Kunka moni oikeasti potkii lapsensa pellolle heti, kun se on 18?

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 17:12"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 12:57"]

Lueskelin tässä paljon erilaisia keskusteluita ja niiden perusteella moni sanoi, että lapsi saa elättää itsensä heti 18-vuotiaana ja hommata oman asunnon. Erityisesti kesätöistä käytävissä keskusteluissa oli paljon tuollaista ilmaa. Kuinka moni oikeasti heittää lapsensa heti 18-vuotispäivänä pellolle?

[/quote]

Ei nyt ihan 18-vuotispäivänä, mutta melko pian sen jälkeen äiti heitti minut pihalle. Ei siis yksi kerta päästänyt minua kotiin vaan piti mennä kaverille pariksi yöksi. Onneksi oli alkukesä, niin sain huoneen opiskelijasolusta. Omat vaatteet ja koulukirjat hain salaa kotoa tämän jälkeen. Otin jopa mummilta lahjaksi saamani päiväpeitteen ja siitähän se riemu repesi, kun varastan. Juu, kyyti oli sen verran kylmää, että omille lapsille en tuollaista tehnyt.

[/quote]

Täällä sama homma. Onneksi oli kavereita, joiden luona pystyi punkkaamaan ja heiltä sai myös ruokaa. Sitten onneksi sossun kautta sain pian asunnon ja rahaa. Nykään onneksi kuulun ylimpään tulodesiliin, joten omasta tai lasten pärjäämisestä ei tarvitse huolehtia. Minun lapseni saavat asua kotona niin pitkään kuin haluavat. Tämän kohtelun takia en kyllä omia vanhempiani auta; kuolkoot vaikka nälkään, jos ei omat eläkkeet tulevaisuudessa riitä. Sitä saa, mitä tilaa.

Itse muutin heti 18 vuotiaan omaa kämppää kun sosiaalituki on pienempi vanhempien luona asuvalle joten oli taloudellisesti järkevää muuttaa.
M-96

Poikaystävä joutui muuttamaan minun luokse heti kun täytti 18. Yh-äitinsä ei enää halunnut elättää, kun lain mukaan ei kerta ole pakko. Taloudellista tukea ei myöskään ole saanut. Itse muutin pois kotoa 19-vuotiaana omasta tahdostani ja vanhemmat ovat autelleet rahallisesti vielä tähänkin päivään saakka (olen 22v. Ja työtön.)

Vain tällä palstalla on ilkeitä mammoja jotka heittävät lapsensa ulos, kun täyttää 18v.

Taas tosielämässä näin ei ole. Suurin osa muuttaa noin 20v. kun menevät opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Se on hyvä huudella vaikka monien lapset on vasta kersoja.

Jos mun pojat opiskelee kotipaikkakunalla niin saavat asua kotonansa. Sitten kehotetaan muuttamaan pois, kun ikää 25v. Pyritään auttamaan muuton suhteen ja asunnon hankkimisen suhteen.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 13:20"]

Monikohan näistä omien kokemustan muisteilijoista on naisia? Itselläni oli ainakin suuri helpostus miehenä, kun pääsi armeijan jälkeen vanhempien luokse. Omassa asunnossa olisi heti ollut kaikki kotityöt odottamassa, silloin pystyi menemään suoraan sänkyyn ja nukkumaan esim. 20 tuntia putkeen, kaikki leirin univelat. Itse en tunne ketään miestä, joka olisi muuttanut omilleen ennen armeijan käymistä (jos siis käy armeijan heti, kun mahdollista, eikä lykkää sitä opintojen jälkeiseen aikaan).

[/quote]

Hyvä pointti, täytyypä pitää mielessä.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 13:34"]Vain tällä palstalla on ilkeitä mammoja jotka heittävät lapsensa ulos, kun täyttää 18v.

Taas tosielämässä näin ei ole. Suurin osa muuttaa noin 20v. kun menevät opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Se on hyvä huudella vaikka monien lapset on vasta kersoja.

Jos mun pojat opiskelee kotipaikkakunalla niin saavat asua kotonansa. Sitten kehotetaan muuttamaan pois, kun ikää 25v. Pyritään auttamaan muuton suhteen ja asunnon hankkimisen suhteen.
[/quote]
Riippuu ihan yhteiskuntaluokasta. Keski ja yläluokassa varmasti ei potkita mutta köyhät joutuu potkasta pihalle koska ei varaa elättää. Ruokarahaa maksoin jo 17 vuotiaan itse kun lapsilisät loppu. Ihan normaalia köyhissä oloissa.
M-96

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 13:14"]Muutin itse omaan asuntoon viikko siitä, kun täytin 18 vuotta. Itse halusin lähteä ja äiti sanoi, että aina saa tulla takaisin, jos haluaa. No en kuitenkaan muuttanut enää takaisin. Tiedän kaveripiiristä kuitenkin yhden joka muutti riitojen päätteeksi omilleen 18-vuotiaana. Äiti oli sanonut, että lähde, jos ei miellytä.
[/quote]Meillä myös oli näin. Vanhin lapsemme halusi muuttaa omilleen ja sille tielle jäi vaikka sanottiin että aina saa tulla takaisin. Poika sanoi vaan että eiei, kyllä hän pärjää. Ja niin on pärjännytkin. Tuosta on nyt kolme vuotta. Keskimmäinen täyttää 18 parin kuukauden päästä eikä sillä ole mitään suunnitelmia häipymisestä.

