Mitä jos puolisosi tunnustaisi että on ihastunut toiseen?

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 10:57"]

Mitä hittoa nyt taas? Noinko vähästä teidän kaikkien parisuhteet on kiinni, eikö ihastuminen pitkässä parisuhteessa ole ihan normaalia? Itse olen ollut ihastunut varmaan vähintään kymmenen kertaa, nykyisen parisuhteeni aikana, eikä ole kyllä heilauttanut sitä suuntaan jos toiseen. Pysyypähän mieli virkeänä.

[/quote]

Minä olen ollut naimisissa 14 vuotta enkä ole ihastunut kertaakaan toiseen. Ei katsos tarvitse. Enkä hyväksyisi sitä toiseltakaan osapuolelta

Ihastuminen nyt on pikkasen eri asia kuin rakastuminen ja rakastaminen. Eihän miestä nyt ihastuksen takia jätetä. Mies on kuitenkin tärkeämpi ja rakkaampi kun mikään ihastus. Ja ihastukset menee ohi. Näitä pitkissä parisuhteissa tulee kyllä vastaan, mutta silloin vaaditaankin sitä TAHTOMISTA, mitä alttarilla luvattiin toiselle. Parisuhteen eteen siis pitää tehdä töitäkin ja ihastukset unohtuu kun sille ei anna pikkusormea eli ei ruoki sitä.
Tiedän ihan kokemuksesta tämän. Itse ihastuin toiseen mutta se meni ohi ja tuntuu nyt jälkeenpäin jopa ihan naurettavalta miten ihastuin sellaseen tyyppiin. Kyse oli kuitenkin loppupeleissä jonkinlaisesta kriisistä omassa parisuhteessa josta haki helppoa ulospääsyä ihastumalla toiseen. Nyt kun kriisit on selvitetty ja ihastus unohdettu, niin tuntuu että rakkaus mieheeni on syvempää kuin ikinä ja olo kuin vastarakastuneella mutta vielä varmempana ja vahvempana, yhteenhitsaantuneena! Ihana tunne!

Eli vastaus kysymykseesi. Jos mieheni olisi ihastunut toiseen, en jättäisi vaan asialle annettaisiin aikaa ja selvitettäisiin :)

Onhan tuo joskus ihastunut, niin kuin olen minäkin. Alkuvuosina, kun ei osattu käsitellä asioita ja tunteitamme, riitoja tuli helposti pienemmistäkin asioista, mutta nyt pystymme käsittelemään aika fiksusti tämmöisetkin asiat. Muiden parisuhteisiin en puutu mutta omassani olen ehdottoman rehellisyyden kannalla - haluan tietää totuuden, vaikka se satuttaisikin. Totuuden kuuleminen puhdistaa ilmaa, ja esimerkiksi tässä ihastumisasiassa se kyllä auttaa sitä ihastumaan mennyttä osapuolta suhtautumaan asiaan oikein - se ei ole salaisuus, josta toisaalta tunnetaan syyllisyyttä ja toisaalta kuitenkin hieman hekumoidaankin, vaan tällaisia tunteita nyt silloin tällöin tulee, niiden ei tarvitse johtaa mihinkään sen suurempaan ja jälkeenpäin niille voidaan hymähdellä yhdessä.

Sitä en ymmärrä, miksi ihastuminen olisi peruste erolle. Tietysti voi olla, että eri ihmisille ihastuminen tarkoittaa hieman eri asiaa. Itselleni ihastuminen tarkoittaa sellaista tunnetta, joka kuitenkin on loppujen lopuksi melko kevyt, se tulee ja menee, eikä sitä voi välttää, vaikka olisikin onnellisessa suhteessa ja sitoutunut. Olennaista on, jääkö sitä tunnetta ruokkimaan, alkaako kehittää kaikenlaisia haaveita, hakeutuuko ihastuksensa kohteen seuraan ja yrittää kehittää tilannetta eteenpäin vai ajatteleeko, että oma puoliso on se tärkein ja rakkain, ja jättääkö siksi ihastuksen omaan arvoonsa.

Palstalta olen oppinut, että ihastuminen = fyysinen salasuhde. Kuka nyt pelkästä omassa päässään pyörittelemästään ihastuksesta ja vieläpä yksipuolisesta sellaisesta puolisolleen kertoisi. Eli ero vireille samantien.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 23:04"]Olisin helpottunut ja saisin sitä kautta "syyn" eroon. Hyvää miestä kun ei täällä saa jättää jos on erehtynyt tekemään lapsiakin vielä hänen kanssaan. [/quote] sama!

[/quote]

Sama täällä! Tosin minun mieheni on "hyvä" vain ulospäin. Kulissit vain natisee...

Minä olen ihastunut muihin vain silloin kun parisuhteessa menee huonosti. Uskon että en voisi ihastua muihin, jos oma parisuhde olisi hyvä. Tässä nyt on ollut pari vakavampaa ihastusta viimeisen viiden vuoden aikana. Eroa mietin, mutta lasten takia sinnittelen mieheni kanssa yhdessä. Jos nykyinen ihastukseni näyttäisi minulle vihreätä valoa, luulen että lähtisin tästä suhteesta. Miehelle olen puhunut kyllä jo erosta, mutta hän ei ota sitä kuuleviin korviinsa. Että kyllä hän jossain määrin tietää ajatuksistani.

Olen myös sitä mieltä, etten minä ainakaan ihastuisi kehenkään ulkopuoliseen jos avioliitto olisi kunnossa. Mutta kun avioliitto on huono, ihastuminen voi antaa ihmiselle tarpeeksi voimia repiä itsensä siitä pois. Mulle kävi niin. Ehkä se oli psykoosi, mutta hyvin tarpeellinen. Enää ei ahista!

Miksi ihmeessä pitää kertoa??? Itse ihastun aina välillä mutta koskaan niillä ei ole tarkoitus johtaa mihinkään. Ja en todellakaan kerro miehelle :D

Hyppisin riemusta ja heittäisin sen pihalle!

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 10:59"][quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 23:04"]Olisin helpottunut ja saisin sitä kautta "syyn" eroon. Hyvää miestä kun ei täällä saa jättää jos on erehtynyt tekemään lapsiakin vielä hänen kanssaan. [/quote] sama!

[/quote]

Älä enää ikinä seurustele kenenkään kanssa.
[/quote]
Olen tuon alkuperäisen kirjoittaja ja haluan tietää että miksi en seurustelisi? Jos joskus tekee väärän valinnan niin loppuelämä nunnana?

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 10:43"]

On tullut kokeiltua tämä ihan käytännössä, joten voin vastata sen mitä tein: löin käteen avioeropaperit. Yllättäen sen jälkeen ei se ihastus sitten niin suurta ollutkaan ja minä aloinkin olla TODELLA tärkeä ja blaablaablaa.

[/quote]

Uhkailitko vaan vai erositteko tosiaan? Miehet toimii usein niin, että vähän aikaa ovat mielinkielin ja feikkaavat, ettei toinen nainen kiinnosta, mutta kun tilanne on saatu rauhoittumaan kotona, ihastuminen/suhde toiseen jatkuu, mutta se vaan salataan aiempaa paremmin.