Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityö 2022
Kommentit (1389)
Sosiaalityön opinnoissa pitää osata kaikenlaista, kuten lakia ja tutkimuksen tekemistä. Opinnot eivät ole läpihuutojuttu ja pelkällä kerhotoiminnan pyörittämisen osaamisella ei selviä. Kokemusasiantuntijat ja kädestä pitelijät voivat mielummin hakea sosionomeiksi, joilla työtehtävät ovat enemmän hoivaavia. Ei ole järkevää hakeutua tehtävään, jossa ei voi käyttää omia vahvuuksiaan ja joka on hyvin kuormittavaa.
Sosiaalityöntekijöille jää vahvempaa viranomaistoimintaa vaativat käytännön työtehtävät, kuten lasten huostaanotto, johtotehtävät ja erilaiset palvelutarpeen arvioinnit ja vastaavat, joita sosionomit eivät saa tehdä. Ei kannata hakeutua sosiaalityöntekijäksi, jos akateemiset taidot eivät ole korkealla tasolla ja asiatiedon omaksuminen tuntuu vaikealta. Siksi on hyvä, että kaikkiin sosiaalialan tutkintoihin on kova karsinta, ettei kuka tahansa ole päättämässä toisten kohtaloista fiilispohjalta, kun itselläänkin on ollut vaikeaa. Suomessa noudatetaan lakia ja se on asiakkaille paras turva.
Pääsykokeisiin valmistautuville toivotan jaksamista. Sosiaalityöntekijät ovat tällä hetkellä sairaanhoitajien jälkeen eniten kaivattuja työntekijöitä kaikista ammateista. Sossuista on enemmän pulaa kuin lääkäreistä, eli työpaikan voi sitten valita ja kävellä suoraan haluamaansa kohteeseen, kun on ensin selvinnyt opinnoista kunnialla. Yliopisto-opinnoilla pääsee moneen muuhunkin tehtävään, eli opinnot eivät vie umpikujaan vaikka sossun hommat eivät lopulta oliskaan oma juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut tätä keskustelua mielenkiinnosta. Ehkä olen salaa toivonut, että hakijoilla olisi uudenlaisia ajatuksia, joiden kautta käytännön työkin muuttuisi sitten asiakaslähtöisemmäksi ja asiakkaan kannalta paremmaksi niin, että entistä harvempi asiakas joutuisi pettymään palveluun, eikä joutuisi esittämään kritiikkiä ja ilmaisemaan pettymystään. Valitettavasti tämä keskustelu on ollut tässä mielessä paha pettymys. Järkyttävää, miten moni pitää tiukasti kiinni hierarkiasta, byrokratiasta, siitä, että sosiaalityöntekijä on asiakkaan yläpuolella ja oikeutettu akateemisuutensa vuoksi vaikka tuhoamaan asiakkaan elämän. Samalla on ollut järkyttävää lukea, miten moni tyrmää rahallisen avun, vaikka se todellisuudessa olisikin paras apu sen turhan keskusteluavun sijaan. Kaikkein järkyttävintä on kuitenkin ollut kokemusasiantuntijuuden tyrmääminen aivan kun järki olisi tunnetta tärkeämpi, eikä sosiaalityöntekijä saisi alentua asiakkaan tasolle. Tuskinpa sosiaalityö tulevaisuudessakaan mihinkään muuttuu, vaan hierarkia ja byrokratia on ja pysyy. Olen itse pettynyt siihen, että en ole saanut sosiaalityöntekijältä mitään apua, vaikka tilanteeni on ollut vaikea jo pitkään. Ongelmani ovat ja pysyvät, mutta sosiaalityöntekijä ei vaan halua auttaa mitenkään. Kokemukseni ovat itse asiassa olleet traumaattisen huonoja. Toki kokemukset TE-toimistosta ja Kelasta ovat olleet vieläkin traumatisoivempia. Missään noissa en mielelläni asioi.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä keskustelua mielenkiinnosta. Ehkä olen salaa toivonut, että hakijoilla olisi uudenlaisia ajatuksia, joiden kautta käytännön työkin muuttuisi sitten asiakaslähtöisemmäksi ja asiakkaan kannalta paremmaksi niin, että entistä harvempi asiakas joutuisi pettymään palveluun, eikä joutuisi esittämään kritiikkiä ja ilmaisemaan pettymystään. Valitettavasti tämä keskustelu on ollut tässä mielessä paha pettymys. Järkyttävää, miten moni pitää tiukasti kiinni hierarkiasta, byrokratiasta, siitä, että sosiaalityöntekijä on asiakkaan yläpuolella ja oikeutettu akateemisuutensa vuoksi vaikka tuhoamaan asiakkaan elämän. Samalla on ollut järkyttävää lukea, miten moni tyrmää rahallisen avun, vaikka se todellisuudessa olisikin paras apu sen turhan keskusteluavun sijaan. Kaikkein järkyttävintä on kuitenkin ollut kokemusasiantuntijuuden tyrmääminen aivan kun järki olisi tunnetta tärkeämpi, eikä sosiaalityöntekijä saisi alentua asiakkaan tasolle. Tuskinpa sosiaalityö tulevaisuudessakaan mihinkään muuttuu, vaan hierarkia ja byrokratia on ja pysyy. Olen itse pettynyt siihen, että en ole saanut sosiaalityöntekijältä mitään apua, vaikka tilanteeni on ollut vaikea jo pitkään. Ongelmani ovat ja pysyvät, mutta sosiaalityöntekijä ei vaan halua auttaa mitenkään. Kokemukseni ovat itse asiassa olleet traumaattisen huonoja. Toki kokemukset TE-toimistosta ja Kelasta ovat olleet vieläkin traumatisoivempia. Missään noissa en mielelläni asioi.
