Tunnetteko äänekkäitä ihmisiä? Joiden ääni kuuluu kauas, jos puhuvat esim. ulkona?

En tiedä nimiä, mutta vaikuttaa siltä, että lähes joka ainoa naisihminen kun se on jonkun kanssa lenkillä tai retkeilemässä, patikoimassa, niin pitää tosiaan kailottaa niin kovaa ja kirkkaalla äänellä, että kaukana - sadan metrinkin päässä - edellä kulkeva ne puheet kuulee. En tiedä riittääkö välimatkaksi puoli kilometriäkään tietyissä maastoissa, ettei se kailotus kuulu.  Siltä vieruskaverilta on kai kuulo kadonnut ulkoilmassa...

Tänään tuli vastaan sellainen kalkattaja. Mies näytti häpeävän. Myös naapureista löytyy.

Onhan niitä. Siis hieman liian kovaäänisesti puhuvia ihmisiä, jostakin syystä etenkin naisissa. 

Syytä siihen en tiedä. Ehkä heillä on kova tarve tuoda itseään esille.

Itse en kyllä niin tee yleensä koskaan.

T: nainen 47 v

Tämä nyt ei mene täysin narsismiin, mutta meillä oli töissä pikkujouluissa sellainen koulukiusaajamainen ohjelmanumero, jossa minut häväistiin kaikkien edessä. En oikein jaksanut lähteä reagoimaan mitenkään tuohon pelkkiä miehiä sisältävän osaston hassunhauskaan läppään. 

Narsisti esimieheni ilmeisesti halusi häpäistä minua lisää, koska hän esitti, ettei olisi tajunnut tuota vit***lua vaan esitti, että se oli joku asiallinen kunnianosoitus minua kohtaan. Sama esimies antoi minulle ylennyksen ja sen yhteydessä minulle tuli alaisia ja hän sanoi, että älä nyt vaan ala muuttamaan pukeutumistasi tms. (eli ylennettiin esimieheksi, mutta älä nyt vaan ala käyttäytyä sen mukaisesti...). No, mun tiimi tykkäsi musta joka tapauksessa, minun esimieheni härvelsi toki osaston parhaansa mukaan kaaokseen ja itse olin loppujen lopuksi burn outissa järkyttävän pitkän ylityörupeaman jälkeen.  

Nelosviesti tuli sitten väärään ketjuun. Sori kailotus, joka kuului viereiseen ketjuun asti XD

Mun äidin puolen mummo ja yks Varkauden alueen nuortenpajan työntekijänainen. Olin siellä kuntouttavassa työtoiminnassa vuosina 2015-16. Äidin puolen mummo on tyypillinen puhelias savolaismummo.

T: savolaissukujuurinen junantuoma yliopisto-opiskelija

Hassua kun joskus näistä kailottajista saa sellaisen kuvan, että oikein haluavat sen ohikulkijan kuulevan. Onhan näitä tilanteita ihan oikeastikin olemassa, että vaivihkaa halutaan toisen kuulevan. Hauskaa on kun tiedät siitä ja pilaat sen. Eli esim. alat pälpättämään itse puhelimessa tai vierustoverin kanssa tai ronkit kuulokkeita niin että varmasti huomaa, turha esitys.

Ja äidin puolen mummo ei oo luonteeltaan semmonen, joka tuo itseään esiin hirveesti. Savolaiset on yleensä ystävällistä hölöttäjäsakkia.

Ulkoa kuului yksi päivä kovaäänistä kälkätystä. Menin katsomaan ja kaksi mummua puhui kaukana naapuritalon parkkipaikalla, jopa tiemelun läpi kuului. Nyt kuuluu naapurista miehen ja naisen puhetta, nainen huutaa välillä innoissaan.

Joo naapurin Peran.

