Te OIKEASTI köyhät, kertokaa..
Miten paljon saatte rahaa käyttöönne kuukaudessa ja mihin kuluihin se menee? Kuinka pienellä summalla voi Suomessa tulla oikeasti toimeen? Millaista ruokaa syötte, Mitä laskuja teille tulee yms.
Tiedän, että köyhyys on myös subjektiivinen kokemus, sillä ihmiset ovat erilaisia rahan käyttäjiä. En koe itseäni köyhäksi, sillä olen opiskelujen aikaan olemme oppineet elämään pienellä budjetilla ja olemme mieheni kanssa molemmat ns. köyhistä perheistä. Tämän hetkiset tulomme ovat yhteensä 2400€ koko perheeltä (kaksi aikuista ja kolme lasta); minun NETTOpalkka 1900€, miehen kodinhoidontuki 300€ ja lapsilisät 330€. Hyvin mielestäni pärjätään. Asuntolainan lyhennyksen menee kuukausittain 980€, vesi ja sähkö n. 250€ (OKT), ruokaan 700€, loput laskuihin ja bensaan. Tällä hetkellä meillä ei kauheasti jää säästöön, mutta kun molemmat päästään takaisin työelämään lapsien mennessä päiväkotiin, pyrimme laittamaan toisen palkan säästöön. Toistaiseksi haluamme hoitaa heitä mahdollisimman pitkään kotona vuorotellen. Me elämme mielestäni aika rennosti, ruokaa ostetaan mitä mieli tekee ja saatamme käydä ulkona syömässä muutamia kertoja/kk. En siis koe meitä köyhäksi. Järkytyin, kun selvitin paljonko saisimme tukia, jos olisimme työttömiä ja asuisi me vuokralla. Eihän näillä tukimäärillä kohta töissä käynti enää kannata..?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan palkkaa noin 500-600 € ja soviteltua työmarkkinatukea jonkun 300 €. Omistusasunto joten en saa muita tukia.
Kaikki menee mitä tulee. Nyt on ensimmäistä kertaa vuosiin se tilanne että saan käyttöön melkein kaikki määrätyt lääkkeet kun isä sai perinnön ja käytti apteekissa.
Ja joo. Jonkun mielestä ei voi olla köyhä kun on omistusasunto. Mutta pelkkä asuminen on paljon halvempaa, vain vastike 247 €/kk verrattuna vuokralla oloon. Ja kun se vie oikeudet muihin tukiin niin yhteiskunnalle tämä on paljon halvempaa kuin se että olisin vuokralla.
Mihin unohtui asumistuki?
Ei mihinkään, en saa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä, ap, oikein haluat kuulla? Taivasteluja? Sosiaalipornotarinoita?
Mä kanssa ihmettelen tätä. Monella köyhyys on väliaikainen, vapaaehtoinenkin, tilanne. Halutaan olla kotona lapsen kanssa, opiskellaan tms., hyviä asioita. Mutta kun sen tietää, että köyhyys silloin on vapaavalintaista tai ohimenevää, sen jaksaa hyvinkin.
Mutta jos köyhyys jatkuu ja jatkuu, ilman että näköpiirissä on mitään parempaa, on tilanne eri. Kun tietää, että jossain vaiheessa tulee niitä isompia menojakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan palkkaa noin 500-600 € ja soviteltua työmarkkinatukea jonkun 300 €. Omistusasunto joten en saa muita tukia.
Kaikki menee mitä tulee. Nyt on ensimmäistä kertaa vuosiin se tilanne että saan käyttöön melkein kaikki määrätyt lääkkeet kun isä sai perinnön ja käytti apteekissa.
Ja joo. Jonkun mielestä ei voi olla köyhä kun on omistusasunto. Mutta pelkkä asuminen on paljon halvempaa, vain vastike 247 €/kk verrattuna vuokralla oloon. Ja kun se vie oikeudet muihin tukiin niin yhteiskunnalle tämä on paljon halvempaa kuin se että olisin vuokralla.
Mihin unohtui asumistuki?
Ei mihinkään, en saa sitä.
Mikset? Jos tulosi ovat tuossa, niin saat kyllä. Eri asia on sitten jos on puoliso joka tienaa enemmän, mutta silloin koko totuus ei ole tekstissäsi.
Omistusasunnon vastikkeeseen SAA asumistukea, jos tulot pienet. Ottakaa ihmiset selvää asioista. KELAn sivuilta voi laskurin avulla laskea onko oikeutettu asumistukeen.