Valitettavasti en omien kokemuksieni perusteella arvosta yhtään sosiaalityöntekijää. Työntekijät ovat vaikuttaneet hyvin epäpäteviltä ja aivan kun kuka tahansa pääsisi sinne töihin. Luultavasti olisin itse pärjännyt tuossa juurikin oman työttömyyteni kautta muodostuneen kokemusasiantuntijuuteni myötä tuossa työssä paremmin. Näillä sosiaalityöntekijöillä, joiden kanssa olen joutunut asioimaan ei selvästikään ole myöskään ollut käytännön omakohtaista kokemusta tai osaamista näistä asioista eli se paljon haukuttu kokemusasiantuntijuus on puuttunut ja se on näkynyt.
Toivon myös, että jatkossa kiinnitetään huomiota siihen, että naiset saavat asioida automaattisesti naistyöntekijän ja miehet miehen kanssa. Tämä varmasti lisäisi turvallisuuttamme. Tietysti miehiä on varmasti tuolla töissä paljon naisia vähemmän. Ihmetyttääkin, miksi itse naisena olen meinannut joutua asioimaan miehen kanssa kun olen nimenomaan sanonut haluavani naistyöntekijän. Pari vihaista sähköpostia johtavalle sosiaalityöntekijällä on onneksi auttanut työntekijän vaihtamisesta naiseen. Tämä on osaltaan heikentänyt uskoani tähän putiikkiin. Asioista puhuminen on jo tarpeeksi vaikeaa itsessään, eikä nainen voi sellaisista asioista puhua vieraalle miehelle. Lisäksi pitää vielä olla varuillaan, että miestyöntekijä ei tulkitse väärin, eikä yritä mitään.
Aikoinaan ensimmäinen sosiaalityöntekijä, jonka kanssa jouduin asioimaan oli mies, joka sitten käyttäytyi täysin sopimattomasti ja ahdisteli. Tuolloin työntekijän vaihto ei jostain syystä onnistunut, joten lopetin sitten käynnit kokonaan. Olin nuori ja viaton ja harmittaa kun en vienyt asiaa eteenpäin, vaikka kyllä yritin. Vieläkin kuvottaa tuo tyyppi. Varmasti tuon tyypin kamaluus oli tuolla tiedossa, mutta silti nuori nainen laitettiin asioimaan tuon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityön opinnoissa pitää osata kaikenlaista, kuten lakia ja tutkimuksen tekemistä. Opinnot eivät ole läpihuutojuttu ja pelkällä kerhotoiminnan pyörittämisen osaamisella ei selviä. Kokemusasiantuntijat ja kädestä pitelijät voivat mielummin hakea sosionomeiksi, joilla työtehtävät ovat enemmän hoivaavia. Ei ole järkevää hakeutua tehtävään, jossa ei voi käyttää omia vahvuuksiaan ja joka on hyvin kuormittavaa.
