Teenkö väärin, kun en kerro miehelle, että aion erota
Tarinamme olisi pitkä taustoitettavaksi, mutta lyhykäisyydessään kyse on siitä, että olen jo pitkään ollut onneton avioliitossamme. Lasten ja oman kouluttautumattomuuden takia en ole uskaltanut aiemmin lähteä, mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana olen kerännyt rohkeutta ja nyt olen valmis lähtemään. Liian kilttinä ihmisenä poden kuitenkin huonoa omaatuntoa siitä, että en ajatellut kertoa erosta miehelle vasta kuin hänen lomansa jälkeen eli kesäkuun lopussa. Meillä on nimittäin mökkijuhannus ja ulkomaan matka tässä ennen sitä ja haluaisin, että lapsille (ja miehellekin) jäisi mukava muisto yhdessä vietetystä lomasta. Tiedän, että jos kertoisin, mitään reissuja ei enää tulisi tai ainakaan minua ei sinne huolittaisi ja muutenkin hän vain raivoaisi kun kulissit romahtavat. Erosta tulee joka tapauksessa kamala, mieheni tulee tekemään kaikkensa, että minulla menisi mahdollisimman huonosti:( Minulla ei ole töitä eikä mitään omaisuutta (lähdin nuorena miehen mukaan ulkomaille lastamme hoitamaan), enkä todennäköisesti saa ottaa mitään vaatteitakaan mukaan kun en ole niitä itse maksanut. Kiusanteko tulee siis olemaan tällä tasolla, mutta tärkeintä minulle on, että saan olla lasten kanssa. Muuhun tyhjän päälle putoamiseen olen kerännyt nyt sitä rohkeutta. Ensi viikon matkan jälkeen ajattelin viedä lapset heti anoppilaan ja sitten kertoa samantien. Joudun varmasti ulos samana päivänä. Teenkö väärin tämän väliajan teidän mielestänne?
Kommentit (63)
Kerro sitten kun sulle sopii. Voit ajatella itseäsi ja lapsiasi.
Teillä on siis avioehto ja käytännössä kaikki omaisuus äijän?
Onhan se aika raukkamaista vaan lomailla (toisen rahoilla) ja sitten leväyttää, että by the way, mä otan eron. On se sen verran iso asia, että siitä pitäisi puhua, varsinkin jos on lapsia, jos ei ole kyse esim. siitä, että mies pahoinpitelee jne.
Tajuan, mitä ap ajattelee, mutta minusta on moraalitonta ja epäreilua erota antamatta toiselle ja käyttämättä itse tilaisuutta korjata liittoa.
Omasta puolestani voisin kertoa hetikin, en missään nimessä halua nyhtää ilmaisia matkoja itseäni varten, mutta tosiaan kun mieheni tekee kovasti töitä ja nyt on hänen lyhyt (2 vko) lomansa, niin haluaisin, että siitä jäisi mukava muisto kaikille. Jos kertoisin nyt, koko loma menisi täysin pilalle. Siitä olen aivan varma. Ero tulee miehelle täydellisenä yllätyksenä. Ei siksi, että hän luulisi minun olevan erityisen onnellinen, vaan siksi, että hän ei ikinä uskoisi, että lähtisin. Kulissien ja "edustusvaimon" menettäminen tulee olemaan hänen kriisinsä ydin - mikä jo ehkä riittää kertomaan siitä, miksi haluan lähteä. AP
No kuulostaa todella Porvoolta.
Ensin nautitaan hyödyt ja sitten vyörtetään vastuu hylättävän puolison vanhemmille.
Mitä nöyryytystä voisi vielä keksiä lisää?
no mikset vaan voi aloittaa loman jälkeen siitä erosta ja haasteista puhumista tyyliin "olen kokenut avioliitossamme, että... ja olen jopa miettinyt avioeroa... sen sijaan että sanot, että eroan...
ja sori, painoin jotain ja tämä teksti muuttui isoksi ja lihavaksi
Noin paskalle jätkälle voit tuon tehdä. Siis mies, joka ei tyyliin anna sinun ottaa vaatteitasi.. Hienoa, että olet saanut kerättyä henkistä voimaa ja pystyt lähtemään!!! Se on palvelus myös lapselle. Tsemppiä sinulle!
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 23:09"]
Onhan se aika raukkamaista vaan lomailla (toisen rahoilla) ja sitten leväyttää, että by the way, mä otan eron. On se sen verran iso asia, että siitä pitäisi puhua, varsinkin jos on lapsia, jos ei ole kyse esim. siitä, että mies pahoinpitelee jne.
[/quote]Pahoinpitelyäkin on monenlaista. Henkistä ja emotionaalistakin. Luuletko että lapsille on parasta joutua eroriitahelvetin keskelle? Näkemään ja kuulemaan ja kenties pelkäämään?
Mä en kyllä tajua näitä eroja, että otetaan ero kuin salama kirkkaalta taivaalta eikä puhuta ajatuksista jo hyvissä ajoinja ehkä yritetä korjata liittoa.
