Lisan kuolema

Törmään usein pariin logikkaan elämässä. Haluan jakaa ne ja toivon mietteitä. Lisan kuolema kosketti minua, koska tyttäreni on lähes saman ikäinen.

Yksi logiikka koskee toiveitamme. Sitä toivoo elämäänsä tietynlaista ihmistä, tietynlaista uraa, tietynlaista kotia, lapsilukua, mitä milloinkin. Joskus pakotetaan, jotta elämä menisi tiettyyn suuntaan. Toiveet toteutuvat, mutta onnellisuus jää kokematta. Se tietynlainen mies, jota toivoi, olikin urakeskeinen ja väkivaltainen. Ura, jota toivoi johti burn outiin. Ja niin edelleen. Pakotettuna tulee usein tyhjää oloa ja huonoa tulosta. Uskon, että tuo tyhjä olo johtuu myös siitä, ettei ole kuunnellut intuitiotaan, omaa sisimpäänsä.

Lisa oli nuori ja vanhemmat suojelivat häntä varmasti. Toivoivat, ettei tyttö aloittaisi seurustelusuhdetta liian aikaisin, vaan kävisi lukion, opiskelisi, tekisi ahkerasti töitä. Käyttäytyisi kuten nuoren kiltin tytön kuuluu. Kun mietin Lisan kohtaloa, toivon, että hän kuitenkin eli ja nautti elämästään vanhempien toiveiden ulkopuolellakin. Melko varmasti Lisa joutui raiskatuksi ennen kuolemaansa. Jotenkin sitä toivoo, ettei se ollut hänen ensimmäinen kertansa. Hengen riistäminen nuorelta tytöltä on karmeaa, mutta se, että häneltä vietiin muutakin, kaikki kaunein ja iloisin elämässään. Jos olisin hänen äitinsä, ainoa toiveeni olisi, ettei tyttö olisi aina kuunnellut minua vaan elänyt nuoren elämää niin kuin nuoren kuuluikin.

Hyväntahtoiset toiveet osoittautuvat näissä tapauksissa niiksi kaikkein väärimmiksi. Totta kai tämä oli poikkeus, harvinainen, ja jatkossakin huolehdin oman tyttäreni turvallisuudesta ja siitä, ettei tämä tekisi mitään holtitonta. Luulen kuitenkin olevani sallivampi ja hyväksyvämpi tyttäreni virheiden kohdalla, toivoen hänelle vain onnellisuutta, terveyttä ja pitkää elämää. Sen tarkemmin määrittelemättä. Jokaisen pitää saada elää elämänsä kuten haluaa, ilman odotuksia ja vanhempien asettamia paineita.