Meillä uskotaan ruumiilliseen kuritukseen ja sitä myös käytetään tarvittaessa.

Oikeasti jokainen joutuu joskus kurittamaan lasta rankemman kautta, ja pitää ottaa huomioon että kaikki lapset eivät ole kilttejä ja eivät kuuntele puhetta. Kumpihan on lopuuen lopulta isompi rikos, se että lapset kulkee isona kylillä hajottamassa näyteikkunoita ja potkii mummoja , sekä käyttää huumeita, vai se että tarpeenvaatiessa kuritat nyt lastasi vaikka pienellä tukkapölyllä jos muu ei mene perille? Mä hyväksyn kyllä itse pienen tukistuksen kasvatuksessa, enkä koe silti olevani mitenkään rikollinen lainrikkoja tai huono äiti, päinvastoin. Sanoo muut mitä sanoo.

12 on oikeassa. Kasvattaminen on kokonaisuutta, ei mikään yksittäinen toimenpide. Henkinen väkivalta on fyysistä väkivaltaa paljon pahempi asia.



20:lle tiedoksi. Minä sain lapsen tuhat ja yksi kertaa selkää. Olen (työni puolesta) tehnyt lukemattomia psykologisia testejä, jotka kaikki osoittavat, että olen tunne-elämältäni erittäin tasapainoinen.



Kolmanneksi totean, että lapsia on erilaisia. Joku väitti yllä, että kaikille menee puhuttu perille. Totuus on, että lapsia on erilaisia.

On turhaa puolustautua sillä että lapsia on erilaisia.

Kun keinot loppuu niin lapsi saa selkään.

lyöminen on pikkasen eri asia kun pieni tukkapölly. Mutta eihän kaikki sitä voi tajuta. Kukin kasvattakoon lapsensa tavalla joka toimii oman lapsen kohdalla. Kun lapset ovat yksilöitä.

Tiedän perheen, jossa tukistellaan ja jaellaan luunappeja 3,5 vuotiaalle tytölle. Hänet myös suljetaan lukkojen taakse saunaan tms. jäähylle. Tulos: lapsi antaa jo takaisin, läpsii erityisesti pienempiään, lukitsee äitinsä oven taakse jos saa tilaisuuden. Että näin.

lyöminen ja hakkaaminen on väkivaltaa. Eikä kukaan siitä ole puhunut.

Jokaisella on oikeus olla kookematta väkivaltaa ja edelleen, kun keinot loppuu, sinä turvaudut satuttamaan lasta.

Milloin ja missä tilanteessa on " oikein" käydä suht puolustuskyvyttömän lapsen kimppuun satuttamismielessä?

Entäpä miten opetat lapsellesi ettei toista lasta saa lyödä/satuttaa?

Vaikka tuskin sitä hänelle opetatkaan koska siinähän olisi aikamoinen ristiriita.

Lastensuojelulaki sanoo että lapsen fyysinen kuritus on kiellettyä, sääli on ettei sitä tosiaan moni tunnu käsittävän, ei sydämessään eikä muutenkaan.

Luin juuri lehdestä kuinka kolmannes sallii käsiksi käymisen, se on irvokasta ja ollut laitonta vuodesta-84 lähtien.

Aikuisuus ja vanhemmuus on todella hukassa jos täytyy lapseen käsiksi käydä, se vain kasvattaa lapsen angsteja ja uhmaa auktoriteetteja kohtaan ja antaa hänelle väärän kuvan siitä kuinka toista ihmistä saa kohdella. Samaisessa lehtijutussa sanoi myös rikospoliisi että asia on väärin ja laitonta ja sellaiseksi luokitellaan myös tukistaminen, luunapit yms " pienet" kurituskeinot.

Voit ap hymyhymistellä sen minkä ehdit mutta se ei muuta muuksi sitä että toimit väärin ja lapsesi ei välttämättä muistele sinua kovinkaan kunnioittavasti tai rakkaudella sitten aikuisena.

Mutta jokainen vanhempi tietty ottaa itse omat riskinsä sen suhteen miten lapsi vanhempansa kokee sitten myöhemmin elämässään.

Väkivalta kasvattaa vain väkivaltaa ja kierre jatkuu, säälin lpasia joiden vanhemmilla on noinkin alkeelliset ja iänvanhat avuttomat keinot kasvattaa lastaan vaikka olevinaan samalla rakastaa heitä.

-äitix2-

Tuskin itsekään tekisit töissä mokia jos joka kerta saisit selkääsi?