Vierailija kirjoitti:
Mies työtön, minä töissä. Lainaa on jäljellä 80 000 euroa.
Tuloja on vuodessa 1000 e varaston vuokra ja 400 e kk yhden huoneen vuokra, tästä maksamme verot 30%. Pientä vähennystä saa, koska huone on pieni. Henkilö tekee 12 h työpåiviä, käy lähinnä vaan nukkumassa.
Lyhennys on vain 800 e kk. Joka kuun loppu laitan kaikki mitä tilillä on lainaan, teen ns ylimääräisen lyhennyksen, yht laina lyhenee 10 000 e vuodessa.
Naisvaltaisessa palkasta laskee 3 hengen ruuat, vastikkeen ja lainat, ei jää yhtään mitään.
Lapselle saatiin onneksi lukion kirjat.
Pyydä palkka rahana niin voi alkaa jäämäänkin. Vaikka naiset varmaan on ihan kohtuullista valuuttaa...
Suomessa ei ole oikeasti köyhiä, täällä yhteiskunta tarjoaa katon pään päälle ja ruokaa. Monessa muussa maassa asiat ei ole näin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan palkkaa noin 500-600 € ja soviteltua työmarkkinatukea jonkun 300 €. Omistusasunto joten en saa muita tukia.
Kaikki menee mitä tulee. Nyt on ensimmäistä kertaa vuosiin se tilanne että saan käyttöön melkein kaikki määrätyt lääkkeet kun isä sai perinnön ja käytti apteekissa.
Ja joo. Jonkun mielestä ei voi olla köyhä kun on omistusasunto. Mutta pelkkä asuminen on paljon halvempaa, vain vastike 247 €/kk verrattuna vuokralla oloon. Ja kun se vie oikeudet muihin tukiin niin yhteiskunnalle tämä on paljon halvempaa kuin se että olisin vuokralla.
Mihin unohtui asumistuki?
Ei mihinkään, en saa sitä.
Mikset? Jos tulosi ovat tuossa, niin saat kyllä. Eri asia on sitten jos on puoliso joka tienaa enemmän, mutta silloin koko totuus ei ole tekstissäsi.
Näinhän se yleensä näissä ketjuissa on. Kerrotaan nettoja mystisten "pakollisten laskujen jälkeen", "unohdetaan" iso kasa tuloja, kuten kumppanin tulot kokonaan tai asumistuki jne.
800 euroa +150 euroa Toimeentulotukea. Vuokran, opintovelan ja laskujen jälkeen käyttöön jää rahaa noin 250 euroa. Eli viikkobudjetti on 62 euroa.
Olin ennen koronaa osa-aikatöissä. Tunteja oli viikossa vain 28 joten sain Osa-aikaistamistukea (osittaista työttömyystukea) 80 euroa palkan päälle. Palkka oli lähihoitajan palkan luokkaa. Vuokran, opintovelan ja laskujen jälkeen käyttöön jäi rahaa noin 600 euroa eli 150 euron viikkobudjetti.
Säästin ylimääräiset rahat uuden pesukoneen, tietokoneen ja hammaslääkärikäyntien ostoon. Ja onneksi juuri ennen koronavirusta joka vei työpaikan alta. Sen lisäksi minulla oli jopa varaa käydä leffoissa ja ravintoloissa 1-2 kertaa kuussa. Kyllä se muutama satanen lisää on iso raha köyhälle ja elämänlaatu oli osa-aikaisena paljon parempi kuin nyt työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä, ap, oikein haluat kuulla? Taivasteluja? Sosiaalipornotarinoita?
Mä kanssa ihmettelen tätä. Monella köyhyys on väliaikainen, vapaaehtoinenkin, tilanne. Halutaan olla kotona lapsen kanssa, opiskellaan tms., hyviä asioita. Mutta kun sen tietää, että köyhyys silloin on vapaavalintaista tai ohimenevää, sen jaksaa hyvinkin.
Mutta jos köyhyys jatkuu ja jatkuu, ilman että näköpiirissä on mitään parempaa, on tilanne eri. Kun tietää, että jossain vaiheessa tulee niitä isompia menojakin.
Tuota minäkin aloin kirjoittaa, mutta sitten ajattelin, että en viitsi vaivautua ap:n uteliaisuutta tyydyttääkseni.
