**SYYSkeijujen sunnuntai**

Olipas kiva kuulla, että meitä on muitakin :D sinäki ilmeisesti sit tayssiin menossa..jospas satutaan samaan aikaan? ;)



Joo ihan kiva välil vaan olla ja nautiskella vielä kun voi, mut sit taas toisaalta tään massun kaa olo on jo hiukan hankalaakin ja sit se malttamattomuus nostaa päätään, kun iskee se hoitoviettiki vielä kunnolla päälle..ai ai..



ei vaan joskus silti meinaa vieläkään uskoa, että meille on tulossa pian se vauva!!siis ihan oikeesti..uskomaton fiilis tään asian suhteen välillä..ihana ja uusi Iso asia..



pelottaako synnytys kuinka paljon muita esikkoa odottavia? mua ei varsinaisesti pelota, mutta jännittäääää!! ja sillain oon ajatellut et ihan avoimin mielin menen ja kyllä ne siellä asiansa osaa!



lähinnä sitä miettii vaan, että selviääkö vauva onko se terve ja sit sitä lopputulosta, että minkänäköinen sieltä on tulossa ja kumpikohan hää on jne..:D sattuuhan se, mutta jotenkin sen varmasti kestää, kun lopputulos kruunaa kaiken! mukava on ollut lukee muitten hyvistä synnytyskokemuksista täällä syyskeijuissa:)



Nyt en kyl enää kirjoita tänään mitään..nolostuttaa jo...

En ole listautunut mihinkään, mutta syyskeijujen jutut olen lukenut alusta saakka ja ollut hengessä mukana. Ensimmäistä lasta minäkin odottelen, LA oli 15.9. ja vieläkään ei mitään kuulu. Raskaus on sujunut enemmän kuin hyvin, mitään ongelmia ei ole ollut. Mutta nyt rupeaa kyllä tämänkin mamman hermo pettämään ja ymmärrän todella mitä tarkoittaa sanonta ' odottavan aika on pitkä' !! Voi jösses.



Ihmeellistä on se, että en tiedä yhtään miltä supistus tuntuu eikä mistään limatulpasta ole tietoakaan. Joka ilta nukkumaan mennessä sitä toivoo että josko NYT jotain tapahtuis... ja kissan viikset. Yöt tulee nukuttua paremmin kuin koskaan, en näe edes painajaisia synnytyksestä. Pah. (Nyt kun näin sanon niin varmasti saan kuuman kiven päähän...)



Lauantaina jo aattelin että hyvä on: Jos ei kerran vauvaa kiinnosta tulla maailmaan äiskää ja iskää kattomaan, niin pakataan kaikki kamat laatikoihin ja viedään takas varastoon. Myydään vaunut naapuriin ja soitan pomolle että aprillii ja onneks olkoon tulenkin maanantaina töihin.



Ja puhelin työntää tekstaria ja puhelua; " joko joko joko... " Naapurit kyselee kans silmät levällään joka päivä että vieläkös sä olet siinä, jne.



Ei pitäisi valittaa, niin kauan tätä raskautta on toivottu. Mutta nyt vaan tuntuu että hermo loppuu just nyt. On se muuten kumma, eka on 40 viikkoa ihan viilipyttynä ja sit yhtäkkiä tuntuu tältä. Ja kaiken hyvän lisäksi nyt alkaa olemaan jo ihan vauhkona jos vauva ei liiku vähään aikaan. Ja miettii että mitäs jos lapsivesi tosiaan väheneekin jostain syystä olemattomiin.



Kauheeta valitusta, olen pahoillani. Mutta julma tosiasia lienee se, että huoli kuuluu äidin elämään. Huoli alkaa siitä hetkestä kun raskaustesti näyttää plussaa ja päättyy luultavasti vasta sitten kun aivotoiminta lakkaa...



Aattelin muuten vaihtaa kännyyn soittariksi tuon Hectorin Työttömän arkiviisun... ;D (Maanantai ei mittään, tiistai ei mittään, keskiviikko, torstai ei mittään. Perjantai ei mittään, lauantai ei mittään, sunnuntai ei siitäkään mittään...)



Jaksuja siskot, kyllä tämä tästä!!



pikku-kepponen rv 41+2

Toi laulu kyllä passais hyvin munkin ajatukseen tällä hetkellä! :) Tsemppiä vaan sullekin loppu odotukseen! En määkään tiennyt mikä on supistus kun ekaa odotin,ennen kuin käynnistettiin vko:lla 42.En halua masentaa sua,jospa sulla ei niin pitkään menis!!!



Eikait meidän kannata nolostua vaik jatkuvasti täällä ollaankin,hyvät siskot! Täähän on mahtavaa et saadaan käydä täällä oloa helpottamassa,siis terapiaa!



Käytiin tuos vähän ajelulla,niin mukavasti painaa nyt alas,mutta eiköhän taas huomenna jatketa näit turinoita täällä... ;)



Hyviä öitä keijukaiset! Paistaa se päivä meillekin!!!

Oli tosi piristävä toi sun viestisi ja heti piti imuttaa toi biisi itselle myös;) tervetuloa mukaan näin loppumetreillä!! :D



täällä tänään ei mitään suppareita(kivuttomii vaan..) ja muutenki olo on ihan sika hyvä, siis sellainen ku ei ois taas raskaana lainkaan..jännää kun näin aina vaihteleepi olo sekä fyysisesti kuin henkisestikin!



Hyvää yötä onnit myötä :D



Manta ja onski 39+3..ihan juuri

ja vaavi vain möyrii masussa eikä tunnu haluavan ulos. :D



Mulla on sama kuin Pikku-Kepposella, mietin jatkuvasti lapsiveden määrää ja onkohan mennyt huomaamatta (tuskin mahdollista kuin pieninä erinä). Limatulppa sai entisestään kiinnittämään huomiota kaikenlaiseen pieneen oireeseen. Onneksi huomenna on neuvola.



Manta kysyi synnytyksestä: Ei pelota, koska ei oikein tiedä vielä mitä on edessä. Synnyttäneet ystävät ovat kyllä kuvailleet kokemuksiaan ja painottaneet sitä, että kovatkin kivut kestää läpi kun ajattelee pienen parasta. Se huolettaakin eniten synnytyksessä, ettei pienelle tule mitään ongelmia. Ei niinkään itse synnytys ja kipu. Ilokaasusta yksi ystävä neuvoi tänään, että koska vaikuttaa viiveellä kannattaa ottaa heti supparikäyrän lähtiessä nousuun vaikkei vielä sattuisikaan. Hyvä neuvo, eipä olisi tullut mieleeni.



Hyvää yötä keijuille ja tsemppiä jos tulee lähtö synnärille!



Orenji ja hikotteleva pieni hetken kuluttua rv 40+0!