sanon suorat sanat. :D
Kaikista ei ole bilettäjiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 10:30"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 10:14"]
Tuo tuntuu olevan enemmän ongelma miehelleni, joka on yltiösosiaalinen ja hänen mielestään minä olen epäsosiaalisin ihminen, kenet hän tuntee. Onhan se joskus vaikea yhdistelmä parisuhteessa.
[/quote]
Et ole epäsosiaalinen jos asut miehen kanssa.
[/quote]
Näinpä :D terv. erakko, joka ei koskaan aio muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Jonkun kanssa yhdessä asumista sietävä on korkeintaan introvertti - ei oikea erakko.
Mikä ihmeen erakko se semmoinen on, jolla on puoliso ja ystäviä? Vastaus: ei mikään erakkoluonne vaan ihan vain laiska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu täällä. Kun olen yksin tulee mieleen et pitäsköhän mennä ihmisten pariin ja ihmisten parissa tuntuu että voisinpa olla yksin. Ihmeellistä.
Tuttu juttu. En tiedä, kuinka monista tilaisuuksista lienenkään jänistänyt viime hetkellä, kun on tuntunut, etten jaksa niitä ihmisiä, joita sinne taas on tulossa. Tunnen viihtyväni pienissä porukoissa, joissa kaikki ovat samanarvoisia eikä ketään nosteta erikseen framille. Monet erilaiset juhlapyhät olen viettänyt omassa erinomaisessa seurassani eli yksin tuntematta itseäni yksinäiseksi. Saan tehdä, itä huvittaa, olla pitkin tai poikin, syödä, kun on nälkä tai olla syömättä. Tänään olen tosin menossa perinteiselle juhannusaattovisiitille entisten naapureiden luo. Jos sää sallii, voimme piipahtaa kokoillakin. Mutta yöksi ajelen kotiin.
Useimmat ihmiset eivät kestä sitä, jos sanoo suoraan, ettei halua osallistua johonkin juhlatilaisuuteen. Pitää olla joku "hyväksytty" syy olla osallistumatta. No ainahan sitä sen verran kremppaa on, että siitä riittää syyksi! Monet eivät ota uskoakseen, että jotkut ihmiset todella viihtyvät yksin. Minullakin on useita tuttavia, jotka eivät osaa olla edes yhtä iltaa omin nokin, jos puoliso on vaikka työmatkalla. Heti pitää pyytää ystäviä ja tuttavia piruntorjuntapatteriksi.
On. Ja joskus tekee mielikin olla sosiaalinen, mutta sen rinnalla kilpailee halu olla yksin. Olo on silloin ristiriitainen ja yleensä jätän riennot väliin.