Sosiaalityöntekijöille jää vahvempaa viranomaistoimintaa vaativat käytännön työtehtävät, kuten lasten huostaanotto, johtotehtävät ja erilaiset palvelutarpeen arvioinnit ja vastaavat, joita sosionomit eivät saa tehdä. Ei kannata hakeutua sosiaalityöntekijäksi, jos akateemiset taidot eivät ole korkealla tasolla ja asiatiedon omaksuminen tuntuu vaikealta. Siksi on hyvä, että kaikkiin sosiaalialan tutkintoihin on kova karsinta, ettei kuka tahansa ole päättämässä toisten kohtaloista fiilispohjalta, kun itselläänkin on ollut vaikeaa. Suomessa noudatetaan lakia ja se on asiakkaille paras turva.
Pääsykokeisiin valmistautuville toivotan jaksamista. Sosiaalityöntekijät ovat tällä hetkellä sairaanhoitajien jälkeen eniten kaivattuja työntekijöitä kaikista ammateista. Sossuista on enemmän pulaa kuin lääkäreistä, eli työpaikan voi sitten valita ja kävellä suoraan haluamaansa kohteeseen, kun on ensin selvinnyt opinnoista kunnialla. Yliopisto-opinnoilla pääsee moneen muuhunkin tehtävään, eli opinnot eivät vie umpikujaan vaikka sossun hommat eivät lopulta oliskaan oma juttu.
Haetko opiskelemaan sosiaalityötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hae opiskelemaan sosiaalityötä. Olen jo alalla ja pääsin opiskelemaan valintakokeiden kautta, eli kokemusta pääsykokeista on tasan siltä yhdeltä kerralta. Sosionomiksi olisin päässyt opiskelemaan samana vuonna ja AMK:n pääsykokeet olivat oikeastaan vaikeammat valmistautumisen kannalta kuin yliopiston.
Kannattaa pääsykokeisiin lukiessa muistaa, että perusasioiden huolellinen opettelu ja ymmärtäminen on tärkeämpää kuin nippelitiedot, vaikka osa kysymyksistä on lähinnä muistia testaavia. Ennen tämän vuoden materiaalien julkistamista kannattaa jo lueskella edellisten vuosien materiaaleja läpi.
Vaikeinta pääsykokeessa on ajankäyttö ja jännittävästä tilanteesta selviytyminen. Vaikka asiat olisi luettu moneen kertaan, ne voivat jännityksen vuoksi unohtua ja kannattaa siksi kirjoittaa erilaisia harjoitusesseitä ja tiivistelmiä artikkeleista eikä vain luottaa passiiviseen lukemiseen.
Tähän muuhun keskusteluun en ota kantaa, mutta itse pääsin viime keväänä pääsykokeella sisään ja haluan jakaa vinkkejä, joiden koen auttaneen minua pääsykokeessa ja siihen valmistautumisessa. :)
Kokeeseen valmistautuminen:
-tee lukusuunnitelma ja pidä siitä kiinni! Itse luin joka päivä noin 8-17 ja pidin pieniä 10-15 min lukutaukoja materiaalien välissä. Toisina päivinä luin tuotakin enemmän, toisina taas hieman vähemmän. Pidin vapaapäiviä toukokuussa kaksi, muuten luin.
-harjoittele tieteellisen esseen kirjoittamista. Tämän uskon auttaneen itseäni kaikista eniten. Vaikka hain toiskertalaisena ja AMK:n käyneenä, omat esseenkirjoitustaitoni olivat todella huonot ennen pääsykoekevättä. Aloitin harjoittelemaan esseiden kirjoittamista jo edellisen vuoden syksynä ja sainkin pääsykokeessä siitä 29/30p, eli harjoittelu kannatti. Lisäksi siitä on ollut yliopistossa paljon hyötyä. Lisäksi ne, jotka hakivat viime keväänä muistavat miten ns. epäreiluja monivalintakysymykset olivat. Oman pääsykokeeni pelasti hyvä essee, ilman lähes täysiä pisteitä siitä pisteeni eivät olisi riittäneet sisäänpääsyyn. Tässä on vielä melkein koko huhtikuu aikaa harjoitella kirjoittamista!
-pyhitä toukokuu lukemiselle. En voi painottaa tarpeeksi sitä, kuinka tärkeää materiaalien syvällinen ymmärtäminen on. Kokeen kysymykset ovat tarkoituksella soveltavia. Lisäksi se auttaa kokeessa ajanhallinnan kanssa, kun materiaalit on hyvin hallussa niin voit keskittyä vain kirjoittamiseen, pohtimiseen ja kokeessa annetun materiaalin hyödyntämiseen.