Olin opiskelijana ja hieman pitempäänkin köyhä, asuin parinkymmenen neliön murjussa ja elin kädestä suuhun. Ei haitannut, kun elämä oli edessä, ja muutenkin alusta alkaminen oli normaalia. Kaksikymmentäviisi vuotta elinkin oikein mukavaa elämää, hankin oman asunnon, eikä ruokakaupassa tarvinnut laskea pennosia. Sitten tapahtui ensimmäinen katastrofi, jäin työttömäksi, ja lisää pahoja takaiskuja seurasi.
Kaikki meni kotia ja irtaimistoa myöten. Nyt melkein kuusikymppisenä, täysin Kelan armoilla olevana, kun paremmasta ei ole mitään toivoa, köyhyys on tappavaa. Nuorena tämä olisi ollut elämänvaihe, nyt tämä on koko loppuelämä. Tätä ei pysty kuvittelemaan, jollei tässä ole itse ollut. Ne, jotka eivät ole olleet, tunnistaa harkitsemattomista ja suoraan sanoen idioottimaisista kliseistä kuten "aina kun on elämää, on toivoa" ja "sinäkin olet arvokas ihminen".
Opiskelija, kuukaudessa 130€ jää vuokran jälkeen. Lähes kaikki menee ruokaan. Koskaan ei ole ollut nollatiliä, pyörittelen rahaa edestakaisin kuun aikana säästö- ja käyttötilin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä, ap, oikein haluat kuulla? Taivasteluja? Sosiaalipornotarinoita?
En ole ap, mutta köyhäilyketjut on lempilukemistani. Olen keskituloinen ja motivaatio työntekoon on usein hukassa, mutta nämä köyhien tarinat saa aina muistamaan miten tärkeää on pyrkiä säilyttämään oma työpaikka ja hoitaa tehtävät edes minimivaatimuksella, jottei joudu samaan ahdinkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltaja äiti ja pian 3v lapsi. Olen vielä hetken hoitovapaalla. Sain minimiäitiyspäivärahaa, mutta nyt kotihoidontuella (~370€/kk). Se on päätulonlähde. Lisäksi lapsilisä yh-korotuksella (158€) ja elatustuki (167€).
Asutaan vuokralla pienessä kaksiossa, vuokra vesineen 730€ ja saadaan asumistukea 460€, eli vuokrasta jää 270€ maksettavaksi.Syödään vegaanisti. Meillä ei erityisemmin pihistellä ruuasta, mutta käydään kerran viikossa kaupassa ja pyrin välttämään turhia ostoksia. Viikottainen kauppareissu kustantaa yleensä 50-70€.
Ei ole mitään Netflixejä, lehtitilauksia tai WiFiä kotona. Ilmaiset suoratoistopalvelut riittää, netistä voi lukea uutiset ja kirjastosta lainata muuta luettavaa. Pyrin ostamaan kaiken käytettynä, ei pelkästään rahan takia, vaan kestävyys ja ekologisuusnäkökulman vuoksi. Meillä ei ole autoa, liikutaan pääosin kävellen, pyörällä tai bussilla.
Pärjätään oikeasti ihan ok hyvin! Ei tarvitse erityisesti miettiä että apua miten selvitään, tilillä on aina rahaa edes 100€, yleensä enemmän. Säästössä on myös rahaa, jos jotain isompaa pitää hankkia.
Lapseltakaan ei puutu mitään, on sukset, luistimet, pyörät, pulkat ja kaikki mahdolliset lelut, siistit vaatteet ja ruokaa. Tehdään yhdessä paljon juttuja, käydään retkillä metsässä, leikkipuistossa, kirjastossa, jumpassa, muskarissa, uimahallissa ja tavataan kavereita.
En käytä alkoholia, en polta eikä rahaa kulu sellaiseen turhaan. En ole myöskään koskaan palkannut lastenhoitajaa, ystävät hoitaa mielellään sen aikaa lasta jos tarvitsee käydä vaikka hierojalla tai lääkärissä.
Sitten kun kotihoidontuki loppuu, jatkan pienimuotoista yritystoimintaani sen verran, ettei lapsen tarvitse mennä päiväkotiin ja saan paikattua sen nelisensataa euroa kuussa, jonka tulot tippuvat.
Mulle on tärkeämpää olla lapsen kanssa kotona ja viettää aikaa hänen kanssa, nähdä kun hän kehittyy ja oppii kaikkea uutta ja elää rennosti stressaamatta jokaaamuisia aikaisia herätyksiä, että pitäisi mennä töihin ja viedä uninen lapsi päiväkotiin säilöön päivän ajaksi, jotta voin saada rahaa. Ei ole sen arvoista. Lapsi on vain kerran pieni ja haluan nauttia täysillä siitä ajasta. Töihin ehtii sitten kouluiässäkin.
