Sairaalloisen ylipainoinen ihminen

Up

Itsekuriakin voi kehittää. Kuinka moni sairaalloisen lihava sitten viitsii, se on eri asia.

Saattaa olla masennus tai joku trauma, minkä vuoksi syö. Syömisestä ja ruoasta saa mielihyvää. Monenlaisia asioita voi olla lihomisen taustalla. Todennäköisesti sairaalloisen lihava on tietoinen lihavuudestaan. Ja on mahdollista laihtua pysyvästi, vaikka helppoa se ei varmasti ole. Ps. Älä nimittele ihmistä virtahevoksi tai miksikään muuksi. Ihmisiä lihavatkin ovat.

Kyllä sieltä psykologista/psykiatrista häiriötä varmasti löytyy, aika monella.

Mä oon miettiny kans lihavia, että eikö ne yhtään välitä itsestään, kun päästävät ittensä sellaseen kuntoon. Ja sitten vielä jos on lapsia, niin nekin useimmiten lihavia. Kamalaa katsoa lapsi patjoja, joiden elämän tuhoaa omat vanhemmat. Ja yleensä äidit ovat lihavia ja isät ei niin lihavia.. Ylipainoiset jaksa edes tehdä mitään. Mun anoppi ei saa itse edes sukkia jalkaansa. Yök

Tunnen yhden pariskunnan, jotka ovat sairaaloisen lihavia. Niillä on pari lasta, mutta ne ovat ihan helvetin laiskoja eivätkä koskaan poistu edes kotoa, muutakuin hakemaan noutoruokaa. (Ovat työttömiä omasta tahdostaan). Siinä tapauksessa tiedän, ettei kyseessä ole mikään sairaus, vaan pitkälle jatkunut laiskuus ja saamattomuus. Sitten taas tiedän yhden naisen, joka on nyt koko elämänsä ollut ylipainoinen, aluksi ylipaino johtui geeneistä, ja siitä oli helppo jatkaa samalla tiellä. Lihavuus on aiheuttanut paljon mielenterveysongelmia. Tätä naista ymmärrän paljon enemmän, kun tätä saamatonta pariskuntaa.

En ole sairaalloisen lihava mutta lihava kuitenkin. Ai miksi? Siksi, että elämäni on ollut viime vuodet ihan v###n rankkaa, olen todella taistellut sen suhteen että ylipäätään jaksan nousta aamulla sängystä.
Hampaat irvessä päivä läpi, itseään herkuilla palkiten.
En ole jaksanut liikkua ja elimistö on reagoinut stressiin myös somaattisilla vaivoilla.
Muille en ole perheemme asioita huudellut, kaikilla lienee kuvitelma, että kaikki on ollut hyvin.

Voi laihtua. Tai mistäs mä tiedän onko tää pysyvää, mutta 4 vuotta olen laihdutuksen jälkeen pysynyt normaalipainossa.

Tottakai voi laihtua pysyvästi. Mutta ensin pitää päästä kiinni sairaalloisen ylipainon syihin, jotka ovat mun väittämäni mukaan aina korvien välissä. Voi olla kyse elämänpelosta, itsevihasta tai -halveksunnasta tai jostakin syvästä turvattomuuden tunteesta, jota mässäily turruttaa tai lohduttaa. Onhan ylensyönti perimmältään yksi itsetuhoisuuden muoto. Ellei siihen käy kiinni ja opi tuntemaan itseään paremmin, ei mitkään dieetit auta. 

Ja eiväthän dieetit auta muutenkaan, ne ovat puuhailua. Elämäntapojen muutos on vaikeampi, hitaampi mutta myös kestävämpi keino. 

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:01"]Jos on pienestä pitäen tottunut tietynlaiseen ruokavalioon, sitä ei ole ihan helppo muuttaa, vaikka tietäisi, mikä olisi terveellisempi vaihtoehto. Jos on tottunut syömään aina eineksiä, itse tehty ruoka ei välttämättä oikeasti maistu hyvälle, koska on tottunut toisenlaiseen makuun. Totuttujen tapojen muuttaminen on todella vaikeaa. Ihan yhtä vaikeaa kuin terveellisesti syövälle olisi alkaa syödä aamupalaksi pitsaa ja kokista ja lounaaksi levy suklaata.
[/quote]
Juu, mutta jos ottaa asenteen, että nyt on tultava muutos ja tehtävä se elämäntapa remontti. Ei tupakanpolton lopettaminen ole helppoa, mutta kas kun sen vaan päättää ja kärsii siitä riippuvuuden aiheuttamasta tuskasta hetken, niin elämän laatu paranee. Sulle joka sanoit, että on ollu rankkaa ja palkitset ittes mässyttämällä paskaa, voin sanoa, että se tekee sulle vaan hallaa. Voisit saada elämääs kuntoon ja mielialaa paremmaksi muuttamalla ruokaasi terveelliseksi. Ja liikunta myös tuottaa hyvänolon hormoonia, joten saisit siitä voimaa. Että älä keksi tekosyitä läskeilylles sanomalla että se herkuttelu auttaa, kun se tekee juuri päinvastoin..

Oikeasti säälittää katsoa joidenkin lihavien jalkoja. Nilkat ovat paksut, ja kiinnitän niihin aina erityisesti huomiota. Turvotusta kun katsoo, voi ihan kuulla, kun veritulppaa siellä rakennellaan. Ja näyttää ihan sydämen vajaatoimintaturvotukselta.

Voi kun joku auttaisi näitä ylilihavia! Tuohonkin syömishäiriöön tarvittaisiin apua!

Jos on pienestä pitäen tottunut tietynlaiseen ruokavalioon, sitä ei ole ihan helppo muuttaa, vaikka tietäisi, mikä olisi terveellisempi vaihtoehto. Jos on tottunut syömään aina eineksiä, itse tehty ruoka ei välttämättä oikeasti maistu hyvälle, koska on tottunut toisenlaiseen makuun. Totuttujen tapojen muuttaminen on todella vaikeaa. Ihan yhtä vaikeaa kuin terveellisesti syövälle olisi alkaa syödä aamupalaksi pitsaa ja kokista ja lounaaksi levy suklaata.

Saamattomuutta se aina on!