Mun mielestä on tosi kummallinen ajatus, että just maagisesti 18-vuotiaana pitäisi muuttaa omilleen. Jollain voi olla vielä lukio kesken ja harvalla muutenkaan mitään toimeentuloa - valmistuneena ylioppilaanakaan ei esim. työttömyystukea saa kuin 5 kuukauden päästä. Itse ainakin HALUAISIN jo muuttaa pois kotoa mutta raha-asiat ja muut järjestelyt ovat vaikeita. Aika julmaa tunkea vain ovesta ulos.

Tyttö on 18v. ja pääsi just ylioppilaaksi. Kotona asuu viikot ja viikonloput poikaystävän kanssa. Ihan ilmaiseksi saa asua ja syödä ja viikonlopuksi saa ruokakassin mukaan.

Rahaa ei enää paljoa anneta...saa vain 50e/kk ja puhelin maksetaan ja jotain TARPEELLISIA vaatteita.

Aikaa tiukkaa tekee kun ei ole kesätöitäkään. Onneksi sai reilusti lahjarahoja.

Vasta päälle 2kymppistä voisin ruveta hellästi törkkimään ulos pesästä jos ei itse ymmärrä jo lähteä...

Muutin 15-vuotiaana omasta tahdostani. Halusin nähdä ison kaupungin elämää, enkä jäädä maalle. Maalla ainoa vaihtoehto olisi ollut lukio, mutta kaupungissa tein kaksoistutkinnon haaveilemalleni alalle. Äitini antoi minun valita itse, toki koko kaksoistutkinnon ajan, hän maksoi vuokrani. Nyt ammattikorkeakoulussa ja täysin itseni elättävänä. Olen ylpeä itsenäistymisestäni ja niin on äitinikin. Yhtään väheksymättä veljiäni, joista toinen lähti kotoa 17-vuotiaana ja toinen 21-vuotiaana. Heille riitti kotikylän lukio.

Aion potkia lesbotyttäreni ulos heti, kun hän täyttää syksyllä 18.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 13:53"]Aion potkia lesbotyttäreni ulos heti, kun hän täyttää syksyllä 18.
[/quote]

Et tule luultavasti näkemään häntä enää sen koommin. :)

En potki lapsiani pois kotoa pois, koska se on mielestäni julmaa. Ihan mennään lasten oman mieltymyksen mukaan. Tosin nuoremmalle olen sanonut, että viimeistään 25-vuotiaana saa luvan muuttaa omilleen. Neurologiset vammat ovat estäneet itsenäistymisen normaaliin tahtiin. Vanhempi lapsi puolestaan halusi muuttaa pois kotoa lukioaikana. Tosin hän ei silloinkaan muuttanut yksin asumaan vaan alivuokralaiseksi sukulaisten luokse. Tämän jälkeen hän on muuttanut pariin otteeseen asumaan luokseni ensin jouduttuaan asunnottomaksi. Toisella kerralla hän oli niin sairas, että oli parempi hänen asua luonani. Kun hän toipui, hän hankki itselleen taas asunnon ja muutti sinne. Hän kuitenkin tietää, että on aina tervetullut takaisin kotiin, kuten myös nuorempi. Väliaikaisesti. Molemmat ovat aikuistuttuaan osallistuneet asumismenoihin ja ruokalaskun jakamiseen, koska olen tällä hetkellä työttömänä. Töissä ollessani minulla on varaa elättää meidät kaikki enkä ole perinyt kummaltakaan rahaa asumismenoihin sen enempää kuin ruokaankaan. 

Minä halusin muuttaa pois kotoani lukioikäisenä. Kadehdin sisaruksiani, jotka saivat ammattikoulussa ollessaan asua viikot poissa kotoa. Muutin hetkeksi pois kotoa, mutta lukion päätyttyä muutin taas kotiin. Opiskelujen ajan asuin talvet poissa kotoa ja tulin toisinaan lomilla kotiin asumaan. Ei minunkaan äitini ollut häätämässä minua pois, vaikka olikin pienituloinen yksinhuoltaja. Samaa perinnettä siis jatkan. Mielestäni tämä on ihan hyvä systeemi. Välit eri sukupolvien välillä pysyy hyvinä. Tunnen olevani läheinen sekä äitiini että omiin lapsiini. Olen kiitollinen siitä mahdollisuudesta, että sain taas tutustua vanhempaan lapseeni hänen täällä asuessaan. Sitä ennen tunsin vieraantuneeni hänestä. 