Hienoa että pärjäätte noin hyvin. Tämä ei liity itse aiheeseen, mutta haluan silti kannustaa miettimään vielä uudelleen päiväkotia. Koulunaloituksesta tulee tosi hankala lapselle jos ei ollenkaan pääse harjoittelemaan ryhmässä sääntöjen mukaan toimimista, ja sosiaalisia suhteita/kaveritaitoja toisten lasten kanssa. Isommat lapset yleensä viihtyykin tosi hyvin ja tarvitsee ikäistään seuraa. Kotona on vaikea tarjota samassa mittakaavassa virikkeitä kuin päiväkodissa. Mahtavaa jos on mahdollista hoitaa lapset kotona pitkään. Pienelle lapselle se on iso etu. Mutta noin 4v ylöspäin hyötyy kyllä ikäisestään seurasta ja ryhmätoiminnasta paljon. On paljon helpompi mennä eskariin kun on jo tuttuja kavereita ja edes jonkinlainen käsitys mistä kyse. On vaikea päästä mukaan porukkaan jossa muut jo tuntevat toisensa ja tietävät ”tavat”. Lapsi joka ei ole ollenkaan ollut ryhmässä jää helposti ulkopuoliseksi, eikä hän ehkä edes osaa tavalliseen tapaan tehdä aloitteita toisille lapsille ja osallistua heidän touhuihinsa.
Olen täysin eri mieltä. Kotona rauhassa kasvanut lapsi "pääsee mukaan" aivan hyvin ryhmään. Todennäköisesti on haluttua leikkiseuraakin. Siinä olen samaa mieltä, että neljävuotiaasta ylöspäin lapset kaipaavat jotain ryhmätoimintaa, jossa ovat ilman vanhempia. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla jokapäiväinen kunnallinen päivähoito, vaan jokin kerho tai vastaava. Lapsia ei tarvitse erikseen kasvattaa ryhmätoimintaan ja he pärjäävät aivan hyvin koulussa, vaikkeivat olisi "laadukasta varhaiskasvatusta" nähneetkään. Kotona kasvatetut lapset usein erottuvat edukseen, isoissa ryhmissä vauvasta saakka kasvaneista lapsista. Huomaan tämän selkeästi ammatissani opettajana.
Kuin iso perhe teillä on, jos ruokaan menee 700€/kk? Meillä on oikeasti ihan lestadiolaisen mittakaavan SUURperhe (olematta lestadiolaisia kuitenkaan) ja meillä menee n. 800€/kk ruokaan ja syödään oikeasti hyvin ja monipuolisesti.
Oli aika, kun tulomme olivat yhteensä jopa selkästi alle tuon, kun itse olin opiskelija ja puoliso joutui tekemään väliaikaisesti "hanttihommia". Ihan hyvin pärjättiin, meillä tosin talon lainanlyhennys oli tuolloin minimissä eli noin 300 e/kk. Sekin auttoi, että tiesi tilanteen olevan väliaikainen, sillä puolison työllistyminen ns. omalle paremman tulotason alalle oli hyvin todennäköistä jossain kohtaa (tuolloin siihen meni 2v), ja itse opiskelin alalle, jolle työllistyy hyvin todennäköisesti.
Itseasiassa, juuri ennen tilanteen parantumista oli aika, kun olimme molemmat opintotuella (+ lapsilisät) jokusen kuukauden, kun puoliso lisäkouluttautui. Omassa omakotitalossa oli turha haaveilla asumistuesta. Ne olivat kyllä raskaita kuukausia, meillä kun meni käytännössä talon kuluihin ja laskuihin opintotuet kokonaan ja sitten syötiin lapsilisillä. Olisihan siinä voinut laittaa lainan lyhennysvapaalle ja kajota säästöihin mutta jostain kumman syystä päätettiin tuolla summalla kituuttaa sen mitä sitä kesti ja silloin kyllä säästettiin ihan kaikessa.
Aika vähällä sitä tulee toimeen, kun menonsa on järjestänyt sen mukaisesti. Siinä kohtaahan sitä ongelmia tulee, jos on järjestänyt elämänsä korkeamman tulotason mukaan, ja sitten tulot yllättäin tipahtavat pitkäksi aikaa, mutta menoja ei pysty karsimaan samalla vauhdilla.
Opiskelija ja äiti kahdelle.
