Lue keskustelun säännöt.
Koska luovuttaisit toimimattoman suhteen kanssa
07.02.2022 |
Harmittaa pirusti. Kumppanin kanssa tavattiin ja ihastuttiin. Hän oli "juuri eroamassa", tiedän, olen naiivi, mutta se ei ole nyt kirjoitukseni pointti. Yhdessä oltu nyt jo vuosia, mutta en tunnu vaan pääsevän yli alun valehtelusta. Tuntuu, ettei se erityinen yhteys ollutkaan niin erityinen, tunnen tulleeni huijatuksi suhteeseen, johon en missään tapauksessa olisi jäänyt jos olisin tiennyt toisen käsittelemättömistä tunteista toista ihmistä kohtaan. En pysty näkemään suhdettamme oikeana, kokonaisena patisuhteena. En vaikka ensimmäiset kuukaudet ennen valheiden paljastumista olivat syvää rakastumista ja yhteen hitsautumista. Tunnen nyttemmin kuin katsoisin meitä ulkopuolisena tarkkailijana, koko ajan valppaana ja viileän analyyttisena. Välillä unohdan ja rentoudun ja viikko menee mukavasti, sitten taas muistan 'tosiasiat ja vaivun synkkyyteen enkä tunne enää tuntevani sitä ihmistä joka on vieressä. Joka kerran tuo on pettymys sekä itselleni, että toiselle, ettei menneisyys vieläkään jätä mua rauhaan.
Muilla kokemuksia suhteen alun valheista selviämisestä? Vai siitä, ettei menneet koskaan ole oikeasti menneitä?
Kommentit (14)
Tuohan kuulostaa ihan klassiselta: rakkauden ensihuuma on mennyt ohi. Sitten vasta punnitaan, onko ihminen oikea kumppani pitkäksi aikaa.
Ja sori, en yhtään käsitä ihmisiä, jotka sekoavat toiseen, jolla on edellinen ihmissuhde vielä kesken. Mies todennäköisesti käytti sinua laastarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menneissä vatvominen on typerintä mitä ihminen voi tehdä..Anna olla ja jatka tästä tai eroa koko ilosta. Nykyinen tilanne ei johda mihinkään hyvään.
T: kokemusta on!
Vierailija kirjoitti:
Tuohan kuulostaa ihan klassiselta: rakkauden ensihuuma on mennyt ohi. Sitten vasta punnitaan, onko ihminen oikea kumppani pitkäksi aikaa.
Ja sori, en yhtään käsitä ihmisiä, jotka sekoavat toiseen, jolla on edellinen ihmissuhde vielä kesken. Mies todennäköisesti käytti sinua laastarina.
Todennäköisesti. Mutta yhtäkaikki, olen läksyni oppinut, joten läksytystä en tarvitse enää tässä vaiheessa mihinkään. Ihmettelen suuresti sitä, että lähtökohta on aina se, että se on tyhmä joka toisen valheita uskoo. Oon itse ilmeisesti elänyt niin suojattua elämää (teinirakkauden kanssa reilu kolmekymppiseksi saakka), ettei mulla ollut mitään aseita systemaattista harhaanjohtamista vastaan. Luulin, että ihmiset on lähtökohtaisesti rehellisiä, eikä toisaalta mulle olisi ollut mitään tarvetta edes valehdella tilanteessa - olimmehan minun nähdäkseni ennen kaikkea ystäviä eikä se ystävyys olisi mihinkään muuttunut jos hän olisi vaan jatkanut naisensa kanssa.
Mitä tulee tuohon ensihuuman katoamiseen, niin erikoisesti se katosi abaut samalla sekunnilla kun kaikki valheet paljastuivat.
Kellään muulla kokemusta, että kumppanin suhteen aikaisen vaiheen valehtelu tulee myöhemmin esiin ja muuttaa sen minkälaisena hänet näet?
Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Olemme tehneet näin jo 18 vuotta.
Meille ei tulisi mieleenkään valehdella toisillemme. Ei minulle eikä miehelleni. Ei koskaan. Ei ikinä.
Untuvakerä on ihan oikeassa. Näin pitää parisuhteessa toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan kuulostaa ihan klassiselta: rakkauden ensihuuma on mennyt ohi. Sitten vasta punnitaan, onko ihminen oikea kumppani pitkäksi aikaa.