Ymmärrän, että tämä on eettisesti arveluttavaa. Siksi asia mietityttääkin kovasti. Koen kuitenkin olevani hyvä ihminen ja haluaisin toimia sen mukaan.
Mitään fyysisen väkivallan riskiä ei ole. Avioehto meillä on ja kaikki varallisuus on miehen, olen ollut kotiäitinä. Avioliitossa jos jatkaisin, niin juuri "mitään" ei puuttuisi rahallisesti, mutta kun se materia ei tuo onnea... Varmaan päädyn vielä sos.toimistoon ennen kuin saan järjestettyä itselleni ammatin ja työn. Ne ovat kuitenkin tavoitteitani. AP
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 23:20"]
Mä en kyllä tajua näitä eroja, että otetaan ero kuin salama kirkkaalta taivaalta eikä puhuta ajatuksista jo hyvissä ajoinja ehkä yritetä korjata liittoa.
[/quote]Mistä me tiedetään onko puhuttu (ei ehkä erosta) mutta parisuhteen tilasta ja onko miehellä ollut kenties vuosien ajan montakin mahdollisuutta tehdä asialle jotain mutta ei ole ollut kiinnostusta?
Joskus se "yllätys"ero on ainoa tai paras vaihtoehto.
Oletko ap puhunut miehesi kanssa siitä miten sinä voit suhteessanne?
Kuunteleeko hän sinua?
siis eihän kukaan sanonut, että ap:n pitäisi sanoa asiasta ennen lomaa, vaan että suunnitelma, että heti loman jälkeen sanoo ehdottomasti eroavansa ei ole kovinkaan hyvä eikä kuulosta kovinkaan reilulta. Lisäksi ap sanoo asioita, joita arvelee miehen tekevän reagoidessaan erouutiseen (jos se tällä tavalla sanotaan). Emme tiedä oikeasti mitään siitä millainen ap:n mies on, onko esim. henkisesti väkivaltainen. Johan sanoin, että pahoinpitelytapauksessa tällainen äkkilähtö olisi ymmärrettävä vaihtoehto, enkä eritellyt fyysistä tai henkistä pahoinpitelyä. Ap ei kuitenkaan ole antanut selkää viittausta siihen, että mies pahoinpitelisi henkisesti.
Älä kerro loman alussa. Kerro sitten, kun mies on taas töissä. Työnteko auttaa pitämään hänet järjissään, kun on muutakin ajateltavaa kuin avioero.
No mistä teillä kiikastaa, lapsia kuitenkin tehty jne?
Puhuminen ei tässä tapauksessa auta. Tunnen mieheni. Hän alkaisi vain "uhkailla" miten en saa viedä mitään käyttötavaraa tai lasten juttuja mukanani, miten aikoo puhua äidistä lapsille ikävään sävyyn (ei valheita, mutta todellisuutta vääristäen kuten, että äiti hylkäsi perheen jne.). Tiedän nämä jo valmiiksi - valitettavasti. Olin kerran sellainen vaimo, joka hänelle sopii, mutta arvomme ovat nykyään kovin erilaiset. Olen itse muuttunut. AP
Henkinen väkivalta on varmastikin määrittelykysymys, mutta itse en koe sitä varsinaisesti niin. Ajattelen, että hänellä on oikeus "kiristää" varallisuudellaan ja minulla on vastaavasti oikeus lähteä.
Emme ole varsinaisesti puhumeet ongelmista, mutta olen joskus sanonut, että haluaisin esim. opiskella. Se ei kuitenkaan ole ollut miehestäni hyvä ajatus. Tavallaan ymmärrän häntä. Onhan hän kovalla työnteollaan mahdollistanut sen, että olemme voineet elää alussa yhteisiksi toteamiemme arvojen mukaista elämää. Kävi vain niin, että minä menin muuttumasn matkan varrella. AP
Kuulostaa omistushaluiselta ja kontrollihaluiselta mieheltä! Eroa siten kuin se helpoiten sujuu. Sinä olet kotiäitinä hoitanut teidän yhteisiä lapsianne ja mies on päässyt luomaan varallisuutta, kyllä sinulla vähintäänkin pitää olla vaatteisiisi ym. henk. koht. tavaroihisi oikeus. Jos et olisi hoitanut lapsianne kotona, olisit päässyt tienaamaan ja ostanut ne vaatteet itse. Idiootti ukko. Ole vahva! Tsemppiä <3
Oletko ollut yhteudessä oikeusaputoimistoon ja kelaan? älä ihan tyhjänpäälle putoa, selvitä hiukan omia oikeuksiasi.
Helppo olisi sanoa että pitää puhua etukäteen mutta sinä its etunnet miehesi ja tilanteenne, tee juuri niinkuin viisainta ja lempeintä kaikkia kohtaanon. Minusta on kauniisti ajateltu että saatte vielä lapsinenne yhteisiä kesäkokemuksia. Pystytkö olemaan suht "normaali", luuletko että miehesi ei huomaa jotain olevan "vialla" ja alkavan tentata sinua?
Voimia ja ole luja ja rohkea!
Pää pystyyn ja selviät kyllä :)