-muista myös lepo lukemisen ohella. Olin itse varannut kaikki illat vapaaksi ja iltaisin kävin rauhallisilla kävelylenkeillä. Jokaisella toimii toki eri asia! Itse olisin kokenut suunnitellut menot iltaisin liian stressaaviksi pääsykokeen ohella, sillä niihin täytyy kuitenkin aina valmistautua erikseen ja niihin liittyy viestittelyä, suunnittelua jne.
-pyri turvaamaan hyvät unet koko kuukaudelle ja etenkin viimeiselle viikolle ennen pääsykoetta. Pidä kiinni säännöllisestä vuorokausirytmistä, niin jaksat lukea seuraavana päivänä.
-moni jo sisäänpäässyt kehoitti lukemaan vanhoja kokeita ja tekemään niiden tehtäviä. Minulla tämä ei toiminut, vaan vanhojen materiaalien harjoittelu tuntui turhalta. En tehnyt näitä ollenkaan.
Kokeessa:
-ajankäyttö. Huolehdi, että ehdit varmasti tekemään kaikki osat. Ensimmäiseen osaan ei voi kuluttaa kahta tuntia, jos esim. tietää olevansa hidas esseen kirjoittaja. Itse varasin esseelle 3h kirjoitusaikaa, sillä kirjoitettavan esseen maksimipituus oli 8 sivua. Tämä tuli itselläni ihan helposti täyteen ja sain kokeen juuri ennen palautusaikaa valmiiksi...
-yritä rauhoittua, lue kysymykset tarkasti ja mieti, mitä niillä haetaan takaa! Pidä mielessä, että osaat nämä asiat, kun olet hyvin valmistautunut.
-älä takerru yksittäisiin kysymyksiin. Jos et tiedä vastausta, mene eteenpäin. Voit palata lopussa niihin mitkä jää yli, jos on aikaa.
Nämä tuli nyt tähän hätään mieleen. Itse jännitin pääsykoepäivänä todella paljon, enkä esim. pystynyt syömään aamupalaa minkä olin suunnitellut syöväni. Kokeessa minulla oli kirjoitusvälineiden (ja muiden pakollisten välineiden) lisäksi mukana vesipullo ja korvatulpat. Helsingin messukeskuksessa korvatulpat tulivat todella tarpeeseen... Lisäksi kannattaa muistaa, että kokeessa on paljon ns. kokeilijoita mukana, jotka eivät hae tosissaan. Eli sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä sisään jos vain luet huolellisesti ja valmistaudut!
Tsemppiä kevääseen ja kokeeseen kaikille! Työelämässä tavataan. :) Itse olen tykännyt opinnoista hurjasti ja löytänyt samanhenkisiä ihmisiä ympärilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä nyt on pahastuttu tästä kokemusasiantuntijuudesta. Kyllähän kokemusasiantuntijoille on kentällä oma roolinsa, mutta ei se tarkoita, että sosiaalityöntekijöiden tulisi olla kokemusasiantuntijoita. Ehkä on tosiaan parempi, ettei asia kosketa liian läheltä. Kyllä tästä huolimatta voi työskennellä ammatillisesti, noudattaen vastavuoroista dialogia ym. Tuntuu tosi hassulta nämä ajatukset. Ei sulje toisiaan pois, mutta jokaiselle ammattikunnalle on omat roolinsa.
Minulle tulee tuosta kokemusasiakkuudesta mieleen asiakaskohtaamisissa, että sosiaalityöntekijän ei välttämättä kannata kertoa omista tai läheistensä kokemuksista asiakkaille, vaikka heillä olisikin samanlaisia kokemuksia taustalla, esimerkiksi lapsuudesta. Sosiaalityöntekijän pitää olla se tukimuuri, joka tukee asiakasta vaikeassa tilanteessa ja silloin oman elämän kokemukset ovat toissijaisia ja voivat jopa häiritä sitä työskentelyä. En kertoisi tuollaisessa tilanteessa koskaan asioita tyyliin, että "ollaan (oltu) samassa veneessä", vaikka se voisi joskus olla toimiva menetelmä avaamaan lukkiintunutta tilannetta. Kolikon kääntöpuolena on se riski, että se voi myös olla haitallinen, eikä sitä voi etukäteen tietää, miten asiakas reagoi.