Olen kyllä tavannut joitakin ihmisiä, jotka ovat syvästi paheksuneet tapaani asua aikuisten lasteni kanssa yhdessä. Heidän mielestään lapset pitää tosiaankin heittää lapset pellolle heti jos ei nyt peruskoulusta päästyään niin viimeistään täysi-ikäiseksi tultuaan. Minua heidän suorasukaisuutensa loukkaa. Heille ei kuulu millään tavalla, miten minä tai lapseni elämme. Enhän minäkään puutu heidän elämäänsä, vaikka paheksun (itsekseni ihan salaa!) heidän kylmäkiskoista tapaansa suhtautua omiin lapsiinsa.  

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 13:05"]

Monethan alkavat myös periä vielä kotona asuvilta 18-vuotiailtaan vuokraa tai ruokarahaa. Omituista sekin, paitsi jos vanhemmat ovat oikeasti varattomia.

[/quote]

Mitäs omituista tuossa on? Joillakin on periaatteena, että kaikki osalllistuvat perheen kuluihin. 18-vuotiaalla pitäisi kaiken järjen mukaan olla jo jotain omia tuloja, joten osallistuu asumiskuluihin omalta osaltaan. Muistan omasta nuoruudestani perheen, jossa ihan periaatteesta piti nuorten osallistua perheen kuluihin myös alle 18-vuotiaana, jos heillä oli omia tuloja.

Minun äiti,jokaisen heti kun täytti 18v.Meitä useampi lapsi

Minä lähdin 18-vuotiaana opiskelemaan satojen kilometrien päähän. Opiskelun tähden oli luonnollista lähteä, mutta lisäksi itselläni oli palava halu päästä itsenäisen elämän alkuun. Omalla 19-vuotiaallani ei näytä olevan mitään kiirettä pois. Sai rauhassa käydä lukion loppuun ja nyt on pian menossa inttiin. Sieltä kun kotiutuu, on 20-vuotias ja voi minun puolestani vieläkin asua kotona ja valmistautua keväällä pääsykokeisiin, joskin aion kannustaa myös hakemaan vaikkapa osa-aikaista työtä samaan aikaan. Mitään vuokria tai ruokarahoja ei tulisi mieleenkään periä, mutta bussiliput, puhelinlaskut ja muut pienet kulunsa maksaa pääsääntöisesti itse. Vasta jos seuraavaan syksyyn menessä ei ole mitään tulevaisuuden näkymiä, opiskelupaikkaa tai töitä, alan potkimaan liikkeelle. Mutta eiköhän kaikki mene hyvin.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 13:05"]

Monethan alkavat myös periä vielä kotona asuvilta 18-vuotiailtaan vuokraa tai ruokarahaa. Omituista sekin, paitsi jos vanhemmat ovat oikeasti varattomia.

[/quote]

Mitäs omituista tuossa on? Joillakin on periaatteena, että kaikki osalllistuvat perheen kuluihin. 18-vuotiaalla pitäisi kaiken järjen mukaan olla jo jotain omia tuloja, joten osallistuu asumiskuluihin omalta osaltaan. Muistan omasta nuoruudestani perheen, jossa ihan periaatteesta piti nuorten osallistua perheen kuluihin myös alle 18-vuotiaana, jos heillä oli omia tuloja.

[/quote]

Niitä omia tuloja (kesätyöpalkat?) ei missään tapauksessa kannata laittaa säästöön sitä varten että on mistä ottaa kun muuttaa omilleen. Ymmärrän, jos vanhemmat ovat pienituloisia ja teinin osuus asumis- tai ruokakuluista tulee todelliseen tarpeeseen, mutta muuten en. 

Ei tarvi heittää, kun kasvattaa lapsensa itsenäisiksi ja omatoimisiksi. Silloin he lähtevät elämään itsenäistä ja omaa elämäänsä aikuisina, eikä tarvitse vanhempien huolehtia heidän pärjäämisestä. 

Eiköhän muutto tapahdu melko luonnollisesti siinä vaiheessa kun lähtee opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Itse olin 18-vuotias kun lähdin opiskelemaan yliopistoon ja veljeni 19-vuotias. Jos opiskelut voi hoitaa kotipaikkakunnalla niin ajattelen että opiskelun loppuminen on silloin takaraja.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 14:09"][quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 13:05"]

Monethan alkavat myös periä vielä kotona asuvilta 18-vuotiailtaan vuokraa tai ruokarahaa. Omituista sekin, paitsi jos vanhemmat ovat oikeasti varattomia.

[/quote]

Mitäs omituista tuossa on? Joillakin on periaatteena, että kaikki osalllistuvat perheen kuluihin. 18-vuotiaalla pitäisi kaiken järjen mukaan olla jo jotain omia tuloja, joten osallistuu asumiskuluihin omalta osaltaan. Muistan omasta nuoruudestani perheen, jossa ihan periaatteesta piti nuorten osallistua perheen kuluihin myös alle 18-vuotiaana, jos heillä oli omia tuloja.
[/quote]

18- vuotias on vielä yleensä lukiossa eikä töiden saanti ole helppoa. Onneksi mun viisaat vanhemmat ja suku oli aina sit mielt että opiskelu on työtä eikä ole pakko mennä töihin jos on opiskelut kesken