Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kenen henkilön elämänkerran/omaelämänkerran luitte viimeksi?
Kommentit (60)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin lukea Walter Isaacsonin DaVinci-elämäkertaa. Häiritsee lievästi äijän kyky kertoa omia tulkintojaan ja päätelmiään ja sivuuttaa satojen taidehistorioitsijoiden tulkinnat sekä historialliset tosiseikat. Onhan hän ammatiltaan toimittaja, hän kyllä tietää paremmin.
Päätalon omaelämänkerta eli Iijoki-sarjassa onkin lukemista, 26 osaa.
Pate Mustajärvestä (2018) luin ekirjana. Kevyt iltalukeminen viime perjantai-illaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen paljon, mutta lähes pelkästään fiktiota. Elämäkerrat ja omaelämäkerrat ovat jääneet minulle täysin vieraaksi lajiksi, ehkä en sitten koe muita ihmisiä tarpeeksi kiinnostavina? En muista lukeneeni kuin yhden elämäkerran, se oli Pekka Herlinistä kertova Koneen ruhtinas. Oli kyllä erinomainen kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luen paljon, mutta lähes pelkästään fiktiota. Elämäkerrat ja omaelämäkerrat ovat jääneet minulle täysin vieraaksi lajiksi, ehkä en sitten koe muita ihmisiä tarpeeksi kiinnostavina? En muista lukeneeni kuin yhden elämäkerran, se oli Pekka Herlinistä kertova Koneen ruhtinas. Oli kyllä erinomainen kirja.
Kiinnostavuus ei riipu pelkästään siitä, miten suuri tai pieni henkilö on ollut, vaan myös siitä, miten asiat esitetään. Mä en oo mikään suuri elämäkertojen lukija, mutta onhan niitäkin tullut jonkin verran kahlattua. Mieleen on jäänyt yksi ylitse muiden: Aino Kuusisen (Otto-Wille Kuusisen vaimo) omaelämäkerta Jumala syöksee enkelinsä. Pompööisistä nimestä huolimatta voin suositella. Muistaakseni kirja on toteutettu yhdessä haamukirjailijan kanssa, mutta siitä paistaa sellainen elämänasenne ja huumori, että se jää mieleen.
Jos aihepiiri ei ole tuttu, tässä tiivistelmä: Otto-Wille Kuusinen oli suomalainen kommunisti, joka oli merkittävässä asemassa Neuvostoliitossa ja selvisi Stalinin puhdistuksista sekä hengissä että tuomiotta. Nuoren vaimonsa Ainon Kuusinen oli kuitenkin valmis uhraamaan leireille, joilta tämä onneksi selvisi hengissä. Aino Kuusinen toimi ennen tuomiotaan Kominternissä (kommunistinen internationaali, jonka tarkoituksena oli levittää vallankumouksellista aatetta ympäri maailmaa), ja niin monen muun kominterniläisen tavoin joutui Stalinin puhdistusten pyörteeseen.
Kuusisen kirjassa on varmasti myös Lapin lisää (älkää kysykö yksityiskohtia, olen lukenut sen varmasti yli 10 vuotta sitten), mutta uskon kyllä, että hänen asenteensa oli se, joka piti hänet hengissä. Jäi sellainen olo kirjan lukemisen jälkeen, että totuus on monesti tarua ihmeellisempää.
Vierailija kirjoitti:
Päätalon omaelämänkerta eli Iijoki-sarjassa onkin lukemista, 26 osaa.
Aloitin lukemaam Iijoki-sarjaa toista kertaa juuri.
Edellisestä kerrasta onkin 25 vuotta.
3. ensimmäistä kirjaa nyt takana, "Täysi tuntiraha" olisi seuraavana vuorossa.
Yöpöydällä on jo vuoden päivät ollut Anwar Sadatin muistelmateos "Presidentin ääni".
Alkaa olla loppupuolella.
Kuuntelin viimeksi äänikirjana Linda Lampeniuksen elämäkerran. Kirja oli yllättävän hyvä vaikkakin siten "peruskauraa", että teemana oli vaikeuksien kautta (kiitollisena ja siunattuna :D ) voittoon.
Viimeisimpinä Michelle Obama Minun tarinani ja Hannele Lauri, näyttelijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luen paljon, mutta lähes pelkästään fiktiota. Elämäkerrat ja omaelämäkerrat ovat jääneet minulle täysin vieraaksi lajiksi, ehkä en sitten koe muita ihmisiä tarpeeksi kiinnostavina? En muista lukeneeni kuin yhden elämäkerran, se oli Pekka Herlinistä kertova Koneen ruhtinas. Oli kyllä erinomainen kirja.
