Lue keskustelun säännöt.
Mistä teidän mielestä kertoo se, että lapsi lopettaa kutsumasta isäänsä isäksi?
07.02.2022 |
Lapsi on lopettanut isäksi kutsumisen ollessaan 11-vuotias. Ei siis puhuttele tätä ihmistä isänään, eikä muutenkaan puhu tai viittaa häneen mitenkään sanalla isä tai jotain muuta vastaavaa.
Tämän lapsen isä on tunteeton, etäinen, sadistinen ja välinpitämätön ihminen.
Kommentit (32)
Itse kysyy, itse vastaa. Eiköhän vastaus ole kysyjän viimeisessä kappaleessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvä juttuhan tuo; etäännyttää itsensä isästään eikä halua pitää isänään.
Hirveä isä tuntuu helpommalta kestää, kun ei edes sano sitä isäksi vaan pitää vaan ihmisenä muiden joukossa.
Minua poikani alkoi kutsumaan nimellä, kun silloinen vaimoni minulle suutuksissaan puhutteli minua vain nimeltä lasten kuullen. Ei sanonut esim., että sano isälle se ja se, vaan sano Jesselle (nimi muutettu).
Eron jälkeen poika alkoi kutsua minua taas isäksi. Vieraannuttamistako yritti...
Ja isä ei näe mitään vikaa toiminnassaan?
Sairasta.
Tuollaiset lapset ansaitsi jonkun isyyden mitätöinnin ja uuden isän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkaa olla murrosikä ilmassa.
Ai jos ei pidä sadistista ihmistä isänään?
Oke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko tuollainen isä hypätä vaikka jokeen?
Ketjussa selvästi joku super surkea isä selittelemässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin lapsi menettää yhtään mitään, vaikkei kutsuisikaan tuollaista isäkseen tai oikeastaan pitäisi enää koskaan mitään yhteyttää sellaiseen. Toivottavasti lapselle on terve ja turvallinen kasvuympäristö tarjolla.
Mä oon 47 ja sanon isääni "ukoksi". Parikymppiseksi sanoin isi. Isä on etäinen sana joka ei meillä ollut koskaan käytössä.
Ukko on hyvä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kutsunut vanhempia aina nimeltä kun isosiskokin teki näin ja ihan lämpimät välit on.
Niin, ei se kerro mistään. Meidänkin lapset kutsuvat isäänsä nimeltä ja ihan kunnon mies on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en edes muista olenko koskaan kutsunut vanhempiani muuten kuin heidän nimillään? Ei heissä mitään vikaa ollut. Useamman sukupolven taloudessa kaikki kutsui toisiaan nimin, niin varmaan siitä oppimut itsekkin puhuttelutavan.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ei se kerro mistään. Meidänkin lapset kutsuvat isäänsä nimeltä ja ihan kunnon mies on.
Tässä ei nyt taida olla siitä kyse, jos kerran lapsi ei edes käytä sanaa isä missään muodossa tai tilanteessa tai viittaa henkilöön isänä.
Vierailija kirjoitti:
Minua poikani alkoi kutsumaan nimellä, kun silloinen vaimoni minulle suutuksissaan puhutteli minua vain nimeltä lasten kuullen. Ei sanonut esim., että sano isälle se ja se, vaan sano Jesselle (nimi muutettu).
Eron jälkeen poika alkoi kutsua minua taas isäksi. Vieraannuttamistako yritti...
No ethän sinä ollut vaimosi isä ja sitäpaitsi kuulostat vieraannuttamishöperöinteinesi harhaluuloiselta.
Me kuvittelimme opettavamme lapset käyttämään vain etunimiä vanhemmista. Jostain syystä minä olinkin "Äiti" ja mieheni "Teemu".
Siis lapsiko puhuu niin kuin hänellä ei mitään isää olisikaan? No on jo erikoisempaa, mutta ehkäpä se on se, miten lapsi tilanteen kokee. Isyys pitää ansaita, ei se ole mikään itseisarvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa olla murrosikä ilmassa.
Ai jos ei pidä sadistista ihmistä isänään?
Oke.
Sehän oli vain aloittajan (äidin?) tulkinta isästä. Ei mikään objektiivinen totuus.
Itse kutsuin teininä vanhempia etunimiltä. Vasta kun muutin omaan asuntooni, aloin vähitellen kutsua heitä taas perhesuhteiden mukaisesti. Kai se jotakin itsenäistymistä ja erilleen kasvua oli. Sivusta
On alkanut muistamaan nimen? Mulla menee juuri toisinpäin. En aina muista vaimokkeen nimeä niin sanon kullaksi.