Omia kokemuksia on hyvä käsitellä ja pohtia, ettei ne tule yllätyksinä vastaan asiakaskohtaamisissa, vaan sosiaalityöntekijä pystyy säilyttämään ammatillisen asemansa. Opinnoissa voidaan jopa käydä läpi omia kokemuksia. Ei kokemusasiantuntijuudesta ja omista kokemuksista ole haittaa, kunhan ne ei ala hallita päätöksenteossa ja toiminnassa liikaa. Muuten kokemusasiantuntijuus on arvokas asia ja on hyvä, että vaikeisiin tilanteisiin löytyy vertaistukea. Sosiaalityöntekijä ei vain yksinkertaisesti ole vertaistukihenkilöksi sopiva virkatehtävässsään muuta kuin ehkä toiselle sosiaalityöntekijälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsinkiin ja Turkuun hakijamäärät laski ainakin noin sadalla. Vaikuttaakohän tää pisterajoihin? 🙃
Kiva, kun tämä keskustelu on nyt herännyt :) vaikkakin toivon nyt kuitenkin pääsykoekeskustelua enkä sossuista kokemuksia. Itse haen ensisijaisesti Lapin yliopistoon. Vähän kyllä jännittää, kun ensikertalaisuus meni jo sosionomiopintoihin
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskustelussa on myös asiakkaiden omakohtaisia ja hyvinkin henkilökohtaisia kokemuksia sosiaalityöntekijöistä ja sosiaalityöstä ylipäätään. Mitään myötätuntoa alasta haaveilevilta ei kuitenkaan ole ilmasntunut, vaan sen sijaan vain alapeukkuja. Kyllä tämäkin kertoo jo siitä, millaisia ihmisiä on alalle hakeutumassa ja siitä, että motiivit ja tavoitteet ovat vähän vääriä, ei ollenkaan sellaisia, mitä asiakas haluaa. Kun kerran mm. kokemusasiantuntijuus, asiakaslähtöisyys, asiakkaan kokemukset ja taloudellinen tuki ensisijaisena auttamiskeinona tyrmätään täysin ja hierarkiaa, byrokratiaa ja sosiaalityöntekijät akateemisuutta käytännön taitojen sijaan korostetaan ja sosiaalityöntekijästä halutaan tehdä tarvittaessa asemansa myötä jopa asiakkaan elämän tuhoamiseen oikeutettu diktaattori on selvää, että sosiaalityö ei voi koskaan muuttua tai edes nykyaikaistua. Huolestuttavaa on, että uusikin sukupolvi kannattaa ja suosii alan pahimpia syereotypioita ja kliseitä, ei halua muutosta näkemättä ongelmaa itsessään ja sitten valittaa asiakkaiden huonoa käytöstä ja esittämää kritiikkiä. Jos sosiaalityöntekijä haluaa tyytyväisen asiakkaan pitää asiakkaallekin olla asiallinen ja oikeasti konkreettisesti auttaa, eikä vain piiloutua byrokratian taakse ja jättää asiakasta oman onnensa nojaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiva, kun tämä keskustelu on nyt herännyt :) vaikkakin toivon nyt kuitenkin pääsykoekeskustelua enkä sossuista kokemuksia. Itse haen ensisijaisesti Lapin yliopistoon. Vähän kyllä jännittää, kun ensikertalaisuus meni jo sosionomiopintoihin
-ap
Kyllä alaa opiskelemaan haluavan ja tulevaisuuden sosiaalityöntekijän pitää tätäkin kestää ja olla tietoisia tästä. Tällaisen kuitenkin aika asiallisen kritiikin esittämiselle on yllättävän vähän paikkoja ja on tärkeää voida puhua tästä, koska kokemukset ovat monelle hyvinkin traumaattisia tai vähintäänkin hyvin vaikeita ja ilman näiden esiin tuomista mikään ei koskaan muutu ja sosiaalityöntekijät tekevät itsestään vähintään jumalia. Myöskään ei saisi olla liikaa pyydetty, että tulevat sosiaalityöntekijät muuttaisivat toimintatapojaan niin, että suurimmilta alaan liittyviltä stereotypioilta vältyttäisiin. Samalla varmasti myös asiakastyytyväisyys kasvaisi. Toivottavasti jokainen sentään tajuaa tällä alalla asiakastyytyväisyyden olevan huonoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva, kun tämä keskustelu on nyt herännyt :) vaikkakin toivon nyt kuitenkin pääsykoekeskustelua enkä sossuista kokemuksia. Itse haen ensisijaisesti Lapin yliopistoon. Vähän kyllä jännittää, kun ensikertalaisuus meni jo sosionomiopintoihin
-ap
Kyllä alaa opiskelemaan haluavan ja tulevaisuuden sosiaalityöntekijän pitää tätäkin kestää ja olla tietoisia tästä. Tällaisen kuitenkin aika asiallisen kritiikin esittämiselle on yllättävän vähän paikkoja ja on tärkeää voida puhua tästä, koska kokemukset ovat monelle hyvinkin traumaattisia tai vähintäänkin hyvin vaikeita ja ilman näiden esiin tuomista mikään ei koskaan muutu ja sosiaalityöntekijät tekevät itsestään vähintään jumalia. Myöskään ei saisi olla liikaa pyydetty, että tulevat sosiaalityöntekijät muuttaisivat toimintatapojaan niin, että suurimmilta alaan liittyviltä stereotypioilta vältyttäisiin. Samalla varmasti myös asiakastyytyväisyys kasvaisi. Toivottavasti jokainen sentään tajuaa tällä alalla asiakastyytyväisyyden olevan huonoa.
