Mitä mieltä

mutta minä ainakin hyväksyn Ramadanin sellaisenaan, kuuluu mieheni elämään ja myös minun elämään. Eipä se ole keneltäkään pois hiukan hiljentyä, rukoilla ja paastota.

?



Voin arvata, että jos ei itse ole muslimi, eikä paastoa, ja näkee ramadanista vain sen ruokapuolen, niin siihen voi äkkiä kypsyä. Varsinkin jos puoliso ajattelee vain ruokaa, nukkuu päivisin, luistaa muista hommista tms.



Ja sehän se ei ramadanin pointti ole, että ollaan päivä ilman ruokaa ja yöllä syödään katkeamispisteeseen.

mies ei syö vaikka ei omien, eikä siis mitenkään pienten vatsaongelmien takia, sais edes paastota. Lääkärikin kielsi ehdottomasti paastoamasta, eikä terveyden kustannuksella ikinä pitäs leikkiä. Mutta tässä onkin niin suuresta tunneasiasta kyse, ettei sitä ymmärrä jos se ei ole henk.kohtaiseen vakaumukseen perustuva.