Lue keskustelun säännöt.
Mt-ongelmista kärsivä ystävä "jätti" - mitä tästä pitäisi ajatella?
06.02.2022 |
Olemme tunteneet ystäväni kanssa kauan. Vuosia sitten hän sairastui henkisesti. Sairastumisensa alkuaikoina vuosia sitten katkaisi minuun yllättäin välit ja emme olleet muutamaan vuoteen missään tekemisissä. Otti sitten yhteyttä ja jatkoimme yhteydenpitoa. Ystävällä oli hieman parempi vaihe. Hänen olonsa paheni uudestaan, hän alkoi käyttäytyä hyvin vaativasti. Suuttui herkästi, esitti vaatimuksia yhteydenpidon suhteen, piikitteli jne. Yritin ymmärtää ja ajatella, että jossain vaiheessa helpottaa. Olin ystävällinen ja tukena. Nyt olen useamman vuoden jo "joustanut", kun ystävällä on ollut todella rankkaa. On purkanut pahaa oloaan minuun. Olen toivonut, että hänen olonsa helpottaisi, jotta ystävyys olisi taas sellaista kuin joskus aikoinaan oli. Tämä ystävä kuitenkin jätti minut, ei ole enää ottanut minuun yhteyttä eikä vastannut yhteydenottoihini. Tuntuu todella pahalta, kun vuosikaudet yritin tukea toista ja kaikki tämä oli "ihan turhaa", koska ystävä jätti minut.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Vaikka tuntuu pahalta, niin pitäisikö olla iloinen, ettei tarvitse enää kannatella ystävää ja kestää hänen mielialojen vaihteluitaan? Onko muilla ollut vastaavaa?
Kommentit (44)
Ehkä on ihan hyvä, jos tienne eroavat.
Ei tuollaisessa ystävässä kannata loputtomiin roikkua. Mielenterveysongelmissa ei ole mitään väärää tai pahaa, mutta ei niiden varjolla voi kohdella ystävääkään huonosti vuositolkulla.
Parempi teille molemmille varmasti tuo ratkaisu, vaikkei siltä tuntuisi sinusta vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mt-potilaitten kanssa ei kannata kaveerata. Voivat olla hyvin itsekeskeisiä ja kapeanäköisiä koska sairaus estää normaalien asioiden ajattelun. Jotkut agressiivisiä tai voivat yllättäen seota. Liekö keskenään tulevat toimeen mt-ongelmaiset parhaiten.
Ehkä hän tajusi, ettei pysty olemaan (hyvä) ystävä sairautensa takia. Surullista, mutta toisaalta hyvä, ettet joudu kuuntelemaan veetuilua ym.
Ikävää. Luulen kuitenkin että pian huomaat kuinka paljon parempi sinun on olla ilman tuota ihmistä elämässäsi. Laita varmuuden vuoksi estot päälle äläkä ole itse enää missään yhteydessä, poista numero. Saattaa hyvinkin taas haluta sinusta kannattelijan, kun taas sille päälle sattuu.
Pakko nostaa hattua, et oot noin kärsivällisesti jaksanut tukea ystävääsi. Rajansa kuitenkin kaikella. Sinun tehtäväsi ei ole saada häntä kuntoon, vaan se on hänen hommansa. Kurja, että olet odottanut "turhaan" ystäväsi toipumista, mutta elämä on joskus tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuun ja äitisi tullut, hän on tätisi.
Vähän sama tarina täällä, hänestä ei ole nyt pariin vuoteen kuulunut. Kaipaus on välillä kova, mutta myönnän että niin on välillä kiukkukin. Olisi pitänyt laittaa rajat jämptimmin jo kauan aikaa aiemmin, eikä aina yrittää ymmärtää. Ehkä on molempien kannalta parempi, että tiet erosivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi niin, että en halunnut puhua itsestäni, mutten jaksanut kuunnella muidenkaan asioita. Oli parempi olla olematta tekemisissä ollenkaan.
ap. tuo voi olla sinulle hyvästä.
minulla oli samankaltainen kaveri. vuosia jouduin varomaan toisen seurassa sanojani, aina tehtiin kaikki hänen mukaansa. lopulta väsyin. ehdotin kaverille taukoa yhteydenpidosta, mutta suuttui tuosta ehdotuksesta niin, että katkaisi välit ihan pysyvästi.
alkuun oli kurja fiilis ja jollain tasolla ikäväkin, mutta aika nopeasti vierähti kivi sydämeltä. oli helpompi olla, kun toinen ei ollut ilkeilemässä tai vaatimassa jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinä saat tuolta ystävyydeltä? Siis muuta kuin huolta ja murhetta? Niitä poikavuosien kavereita on turha kaipailla.