Sosiaalityön asiakkaiden kannattaisi huomata, että sosiaalityöntekijä on kunnan viranomainen, jonka tekemiset ja valtuudet ovat vahvasti lailla määritelty ja sidottu. Sosiaalityöntekijän tulee noudattaa virassaan hyvää hallintolakia sekä lakia ja kunnan ohjeistuksia. Kun palkan maksaa veronmaksaja, on asiakkaan tyytyväisyys vähemmän keskiössä.
Sitä paitsi vanhassa pääsykoekirjassa teoksessa Kirsi Juhila: Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina käsiteltiin myös näitä asioita, joita tässä keskustelussa on näiden omien kokemusten kautta tullut ilmi. Tässä kirjassa käsiteltiin jopa monen haukkumaa kokemusasiantuntijuuttakin useammastakin näkökulmasta.
Olen kirjoittanut tähän keskusteluun omia kokemuksiani sosiaalityön asiakkaana ja siitä, miten pettynyt saamaani palveluun ja käytännössä kokonaan ilman apua jäämiseen olen ollut. Olen kuitenkin itsekin hakenut opiskelemaan sosiaalityötä parikin kertaa 2010-luvun aikana kun pääsykoekirjana oli tuo Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. En päässyt opiskelemaan kun oli mahdollista hakea vain Helsinkiin. Ainakin Lappiin pisteeni olisivat kuitenkin riittäneet. Ehkä joidenkin mielestä hain vääristä syistä,mutta koen, että itse sosiaalityöntekijänä olisin toiminut toisin kun mitä jouduin itse kokemaan ja harjoittanut mahdollisuuksien mukaan sellaista sosiaslityötä kun olisin toivonut itse kohtaavani.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityön opinnoissa pitää osata kaikenlaista, kuten lakia ja tutkimuksen tekemistä. Opinnot eivät ole läpihuutojuttu ja pelkällä kerhotoiminnan pyörittämisen osaamisella ei selviä. Kokemusasiantuntijat ja kädestä pitelijät voivat mielummin hakea sosionomeiksi, joilla työtehtävät ovat enemmän hoivaavia. Ei ole järkevää hakeutua tehtävään, jossa ei voi käyttää omia vahvuuksiaan ja joka on hyvin kuormittavaa.
Sosiaalityöntekijöille jää vahvempaa viranomaistoimintaa vaativat käytännön työtehtävät, kuten lasten huostaanotto, johtotehtävät ja erilaiset palvelutarpeen arvioinnit ja vastaavat, joita sosionomit eivät saa tehdä. Ei kannata hakeutua sosiaalityöntekijäksi, jos akateemiset taidot eivät ole korkealla tasolla ja asiatiedon omaksuminen tuntuu vaikealta. Siksi on hyvä, että kaikkiin sosiaalialan tutkintoihin on kova karsinta, ettei kuka tahansa ole päättämässä toisten kohtaloista fiilispohjalta, kun itselläänkin on ollut vaikeaa. Suomessa noudatetaan lakia ja se on asiakkaille paras turva.
Pääsykokeisiin valmistautuville toivotan jaksamista. Sosiaalityöntekijät ovat tällä hetkellä sairaanhoitajien jälkeen eniten kaivattuja työntekijöitä kaikista ammateista. Sossuista on enemmän pulaa kuin lääkäreistä, eli työpaikan voi sitten valita ja kävellä suoraan haluamaansa kohteeseen, kun on ensin selvinnyt opinnoista kunnialla. Yliopisto-opinnoilla pääsee moneen muuhunkin tehtävään, eli opinnot eivät vie umpikujaan vaikka sossun hommat eivät lopulta oliskaan oma juttu.
