Erityisherkkyydestä

Komppaan osin 31:stä ja 32:sta.

Musta tosi hyvä, että tätä on nyt alettu tuomaan esiin, vaikka se sitten onkin vaatinut tollaisen nimityksen keksimisen, kuin "erityisherkkä". Tajuan, että nimitys voi ärsyttää ja se on hieman harhaanjohtava. Eihän kukaan meistä oikeasti ole erityisempi kuin toinen, ainoastaan erilainen. Oli käsite nyt mikä tahansa, niin vasta tän erityisherkkä-käsitteen myötä on tästä asiasta alettu keskustelemaan. Pelkkä "herkkä" kun liitetään usein vain juuri tunteellisuuteen, itkeskelyyn ja ehkä siihen, ettei uskalla pitää omia puolia. 

Mä ainakin vasta tän keskustelun myötä oon todella tajunnut, että kaikki ei vaan aisti jokaista asiaa yhtä tarkasti tai käsittele niitä huomioita samalla syvyydellä. Olin siis aiemmin edelleen jokseenkin sellaisessa käsityksessä, että jotkut vaan onnistuu jollain ihmeen keinolla ignooraamaan osan ärsyketulvasta tai poimimaan tietoisesti siitä ne ärsykkeet mihin haluaa reagoida (?? :D).

Itsellä näkyy niin, että tarvitsen enemmän lepoa ja omaa aikaa yksin, kuin moni muu. Nälkä, väsymys tai huonosti istuva vaate häiritsee aivan valtavasti, mutta toisaalta voin myös halutessani keskittyä todella tiiviisti yhteen asiaan kerrallaan. En osaa puhua ryhmissä ja jännitän esiintymistä, mutta kasvotusten kahden kesken puhuminen on mukavaa, kun saa keskittyä vain yhteen/pariin henkilöön kerrallaan. Analysoin ihmisiä ympärilläni, kuin myös kehon omia reaktioita. Kofeiini ja hormonaalinen ehkäisy myös tuntuu vaikuttavan muhun vahvemmin kuin moniin. En koe tai ole kuullut muiden kokevan että mulla olis mitään neuroottisia piirteitä, elän ihan normaalia elämää. Hommat sujuu ihan hyvin, kunhan ne saa tehdä ajatuksella ja levätä tarpeeksi. Helpottavaa, että on voinut yhdistää nää kaikki omat pienet piirteet yhden termin alle. En silti mainostais kellekään omaa "erityisherkkyyttä". Sehän on vaan yks piirre ja mun yksityinen asia. En halua siitä mitään sääliä tai ymmärrystä tai et kukaan alkais luokittelemaan mua sen perusteella. 

Tässä mun mielestä tosi hyvä kirjoitus aiheesta, jos yhtään kiinnostaa, kannattaa lukea: http://positiivisuusprojekti.blogspot.fi/2013/11/erityisherkka-ihminen.html.

^ Siis tässä: http://positiivisuusprojekti.blogspot.fi/2013/11/erityisherkka-ihminen.html

piste lopussa ilmeisesti pilasi linkin :D

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 19:50"]

Ei mitään alapeukutettavaa tuossa, on ihan fakta juttu. Ap

[/quote]

erityisherkkyys on ihan höpöhöpöjuttuja. Lapsen kusipäiselle käytökselle pyritään aina nykyisin saamaan joku koodi....  ihan sama mikä. Sen turvin voi sitten lyödä huoltajana hanskat naulaan, ja olla kasvattamatta sitä vittumaista lasta, antaa sen tehdä ihan mitä haluaa, "kun tuo meidän Janica on erityisherkkä"....

Mä en vieläkään ymmärrä mitä eroa on herkällä ja erityisherkällä? Ja ei sotketa niitä äänijuttuja tähän, ne on eri asia.