Ja sori, en yhtään käsitä ihmisiä, jotka sekoavat toiseen, jolla on edellinen ihmissuhde vielä kesken. Mies todennäköisesti käytti sinua laastarina.
Sivusta: mihin silloin tarvitsee laastaria jos on itse jättäjä? Puhutaanko silloin edes laastarista kun vaihdetaan lennosta toiseen?
Vierailija kirjoitti:
Untuvakerä on ihan oikeassa. Näin pitää parisuhteessa toimia.
Untuvakerä vastaa itse itselleen, mut ei siinä mitään.
Aloittaja taitaa kysyä, kuinka selvitä tilanteessa, jossa maito kaatui jo. Jälkiviisastelu auttaa --?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustele sen miehesi kanssa ja kerro tunteistasi. Jos ei mikään ole muuttunut kuukauden jälkeen lopeta suhde. On suhteessa muutakin kuin rakastuminen, rakastumisen lisäksi pitää olla aidosti hyvä olla toisen kanssa ja tulevaisuuden suunnitelmia. Perheen perustaminen.
Tapasin miehen, joka oli eronnut 15 vuotta sitten. Tosin alkoi tuntua hyvin pian, että erosta oli puoli vuotta. Puhui jatkuvasti miten kamalaa petetyksi tulo oli ja kyttäsi minun tekemisiäni ja menojani. Eihän siitä mitään tullut. En katsonut omaksi tehtäväkseni raportoida mistä olin tulossa ja minne menossa. Jos on käsittelemättömiä asioita menneistä parisuhteista, ne kannattaisi käydä läpi terapeutin kanssa, eikä siirtää suoraan tulevan suhteen painolastiksi.
Lopetin suhteen 5 viikon tapailun jälkeen, koska alkoi käydä aika raskaaksi. Mietin miten raskasta olisi olla oikeasti parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa. Itse tarvitsen omaa aikaa ja omia menoja ja tätähän tää mies ei selkeästi olisi kestänyt. Ja todellakin olen yhden miehen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua mikä voi olla motiivi venyttää eroa jos on päättänyt jo vaihtaa uuteen? Käsittäisin et alotuksessa on tällainen tilanne ollut?
Ei sinun ajatukset tuossa enää lempeämmiksi muutu. Sinua on vedätetty, ja se ei poistu mihinkään, vaikka kuinka sulkisit silmäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huhheijaasanojänis kirjoitti:
Tapasin miehen, joka oli eronnut 15 vuotta sitten. Tosin alkoi tuntua hyvin pian, että erosta oli puoli vuotta. Puhui jatkuvasti miten kamalaa petetyksi tulo oli ja kyttäsi minun tekemisiäni ja menojani. Eihän siitä mitään tullut. En katsonut omaksi tehtäväkseni raportoida mistä olin tulossa ja minne menossa. Jos on käsittelemättömiä asioita menneistä parisuhteista, ne kannattaisi käydä läpi terapeutin kanssa, eikä siirtää suoraan tulevan suhteen painolastiksi.
Lopetin suhteen 5 viikon tapailun jälkeen, koska alkoi käydä aika raskaaksi. Mietin miten raskasta olisi olla oikeasti parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa. Itse tarvitsen omaa aikaa ja omia menoja ja tätähän tää mies ei selkeästi olisi kestänyt. Ja todellakin olen yhden miehen nainen.
Mustasukkainen narsisti ei muutu, vaikka kuinka monta vuotta odottaisi ja yrittäisi ymmärtää. Siinä menettää vain oman itsetuntonsa, joten hyvä, että riuhtaisit irti jo 5 viikon jälkeen. Järki pelasi vielä, ennen kuin toinen ehti murtaa itsetuntosi.
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun ajatukset tuossa enää lempeämmiksi muutu. Sinua on vedätetty, ja se ei poistu mihinkään, vaikka kuinka sulkisit silmäsi.
Toiset pystyy unohtamaan vaikka mitkä pettämiset ja ihmissuhdesotkut. Miksi minä en pysty jättämään taakse sitä, että mulle vuosia sitten valehdeltiin kirkkain silmin? Vaikkei oltu edes suhteessa sillä hetkellä.
Olenko kohtuuton, tuleeko koskaan löytymään ihmistä joka tällaisiin standardeihin yltää?
Anyone?