Kyllä. 65vuotias muija, ikänsä huutanut. Liekö luulossa vikaa? Kauppakeskuksessa jos istuu kahvilassa, kuuluu ulko-ovelle asti että on paikalla. Äitinsä eläessä olivat aina kimpassa ja molemmat huusivat toistensa ylitse. Onkohan tyhmyyden lisäksi kysymyksessä myös, että haluaa herättää huomiota, missä kyllä onnistuu. Puhelimeen puhuu mielellään ulkona, sen kaikki tahtovat mielestään kuulla.

Tässä yksi ilta kun olin lenkillä, seisoskeli erään liikkeen ulkopuolella jonkin matkan päässä ihmisiä ja siellä mies puhui sellaisella äänellä että olisi voinut luulla hänen huutavan minulle. Mahtoi olla juttukavereilla kuulo koetuksella. Tuli mieleen tyypillinen empatiakyvytön adhd-mies joka tekee kaiken mahdollisimman äänekkäästi välittämättä muista, kunhan itse kuuluu. Toivottavasti ei asu kenenkään yläkerrassa.

Kivimaan uimahallissa käy vesijuoksussa tosi äänekäs nainen. On siellä tuntikausia monta kertaa viikossa ja aina löytää kuuntelijan. Koko uimahalli joutuu sitten kuuntelemaan ne jorinat. Saa siellä puhua mutta kun se yksi puhuu koko ajan ja helvetin kovalla äänellä.

Kyllä tunnen. Mun äiti. Se kailottaa puhelimeen(kin), niin että koko lähiö raikuu. Olen monta kertaa sanonut sille, että se kännykkä on "Puhe-lin, Ei Huuto-lin!".

Joillain vaan on kovempi. Töissä huomaa kyllä, mutta mielestäni ovat usein ihan hauskoja tyyppejä paria poikkeusta lukuunottamaata.

Mulla on tuollainen kantava ääni ja häpeän sitä aivan hirveästi. En ole huomiohakuinen, mutta kun sanon jotain, muut vaikenee. Häpeän, yritän olla puhumatta. Sitä perusäänen volyymia ei voi muuttaa. Puhe, änkytys ym äänenhallintaongelmiin neuvotaan laulamaan.

Laulan sitten joskus kotona mutta lauluääni on hirveä. Aivan hirveä.

Olen kärsinyt erilaisista pään alueen jännitystiloista, alussa oli insesti ja kotiympäristö missä ei saanut puhua oikeastaan mitään. Ankara isä myös karjui älä puhu mitään! Opin sitten lähinnä kuiskaamaan, puheääni ei muodostunut jotenkin kunnolla. Kurkunpää on joskus kipeä, rakenteellista vikaa ei ole mutta joskus ääntä ei meinaa tulla, varsinkin englannin tai ruotsin kieli jota ymmärrän lukiessa ja tv:stä kuultuna mutta puhe ei lähde, vaikka osaan niitä. Minulla on myös kuulovamma. Olen kuitenkin onnellinen siitä etten ole huomiohakuinen luonteeltani.

Kun haukutte muita ette voi koskaan tietää mitä on taustalla.

Ja vammaisiakin voi suvaita, vaikkei vamma kuulematta näkyisikään.

Joo ja yleensä ne on räväkän rempseitä läskejä.

En varsinaisesti tunne, mutta naapurirapussa asuu kammottava perhe, jossa mies huutaa puhelimeen pihalla, vaimo karjuu lapsille ja koirakin räyhää häiriintyneen oloisesti mikä ei tietysti ihme ole niistä olosuhteissa, jos kotonakin sama mekkala aina pystyssä. Myös lapset ovat itkuisia ja hermostuneita ja pieninkin inahdus saa äidin raivoamaan, joten noiden ilmaantumisen pihalle kyllä kuulee.

Pelkään pahoin että olen itse kailottaja. Syy on siinä, etten oikeasti osaa arvioida, puhunko liian kovaa, liian hiljaa vai sopivalla äänenvoimakkuudella. Niin sitten kai puhun varmuuden vuoksi sen verran kovaa, etten ainakaan puhu liian hiljaa.

En varsinaisesti tunne, mutta naapurissa asuu tuollainen kailottaja joka puhuu huutamalla varsinkin puhelimeen.