Asumistuki 600e.
Lapsilisät ja elastustuet n. 700e.
Opintotuki 350e.
”Tulot” yhteensä 1650e.
Asumismenot (vuokra, vesi, sähkö, kotivakuutus) n. 825e/kk
Ruoka/ käyttötavarat 300e/kk
Puhelin +netit 50e
Ei muita laskuja eli pakolliset menot n. 1175e/kk
Eli käteen jää n. 475e/kk
Tästä sitten lapsille vaatteet ja urheiluvälineet yms. Omat vaatteeni siskojen vanhoja. En meikkaa, värjää hiuksia tms. enkä käytä päihteitä enkä käy viihteellä, joten rahaa on mielestäni riittävästi käytössä tässä elämäntilanteessa.
Meillä on varaa syödä ulkona välillä ja käydään kylpylässä uimassa sekä hoplopeissa yms. kuukausittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä, ap, oikein haluat kuulla? Taivasteluja? Sosiaalipornotarinoita?
En ole ap, mutta köyhäilyketjut on lempilukemistani. Olen keskituloinen ja motivaatio työntekoon on usein hukassa, mutta nämä köyhien tarinat saa aina muistamaan miten tärkeää on pyrkiä säilyttämään oma työpaikka ja hoitaa tehtävät edes minimivaatimuksella, jottei joudu samaan ahdinkoon.
Ehkäpä pääset vielä kokemaan sen, että työpaikan säilyttäminen ei ole itsestäsi kiinni.
Meillä on suunnilleen samat tulot; miehen nettopalkka 1900€/kk,mun työmarkkinatuki ~600€. Lapsia kaksi mutta toisesta ei saa enää lapsilisää vaikka on kalleimmillaan juuri nyt (17v). Asumiseen menee 1000€/kk (laina+sähkö sun muut). Eipä se kuule työttömyyskään kannata paitsi ehkä jos tosiaan molemmat olisivat työttömiä ja varattomia mutta tää on kyllä paskin tilanne mitä voi olla. Pienten lasten kanssa oli helppo köyhäillä, teinien kanssa paljon haasteellisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä, ap, oikein haluat kuulla? Taivasteluja? Sosiaalipornotarinoita?
En ole ap, mutta köyhäilyketjut on lempilukemistani. Olen keskituloinen ja motivaatio työntekoon on usein hukassa, mutta nämä köyhien tarinat saa aina muistamaan miten tärkeää on pyrkiä säilyttämään oma työpaikka ja hoitaa tehtävät edes minimivaatimuksella, jottei joudu samaan ahdinkoon.
Hienoa sulle, itse olin erinomainen työntekijä mutta ikävä kyllä tapaturman seurauksena olen nyt työkyvytön. Että sori, se ei aina riitä vaan kohtalo voi puuttua peliin. Terveys on sellainen jonka voi sekunnin murto-osassa menettää. Kyllä mullakin olisi töitä jos vaan pystyisin tekemään.
No minä olen työkyvytön liikuntavammainen, ja tulot on takuueläke ja siihen liittyvä asumistuki.
Minulla on menoina / laskuina jne vuokra, sairauksista johtuvat kulut kuten julkisen tervrydenhuollon laskut, ruoka ja muu taloustavaeameno, lääkkeet, kunnostani johtuvien kulkuongelmien vuoksi olevat kulut (ei, ei kipaista omin jaloin, pyörällä eikä bussilla), sähkö, pyykkikulut, netti, puhelin, puhelimen koroton kuluton osari, pankin maksu, laskuun/osarilla ostettujen maksut (esim nettiapteekeista tai - koiranruokamyymälöistä), koiran lääkäri ja lääkkeet, koiran kynsien leikkaus ja aina tarvitessa pohjavillapesu. 1x hyötylehden tilaus tarjoujsesta 29€/vuosi diginä. Ei muita erillisiä lehtiä.
Ajanviete netistä: musa lukeminen ja katseltava rajatta 25€/kk. Joskus ostan kasvin tai pistokasta, joskus lannoitetta tai multaa. Vaatteet ja kengät: niin mitkä? Mitä ne on? Matkustus, ulkona käynti, huveissa käynti: Oletteko vakavissanne, oikeasti? Missään en käy ja ketään en näe, paitsi pakollisissa asioinneissa. Matkat ei riitä mihinkään niihinkään.
Mitä sinä, ap, oikein haluat kuulla? Taivasteluja? Sosiaalipornotarinoita?