Sivistäkääs mammat itseänne kuuntelemalla Yle Areenasta Perttu Häkkinen -radio-ohjelma erityisherkkyydestä(ei ihan uusin jakso mutta ei kovin vanhakaan). Ohjelmassa myös esimerkiksi lääkäri kertoo ympäristöherkkyydestä ja sen diagnosoinnista.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 00:53"]

No kyllä musta on ollut ihan kiva kuulla tuollainen termi, kun olen aina pitänyt itseäni ihan outona. Itse koen olevani erityisen herkkä (ei nyt sanota sitten erityisherkkä, ettei vähän vähemmän herkemmille juutu se pallo sinne nenään) ja se tulee ilmi esimerkiksi, kun katson elokuvia. On paljon leffoja, joita en todellakaan pysty katsomaan, siksi suuria tunnekuohuja ne aiheuttavat minussa ja oloni on epämukava, vaikka kyseessä saattaa olla vaikkapa teineille suunnattu elokuva.

Olen myös todella herkkä aistimaan, mitä kehossani tapahtuu. Olen ollut raskaana kolme kertaa ja joka kerralla tiennyt heti yhdynnästä alkaen, milloin on tärpännyt. Tiedän, että tämä kuulostaa teistä valehtelulta tai kuvittelulta, mutta se on ihan totta. Reagoin myös nälkään ja väsymykseen voimakkaammin kuin monet tuntemani ihmiset, ja hormonaalista ehkäisyä en voi käyttää, sillä voin siitä pahoin ja tulen todella ailahtelevaiseksi ja kiukkuiseksi.

Ylipäätään reagoin kaikenlaisiin ärsykkeisiin todella voimakkaasti ja "luen" ihmisiä liiankin kanssa. Nuorempana en tajunnut, etteivät kaikki ole samanlaisia, ja on ollut todella avartavaa ymmärtää, että kaikki ihmiset eivät vaan tajua monia niitä juttuja, jotka minulle ovat ilmiselviä.

[/quote]

Kuulostat ihan minulta!! Aloin miettimään, että ehkä olenkin aina ollut erityisherkkä, joskus ne piirteet taitaa vaan korostua entisestään juuri stressin ja muun seurauksena. Toisaalta voi liittyä myös toiseen häiriöön,(Adhd) miksi havannoin maailmaa ja asioita hieman eri tavalla kun muut. Voi olla myös molemmat. Ja juu erityisherkkyys ei ole mikään häiriö vaan juuri ominaisuus samalla tavalla kuin vaikkapa tarkka näkö. Tätä on oikeastaan turha selittää "putkiaivoille" kun eivät vaan tajua, tai eivät ehkä tosissaan haluakaan tajuta ja ymmärtää erilaisia ihmisiä kuin he itse ovat tai mihin ovat tottuneet. Sanoin siis vahingossa sitä häiriöksi. Ap

Ymmärrän silti näiden "putkiaivojenkin" ajatusmaailmaa ja ajattelutapaa, mutta joskus se on vaan niin turhauttavaa, kun joutuu vääntää rautalangasta jotain mikä tuntuu itselle ihan itsestäänselvyydeltä. Ei meidän "erityistenkään" tarvi kaikkeen mukautua, jos hekään ei edes yritä ymmärtää ja nähdä asioita omaa nenäänsä pidemmälle. Ap

Ei mitään alapeukutettavaa tuossa, on ihan fakta juttu.

Ap

Ja tämä tieto perustuu mihin? Itse ainakin kestän ääniä vuosi vuodelta huonommin.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 19:50"]

Ei mitään alapeukutettavaa tuossa, on ihan fakta juttu. Ap

[/quote]Saattoi olla, että a-luokan pohjustustasi alapeukutettiin.

Koko erityisherkkyyslöpinä on ihan paskaa. Kaikessa pitää nykyään olla niin erityinen, että aina ongelmia kohdatessaan voi vedota olevansa "erityislapsi" tai "erityisherkkä" tai joku muu erityinen.....

Stressi tietysti aiheuttaa samantyyppisiä oireita

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 19:54"]Koko erityisherkkyyslöpinä on ihan paskaa. Kaikessa pitää nykyään olla niin erityinen, että aina ongelmia kohdatessaan voi vedota olevansa "erityislapsi" tai "erityisherkkä" tai joku muu erityinen.....
[/quote] Niinpä. Eihän kukaan voi olla esim. erityisen pitkä tai lyhyt tai omata erityisen huonoa näköä. Asennekysymys!