No onneksi te kaikki kommentoijat taidatte olla 100 % varmoja, ettei satu omalle kohalle tuo niin vastenmielinen heikkous kuin mt-ongelma. Onneksi olette terveitä, tasapainoisia, positiivisia, ymmärtäväisiä ja onnellisia. Ainakin nyt. Onnea! 💝
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootte kyllä mahtavia ystäviä kun netissä haukutte ihmisiä joilla on vaikeaa elämässä. Älkää unohtako nostaa itseänne jalustalle.
Vierailija kirjoitti:
No onneksi te kaikki kommentoijat taidatte olla 100 % varmoja, ettei satu omalle kohalle tuo niin vastenmielinen heikkous kuin mt-ongelma. Onneksi olette terveitä, tasapainoisia, positiivisia, ymmärtäväisiä ja onnellisia. Ainakin nyt. Onnea! 💝
ei tässä nyt ole kyse siitä, että mt-ongelmat ois joku heikkous. vaan siitä, ettei niiden varjolla voi kohdella omaa ystävää huonosti, joka yrittää olla tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onneksi te kaikki kommentoijat taidatte olla 100 % varmoja, ettei satu omalle kohalle tuo niin vastenmielinen heikkous kuin mt-ongelma. Onneksi olette terveitä, tasapainoisia, positiivisia, ymmärtäväisiä ja onnellisia. Ainakin nyt. Onnea! 💝
Jos ystävä, jolla on mt-ongelmia, osaa kohdella lähimmäisiään kunnioittavasti, ei siinä ole mitään ongelmaa. Joskus voi mieliala horjua ja ystävä käyttäytyä ikävästi, kuten ihminen muutenkin saattaa, mutta ymmärretään pahoitella ja ottaa toinen huomioon. Jos taas ystävä käyttää toista lähinnä oman pahan olonsa likasankona jatkuvasti, niin ei sellaista tarvitse kenenkään kestää minkään sairauden varjolla.
Hänellä on mieli sekaisin, sinulla ei ole. Ehkä hän saa tukea muilta mt-ongelmaisilta?
Ystäväni ilmoitti hiljattain, että ihmisiä tulee ja menee elämässä, kun mt-ongelmainen ystäväni ei enää halunnut tavata minua. Mielestäni kommentti oli hyvä, koska hyvätkin ystävyyssuhteet voivat päättyä.
Vierailija kirjoitti:
No onneksi te kaikki kommentoijat taidatte olla 100 % varmoja, ettei satu omalle kohalle tuo niin vastenmielinen heikkous kuin mt-ongelma. Onneksi olette terveitä, tasapainoisia, positiivisia, ymmärtäväisiä ja onnellisia. Ainakin nyt. Onnea! 💝
No semmoiset olettamiset ja passiivis-aggreilut sieltä sitten.
Vierailija kirjoitti:
No onneksi te kaikki kommentoijat taidatte olla 100 % varmoja, ettei satu omalle kohalle tuo niin vastenmielinen heikkous kuin mt-ongelma. Onneksi olette terveitä, tasapainoisia, positiivisia, ymmärtäväisiä ja onnellisia. Ainakin nyt. Onnea! 💝
Minulla on ollut niin rankkoja fyysisiä ongelmia, että ihmettelen edelleen, miksi mieleni ei ole - ainakaan vielä - murtunut.
Ihmiset ovat erilaisia - keneltä hajoaa mikäkin osa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi niin, että en halunnut puhua itsestäni, mutten jaksanut kuunnella muidenkaan asioita. Oli parempi olla olematta tekemisissä ollenkaan.
Minulla on juuri tämä tilanne. En jaksa enää oikein mitään. En jaksa olla ihmisten seurassa, en jaksa pirteitä jutusteluja enkä myöskään toisten ongelmia enkä omiani. Minulla ei enää ole oikeastaan mitään puhuttavaa eikä jaettavaa kenenkään kanssa.
Voi olla myös, että ystävää surettaa ja hävettää oma tilanteensa, ja kun ei ole mitään hyviä tai postiivisia asioita kerrottavaksi niin on sitten mieluummin yksin kuin pilaa muiden elämää.
Jos haluat kaveruutta vielä lämmitellä niin kysy ainakin, että saatko raahattua häntä ulos, eikä haittaa vaikka hänellä olisi huono päivä, siitähän se paranee kun käy jossain. Mutta tapaa vain sillä ehdolla, että p*rseily loppuu, et kuuntele enää mitään asiattomuuksia.
"Mitä tästä pitäisi ajatella? Olen järkyttynyt! Olen järkyttynyt!"
T. Kalevauva
(sori, tuli vaan heti otsikosta mieleen!)