Onko muilla syystä tai toisesta kuormittavaa ystävää/kaveria?
En tiedä mitä tekisin kun kantti ei anna myöten lopettaa kokonaan yhteydenpitoa. Tilanne on siis sellainen, että minulla on pitkäaikainen ystävä, jonka näkeminen ja tapaamisten ylenpalttinen suunnittelu kuluttavat paljon enemmän energiaa, mitä antavat.
Asutaan pitkähkön välimatkan päässä ja minulle riittäisi varsin hyvin soittelut ja pari kertaa vuodessa tapaaminen. Ystävä sen sijaan hiillostaa ja painostaa koko ajan näkemisellä ja joka puhelussa asiaa puidaan ja pitäisi kalenterin kanssa suunnitella menoja sen mukaan, koska voitaisiin nähdä. Sen vuoksi yhteydenpitokin uhkaa kohta jäädä kun en jaksa enkä uskalla vastata kun aina pitäisi sen jälkeen olla päivämäärää antaa.
Tapaamiset olisivat ihan kivoja, mutta kun ovat aivan jumalattoman kuormittavia. Välimatkan vuoksi aina pitäisi yöpyä ja siihen menee aina koko viikonloppu. Heillä on 4 lasta, meillä 3. Koskaan ei onnistu tapaaminen vain ystävän kanssa ilman lapsia. Vaikka näin sovittaisiin, on viime hetkellä aina joku heidän lapsistaan tulossa mukaan. Lapset ovat villejä ja (anteeksi kovasti varmaan oma moukkamaisuuteni) epämiellyttäviä, koska eivät osaa alkeellisimpiakaan kyläilytapoja. Koko yökyläily on siis yhtä mekkalaa, huutoa, kiukuttelua, ruoanlaittoa ja kaaoksen raivaamista. Ei mitään mahdollisuutta aikuisten jutella rauhassa hetkeäkään. Vierailun jälkeen on energia aivan loppu.
En todellakaan haluaisi uhrata viikonloppuja tässä kiireisessä elämänvaiheessa näkemiseen. En jaksa kahta työviikkoa putkeen jos välissä on vielä täystöinen viikonloppu tuon perheen kanssa. Lomakaan ei tunnu lomalta jos silloin pitää lohkaista päiviä tuohon touhuun. Ystävää mielelläni näkisin, mutta kun aina ne lapset on otettava mukaan, vaikka ensin sovitaan muuta. En enää jaksa sopia näkemisiä kun odotukset lätsähtävät joka kerta.
En edes tiedä miksi kirjoitin tänne, kunhan hausin purkaa ärtymystäni. En tiedä mikä tähän voisi auttaa, ei kai mikään. Välejäkään en kehtaa katkaista kun olemme heidän lapsensa kummeja, he meidän lapsen kummeja ja ystävän vanhemmat taas minun. Olisi liian kiusallista katkaista kokonaan välit.
Aloitus on vuodelta 2015, joten eiköhän asia ole jo jotenkin ratkennut tämän seitsemän vuoden aikana.