Vai että kokemusasiantuntijat ja "kädestä pitelijät" älköön vaivautuko hakemaan sosiaalityötä opiskelemaan, aika huvittava ja alentuva asenne. Ei se kokemustieto ja akateeminen tieto ole toisensa poissulkevia tai vastakkaisia vaan ne täydentävät toisiaan. Oman kokemukseni perusteella en sanoisi, että sosiaalityön opinnot vaatisi mitään korkeatasoisia akateemisia taitoja. Perusopiskelua, josta selviää helposti varsinkin jos sosiaalityö jaksaa kiinnostaa. Ja kun sosiaalityön tutkimuksen ja käytännön sosiaalityön välillä on melkoinen kuilu niin kyllä se käytännön työ tehdään pitkälti perstuntumalla/ammatillisen kokemuksen turvin kun ei ole tutkittua tietoa siitä, mitkä interventiot ovat vaikuttavia missäkin ongelmatilanteessa. En pidä sosiaalityötä erityisen akateemisena touhuna eikä sitä akateemisuutta kannata ylikorostaa kun siihen ei ole katetta.
Tuntuu, että moni sossu ei osaa edes auttavasti analysoida niitä ilmiöitä, joiden kanssa ollaan tekemisissä ja joiden asiantuntija sossun tulisi olla. Asiakirjoja on tietysti tuotettava ja lainsäädäntö sekä palvelu- ja etuusjärjestelmä on tunnettava, mutta pitäisi myös seurata alan tutkimusta ja kyetä syvällisemmin ymmärtämään ja analysoimaan niitä ongelmia, asenteita ja rakenteita, joiden kanssa asiakkaat painivat. En myöskään ymmärrä miksi monelle tuntuu olevan vaikea tunnustaa kokemustiedon arvoa tai miksi ei nähdä mitään ongelmaa siinä, jos sossujen ymmärrys asiakkaiden elämästä on hyvin ohutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva, kun tämä keskustelu on nyt herännyt :) vaikkakin toivon nyt kuitenkin pääsykoekeskustelua enkä sossuista kokemuksia. Itse haen ensisijaisesti Lapin yliopistoon. Vähän kyllä jännittää, kun ensikertalaisuus meni jo sosionomiopintoihin
-ap
Kyllä alaa opiskelemaan haluavan ja tulevaisuuden sosiaalityöntekijän pitää tätäkin kestää ja olla tietoisia tästä. Tällaisen kuitenkin aika asiallisen kritiikin esittämiselle on yllättävän vähän paikkoja ja on tärkeää voida puhua tästä, koska kokemukset ovat monelle hyvinkin traumaattisia tai vähintäänkin hyvin vaikeita ja ilman näiden esiin tuomista mikään ei koskaan muutu ja sosiaalityöntekijät tekevät itsestään vähintään jumalia. Myöskään ei saisi olla liikaa pyydetty, että tulevat sosiaalityöntekijät muuttaisivat toimintatapojaan niin, että suurimmilta alaan liittyviltä stereotypioilta vältyttäisiin. Samalla varmasti myös asiakastyytyväisyys kasvaisi. Toivottavasti jokainen sentään tajuaa tällä alalla asiakastyytyväisyyden olevan huonoa.
Sosiaalityön asiakkaiden kannattaisi huomata, että sosiaalityöntekijä on kunnan viranomainen, jonka tekemiset ja valtuudet ovat vahvasti lailla määritelty ja sidottu. Sosiaalityöntekijän tulee noudattaa virassaan hyvää hallintolakia sekä lakia ja kunnan ohjeistuksia. Kun palkan maksaa veronmaksaja, on asiakkaan tyytyväisyys vähemmän keskiössä.
