Lue keskustelun säännöt.
Meillä uskotaan ruumiilliseen kuritukseen ja sitä myös käytetään tarvittaessa.
23.09.2006 |
Ja uskallan väittää, että lapsemme ovat keskimääräistä kohteliaampia ja hyväkäytöksisiä, tasapainoisia ihmisenalkuja =)
Kommentit (51)
on ollut rankka menneisyys, mielenterveysongelmia, ADHDta, Aspergeria, tai ovat olleet FAS-lapsia jne. Eli juuri niitä " vaikeita, ei-kilttejä lapsia" jotka virallisten diagnoosiensa vuoksikaan eivät kaikki (muka) pysty hillitsemään omaa käytöstään.
Vierailija:
Oikeasti jokainen joutuu joskus kurittamaan lasta rankemman kautta, ja pitää ottaa huomioon että kaikki lapset eivät ole kilttejä ja eivät kuuntele puhetta. Kumpihan on lopuuen lopulta isompi rikos, se että lapset kulkee isona kylillä hajottamassa näyteikkunoita ja potkii mummoja , sekä käyttää huumeita, vai se että tarpeenvaatiessa kuritat nyt lastasi vaikka pienellä tukkapölyllä jos muu ei mene perille? Mä hyväksyn kyllä itse pienen tukistuksen kasvatuksessa, enkä koe silti olevani mitenkään rikollinen lainrikkoja tai huono äiti, päinvastoin. Sanoo muut mitä sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä se kyllä menee ihan päinvastoin: parhaiten käyttäytyvät lapset on niistä perheistä, missä rajat on osattu asettaa fiksusti ja lasta kunnioittaen. Kunhan niistä vain on johdonmukaisesti myös pidetty kiinni, eikä ole suosittu " rakkautta ilman rajoja" -metodia. Laitanpa siis tännekin pari kysymystä vielä tukistelijoille yms. vanhemmille:
Mietin kerran, miten nämä " nippailijat" suhtautuvat siihen, jos joku toinen aikuinen antaa heidän lapselleen luunapin tai tukistaa...?
Etenkin jos satuttamista todellakin joissakin perheissä edelleen käytetään tietoisena " kasvatus" keinona, eikä silloin samaa metodia voitaisi heidän mielestään käyttää myös päiväkodissa ja koulussa? Miksei siis esim. opettajat saa enää lyödä karttakepillä lapsia sormille, vaikka meidän vanhempien lapsuudessakin niin tehtiin? Tai miksei lastentarhanope tukista hoitolapsia, jos he eivät tottele?
Vastaus: satuttaminen on väärin. Se ei opeta, MIKSI lapsen teko on väärin. Se opettaa vain säikähtämään. Pienikin tahallinen satuttaminen on myös laitonta, jopa ne ns. " harmittomat" luunapit ja tukistelut. On iso ero rajoittaa lasta fyysisesti kuin tahallisesti aiheuttaa kipua ja pelkoa. Vai haluatteko todellakin, että lapsenne " kunnioitus" teitä kohtaan perustuu pelkoon? Surullista :(
Kyllä monelle olisi vakavasti sanoen itsetutkiskelun paikka.
Mitä jos se lapsesi heitti kivellä päähän, jos se toinen ei uskonut? Tai miksi esim. open täytyisi tukistaa. Eikö se toinen lapsi voisi tukistaa takaisin?
Tuota, meillä minä olen saanut ruumiillista kuritusta. Enkä koe sitä pahana. Tärkeää on, että se liittyi aina tilanteeseen ja itkun jälkeen vanhempani ottivat syliin ja kertoivat, miksi noin ei saa tehdä. Tuo fyysisen rangaistuksen uhka on alle 10 -vuotiaalle lapselle ymmärrettävämpi kuin erikseen määritelty kielto jokaiseen asiaan, osa lapsista ei edes ymmärrä syy-seuraus-suhdetta kuin 5-6 vuotiaana.
Minä olen tukistanut 2-vuotiasta kerran, kun ei uskonut, että vastasyntyneen vauvan päälle ei saa mennä. Mieheni oli tuosta pahana, häntä ei ole koskaan rangaistu fyysisesti. Mietimme tuota fyysisen rangaistuksen asiaa niin, että lapselle kipu on se, jonka hän ymmärtää jo alle 1-vuotiaana. Siksi siihen perustuva kasvatus on helppo tapa.
Kaksivuotias ei varmasti ymmärrä vielä miksi vauvan päälle ei saa mennä, ei vaikka kuinka kertoisit tukehtumisesta ja vammoista, " rikki meneminen" on myös vielä ainakin meidän neidille epämääräinen " ei toimi" -käsite. Meillä tuota asiaa puitiin pari päivää mieheni kanssa ja sovittiin, että jos en muuten pärjää, uhkaavan tilanteen keskeyttämisessä voin käyttää " niskavilla-otetta" , luunapin, lyömisen tms. voiman käyttöä emme hyväksy kumpikaani. Kun lapsi on itkusta rauhoittunut, otetaan se syliin ja kerrotaan, että miksi ei saa noin tehdä, esim. " vauvaan sattuu" .
Tämä on vaikea aihe, lyömistä emme harrasta, mutta ainakin pienelle kipu on joissain tapauksissa, kun asia on liian suuri hänen ymmärrettäväkseen, ainoa tapa määrittää raja ko. asian kohdalla. Sen rajan ylittäminen on " poppaa" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä logiikkaa siinä on, että satuttaa lasta ja sanoo, että minä satutin sinua koska toista ihmistä ei saa satuttaa?
Vierailija:
Mitä jos se lapsesi heitti kivellä päähän, jos se toinen ei uskonut? Tai miksi esim. open täytyisi tukistaa. Eikö se toinen lapsi voisi tukistaa takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimittäin säälittävää se on, ettet pärjää lastesi kanssa muuten kuin käyttämällä fyysistä ylivaltaasi. Menet siitä, missä aita on matalin. Toimitko näin elämässä yleensäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksikö, kun teillä ei ole halua edes opetella muita kasvatuskeinoja?
Varmaan kannattaisi miettiä, voisiko itse mennä vähän vaikeamman kautta eikä satuttaa lasta. Lapsi voisi siinä samalla oppia, ettei myöskään vanhemmat saa käyttää väkivaltaa. Kasvatus on kovaa työtä. Ilman väkivaltaa varsinkin.