Kiinnostavuus ei riipu pelkästään siitä, miten suuri tai pieni henkilö on ollut, vaan myös siitä, miten asiat esitetään. Mä en oo mikään suuri elämäkertojen lukija, mutta onhan niitäkin tullut jonkin verran kahlattua. Mieleen on jäänyt yksi ylitse muiden: Aino Kuusisen (Otto-Wille Kuusisen vaimo) omaelämäkerta Jumala syöksee enkelinsä. Pompööisistä nimestä huolimatta voin suositella. Muistaakseni kirja on toteutettu yhdessä haamukirjailijan kanssa, mutta siitä paistaa sellainen elämänasenne ja huumori, että se jää mieleen.
Jos aihepiiri ei ole tuttu, tässä tiivistelmä: Otto-Wille Kuusinen oli suomalainen kommunisti, joka oli merkittävässä asemassa Neuvostoliitossa ja selvisi Stalinin puhdistuksista sekä hengissä että tuomiotta. Nuoren vaimonsa Ainon Kuusinen oli kuitenkin valmis uhraamaan leireille, joilta tämä onneksi selvisi hengissä. Aino Kuusinen toimi ennen tuomiotaan Kominternissä (kommunistinen internationaali, jonka tarkoituksena oli levittää vallankumouksellista aatetta ympäri maailmaa), ja niin monen muun kominterniläisen tavoin joutui Stalinin puhdistusten pyörteeseen.
Kuusisen kirjassa on varmasti myös Lapin lisää (älkää kysykö yksityiskohtia, olen lukenut sen varmasti yli 10 vuotta sitten), mutta uskon kyllä, että hänen asenteensa oli se, joka piti hänet hengissä. Jäi sellainen olo kirjan lukemisen jälkeen, että totuus on monesti tarua ihmeellisempää.
Kiutos vinkistä!
Keräillessäni kirppareilta Päätaloa, pyörittelin tuotakin käsissäni, mutta jäi ostamatta.
Hih, kirpparin pitäjä ei ole penaalin terävin kynä, oli laittanut hyllyyn "uskonnollinen kirjallisuus"...
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luen paljon, mutta lähes pelkästään fiktiota. Elämäkerrat ja omaelämäkerrat ovat jääneet minulle täysin vieraaksi lajiksi, ehkä en sitten koe muita ihmisiä tarpeeksi kiinnostavina? En muista lukeneeni kuin yhden elämäkerran, se oli Pekka Herlinistä kertova Koneen ruhtinas. Oli kyllä erinomainen kirja.
Kiinnostavuus ei riipu pelkästään siitä, miten suuri tai pieni henkilö on ollut, vaan myös siitä, miten asiat esitetään. Mä en oo mikään suuri elämäkertojen lukija, mutta onhan niitäkin tullut jonkin verran kahlattua. Mieleen on jäänyt yksi ylitse muiden: Aino Kuusisen (Otto-Wille Kuusisen vaimo) omaelämäkerta Jumala syöksee enkelinsä. Pompööisistä nimestä huolimatta voin suositella. Muistaakseni kirja on toteutettu yhdessä haamukirjailijan kanssa, mutta siitä paistaa sellainen elämänasenne ja huumori, että se jää mieleen.
Jos aihepiiri ei ole tuttu, tässä tiivistelmä: Otto-Wille Kuusinen oli suomalainen kommunisti, joka oli merkittävässä asemassa Neuvostoliitossa ja selvisi Stalinin puhdistuksista sekä hengissä että tuomiotta. Nuoren vaimonsa Ainon Kuusinen oli kuitenkin valmis uhraamaan leireille, joilta tämä onneksi selvisi hengissä. Aino Kuusinen toimi ennen tuomiotaan Kominternissä (kommunistinen internationaali, jonka tarkoituksena oli levittää vallankumouksellista aatetta ympäri maailmaa), ja niin monen muun kominterniläisen tavoin joutui Stalinin puhdistusten pyörteeseen.
Kuusisen kirjassa on varmasti myös Lapin lisää (älkää kysykö yksityiskohtia, olen lukenut sen varmasti yli 10 vuotta sitten), mutta uskon kyllä, että hänen asenteensa oli se, joka piti hänet hengissä. Jäi sellainen olo kirjan lukemisen jälkeen, että totuus on monesti tarua ihmeellisempää.
Kiutos vinkistä!
Keräillessäni kirppareilta Päätaloa, pyörittelin tuotakin käsissäni, mutta jäi ostamatta.
Hih, kirpparin pitäjä ei ole penaalin terävin kynä, oli laittanut hyllyyn "uskonnollinen kirjallisuus"...
Uskonnollinen kirjallisuus :D Voi voi... Noh, olihan se bolševismikin toki omanlaisensa uskonto, ja Stalin oman aikansa jumala (kuten kirjan nimi vihjaa).
Muuten, kirjassa on eräs Kuusisen kertoma henkilökohtainen muisto Stalinista, jonka pohjalta sain painajaismaisen lyhytelokuvaidean.
Alue: Aihe vapaa
Olen lukenut Tommi Liimatan omaelämäkerrallisia kirjoja. Loppuvuodesta luin Jeppiksen ja Jeppis 2:n, nyt on kesken Rollo.