Jos kerran sosiaalityö nähdään lähinnä tätä kautta herää hyvä kysymys siitä, miksi tällainen virasto ylipäätään on olemassa. Tässä näkökulmassa tarkoituksena ei nimittäin suinkaan ole auttaminen, vaan vain valvonta, kyykytys ja byrokratian ylläpito, jossa apua tarvitsevat ovat ikäänkuin holhousta ja rangaistusta tarvitsevia rikollisia tai muuten väärin toimineita. Sosiaalityöntekijänkään ei muka tarvitsisi olla asiakkaan puolella, vaan nimenomaan järjestelmän puolella. Monelle kynnys hakea apua tuolta vapaaehtoisesti omasta aloitteestaan on muutenkin erittäin korkea. Tuollaisesta näkökulmasta sosiaalitoimeen ei kukaan hakeudu vapaaehtoisesti, vaan asiakkaat ovat siellä vain pakosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva, kun tämä keskustelu on nyt herännyt :) vaikkakin toivon nyt kuitenkin pääsykoekeskustelua enkä sossuista kokemuksia. Itse haen ensisijaisesti Lapin yliopistoon. Vähän kyllä jännittää, kun ensikertalaisuus meni jo sosionomiopintoihin
-ap
Kyllä alaa opiskelemaan haluavan ja tulevaisuuden sosiaalityöntekijän pitää tätäkin kestää ja olla tietoisia tästä. Tällaisen kuitenkin aika asiallisen kritiikin esittämiselle on yllättävän vähän paikkoja ja on tärkeää voida puhua tästä, koska kokemukset ovat monelle hyvinkin traumaattisia tai vähintäänkin hyvin vaikeita ja ilman näiden esiin tuomista mikään ei koskaan muutu ja sosiaalityöntekijät tekevät itsestään vähintään jumalia. Myöskään ei saisi olla liikaa pyydetty, että tulevat sosiaalityöntekijät muuttaisivat toimintatapojaan niin, että suurimmilta alaan liittyviltä stereotypioilta vältyttäisiin. Samalla varmasti myös asiakastyytyväisyys kasvaisi. Toivottavasti jokainen sentään tajuaa tällä alalla asiakastyytyväisyyden olevan huonoa.
Sosiaalityön asiakkaiden kannattaisi huomata, että sosiaalityöntekijä on kunnan viranomainen, jonka tekemiset ja valtuudet ovat vahvasti lailla määritelty ja sidottu. Sosiaalityöntekijän tulee noudattaa virassaan hyvää hallintolakia sekä lakia ja kunnan ohjeistuksia. Kun palkan maksaa veronmaksaja, on asiakkaan tyytyväisyys vähemmän keskiössä.
Voi sinua. Sosiaalityön vaikuttavuuteen vaikuttaa olennaisesti asiakkaan kokemus hänen saamastaan palvelusta ja kohtelusta. Kohtaamisen laatu on yksi merkittävimpiä tekijöitä hyvässä sosiaalityössä ja se vaikuttaa koko työskentelyn sujumiseen, asiakkaan sitoutumiseen ja siihen, luottaako hän työntekijään. Et voi oikeasti väittää, että asiakkaan tyytyväisyys olisi sivuseikka tai edes "vähemmän keskiössä". Tuolla lähestymistavalla ei voi tehdä vaikuttavaa sosiaalityötä. Sossu puuttuu ihmisen hyvin yksityisiin asioihin ja siksi se työ vaatii sensitiivisyyttä ja hyviä vuorovaikutustaitoja ja jos todella asiakastyytyväisyys ei ole tärkeimpiä prioriteettejasi sossuna niin miten ihmeessä saat asiakkaita sitoutettua työskentelyyn tai rakennettua luottamussuhdetta? Voit usko tai älä toimia sekä lain mukaan, hyvää hallintotapaa noudattaen sekä eettisesti kestävällä tavalla samalla ottaen huomioon asiakkaan kokemuksen ja tyytyväisyyden. Sossu on kuitenkin olemassa asiakkaita varten, ei byrokratiaa varten. Byrokratian ja organisaation ohjeistusten ideahan on mahdollistaa hyvä sosiaalityö ei olla itseistarkoitus jota sossu palvelee.
Oikeastihan näissä opinnoissa pitäisi olla mukana myös psykologian opintoja. Sosiaalityöntekijähän on myös terapeutti ja asiakkailla on usein mielenterveysongelmia ja asiakas muutenkin hyvin haavoittuvassa asemassa. Tietysti asiakas kärsii ja haavoittuu jos ikäänkuin uskoutuu sosiaalityöntekijälle hyvinkin kipeistä asioista vain saadakseen tylyn vastaanoton ja särkeekin vain sydämensä. Tietenkään sosiaalityöntekijällä ei ole terapeutin pätevyyttä, mutta sosiaalityöntekijät luokse on kuitenkin huomattavasti helpompi päästä kuin varsinaisen terapeutin. Lisäksi palveluna sosiaalitoimisto on asiakkaalleen ilmainen.
Ei voi olla. koe on valtakunnallinen sosiaalityön yhteisvalinta, joten koe tehdään samanlaisena kaikissa yhteisvalintaan osallistuvissa yliopistoissa. Näin on myös muilla aloilla, joilla yhteisvalinta on käytössä. Tehdään samanlainen koe kaikkialla, oli se digitaalinen tai ei.