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 19:54"]Koko erityisherkkyyslöpinä on ihan paskaa. Kaikessa pitää nykyään olla niin erityinen, että aina ongelmia kohdatessaan voi vedota olevansa "erityislapsi" tai "erityisherkkä" tai joku muu erityinen.....
[/quote]

Niin. Eihän kukaan voi olla herkkä kun säkään et ole. Mä olen aina tiennyt olevani herkkä eikä tää muuta sitä mihinkään että asiasta on nyt alettu puhua. Ei mun ole koskaan tarvinnut vedota mihinkään erityisyyteen, voisin väittää jopa olevani keskimääräistä sopeutuvampi ja kestäväni hankaluuksia keskimääräistä paremmin vaikka herkäksi ihmiseksi itseäni väitänkin. Enemmän mua on häirinnyt herkkyyteni, lapsena muistan kironneeni tiettyjä piirteitä itsessäni, mutta iän myötä olen alkanut ne hyväksyä. Ei olisi tullut mieleenkään vedota johonkin "erityisyyteen".

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 19:53"]Ja tämä tieto perustuu mihin? Itse ainakin kestän ääniä vuosi vuodelta huonommin.
[/quote]

Aloitus taidettiin käsittää väärin. Tarkoitin, että varsinaisen häiriön lisäksi se voi olla myös ohimenevää psykologisista syistä johtuvaa.
Ap

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 20:14"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 19:53"]Ja tämä tieto perustuu mihin? Itse ainakin kestän ääniä vuosi vuodelta huonommin. [/quote] Aloitus taidettiin käsittää väärin. Tarkoitin, että varsinaisen häiriön lisäksi se voi olla myös ohimenevää psykologisista syistä johtuvaa. Ap

[/quote]Hyvä kun selvensit. Sen haluan vielä oikaista että erityisherkkyys ei ole mikään "häiriö", sairaus tai vika. Se on ominaisuus.

Mun mielestä aloitus ei edes ollut mitenkään monitulkintainen. "Ei ole _aina_ mikään elinikäinen häiriö"

Mutta eipä sen väliä. Aloitus siksi koska itselläni on nyt ohimenevänä ollut tuota. Siksikään ei varmaan kannattaisi käydä av:n tapaisissa paikoissa, kun mammat tuntuu nykyään olevan jotenkin poikkeuksellisen hyokkääviä ja lynkkaavia. Oikeasti taitaa olla vaan "normaali"-ihmisten tavallista tyyliä kommunikoida.

Suomessa taitaa olla naita hittitermeja ajoittain. Vahan aikaa sitten monilla naisilla oli "narsisti" ex tai nykyinen puoliso. Nyt ollaan sitten Aspergereita ja erityisherkkia.... aargh!!!

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 20:14"][quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 19:54"]Koko erityisherkkyyslöpinä on ihan paskaa. Kaikessa pitää nykyään olla niin erityinen, että aina ongelmia kohdatessaan voi vedota olevansa "erityislapsi" tai "erityisherkkä" tai joku muu erityinen.....
[/quote]

Niin. Eihän kukaan voi olla herkkä kun säkään et ole. Mä olen aina tiennyt olevani herkkä eikä tää muuta sitä mihinkään että asiasta on nyt alettu puhua. Ei mun ole koskaan tarvinnut vedota mihinkään erityisyyteen, voisin väittää jopa olevani keskimääräistä sopeutuvampi ja kestäväni hankaluuksia keskimääräistä paremmin vaikka herkäksi ihmiseksi itseäni väitänkin. Enemmän mua on häirinnyt herkkyyteni, lapsena muistan kironneeni tiettyjä piirteitä itsessäni, mutta iän myötä olen alkanut ne hyväksyä. Ei olisi tullut mieleenkään vedota johonkin "erityisyyteen".
[/quote]

Onko herkkä sitten muka sama kuin _erityis_herkkä? Olen minäkin herkkä, mutten pidä itseäni minään erityisherkkänä. Olen myös huumorintajuinen, mutten erityishuumorintajuinen ja lisäksi olen luotettava, mutten mikään erityisluotettava...

Ei saa olla mitään termejä. Mitään ei saa kutsua miksikään. Jos joku on jollain tavoin erilainen niin olkoon sitteen vaan vähän semmonen, mieluummin kuin että olisi vaan jotakin. Perkele!