Pitää paikkansa. Ihan turha selittää, että kaikille ei puhe mene perille. On muitakin rankaisukeinoja kuin ruumiillinen. Lisäksi positiivinen kannustus kannattaa pitkällä tähtäimellä. En nyt tarkoita, että tukkapöllyn antajat ei koskaan kehu lastaan, mutta olen kyllä nähnyt paljon näitä perheitä ja se tukkapölly annetaan usein, kun lapsi ei kahden sanomisen jälkeen usko.



Entä opettajana? Saanko antaa tukkapöllyä lapselle, joka ei muuten usko? En ole vielä koskaan törmännyt lapseen, jota ei saataisi uskomaan muilla keinoin. Mitenköhän näitä lapsia sitten löytyy niin paljon sieltä kodeista?

Äitini löi, tai mitä itse sanoi " räppäsi" minua kun olin tehnyt jotain väärin. Esim. en ollut 9-v muistanut pyyhkiä ruokapöydältä muruja ja sain poskelleni. Joka asiasta lyötiin. Olin todella kiltti lapsi muuten, mutta äidin mielestä en. Sisälläni kasvoi niin suuri viha äitiäni kohtaan (isä ei koskaan koskenut minuun näin) ja kun tulin isommaksi ja äitini taas läimäsi, vedinkin takaisin äitiä niin lujaa kun pystyin ja sanoin että lyöpä vielä kerran niin saat vielä enemmän. Siihen loppui, taisin olla 13-v.



Tilanne nykyään: kunnioitan isääni huomattavasti enemmän. Hän ei koskaan huutanut, ei lyönyt. Kuri oli silti kova, mutta uskoin häntä aina koska isä selitti miksen saa tehdä jotain.

joka on melkoinen tapaus. itsepäinen, kovapäinen, sellainen, joka ei ikinä anna periksi. Nyt kasvaessaan hänestä huomaa, että hänellä on paljon hyviä piirteitä, sellaista sitkeyttä, jolla pärjää elämässä. Mutta toista se oli ennen....



Olen pitänyt häntä holdingissä yli tunnin putkeen. Poika on tapellut, potkinut ja yrittänyt purra. Kun olen päästänyt irti, hän on käÿnyt päälle kuin yleinen syyttäjä. Hajoitti ovenkin, kun ensin yritin pitää häntä jäähyllä. Eli en voinut jättää häntä yksin.

Pahimmillaan hän oli 4-vuotiaana, ja tuona vuonna pidin häntä holdingissa varmaan 30 tuntia yhteenlaskettuna. Minkälaista on pitää häntä holdingissa? Minun piti sitoa hänen kätensä selän taakse, ja pitää jaloillani häntä kiinni. Ja kovasti. Poikaa varmasti sattui.



Mutta kuitenkin holding on hyväksytty kasvatuskeino. Se on fyysistä ja sekin sattuu, jos toinen kovasti tappelee vastaan.



Tai hän heitti juuri samoihin aikoihin hiekkaa puistossa. Kielsin, kielsin ja sanoin, että seuraavan kerran mennään kotiin. Poika heitti hiekkaa silti. Hän ei suostunut kotiin, ja sen verran iso kun jo oli, en jaksanut häntä kantaa. Eli otin käsivarresta kiinni ja kirjaimellisesti raahasin pojan pois puistosta. Tiedän, että siitä voi käsi lähteä sijoiltaan. Ja uskon, että se sattui poikaa. Mutta - olisiko hyvää kasvattamista se, että peruisin uhkauksen?

Meilläkin on kaksi pientä lasta ja kolme teini-ikäistä, yksi heistä jo täysi-ikäinen. Ilman luunappeja, tukistuksia ja nöyryyttämisiä olemme isommat kasvattaneet toisia kunnioittaviksi ihmisiksi ja samaa jatketaan pienempien kanssa. Ihmeellistä, että jotkut vielä luulevat, että lapsia ei pysty muuten kuin väkivallalla kasvattamaan kunnon kansalaisiksi. Ja väkivaltaa on myös luunapit ja tukkapöllyt.



Surullista on minustakin lukea näitä viestejä, joissa vakuutetaan, että mitään traumoja ei ole jäänyt ruumiillisesta kurituksesta. Se, että siirtää samaa perinnettä omiin lapsiinsa ja toivoo vielä lastenkin sitä jatkavan, osoittaa mitä suurimmassa määrin, että erittäin pahoja traumoja on jäänyt.



Ja ihan karvat nousee pystyyn, kun lukee, miten lasta voidaan rakkaudella kurittaa väkivaltaisesti. Kyllä siitä on kuulkaa rakkaus kaukana, kun isi tai äiti vetelee korvista ja hiuksista.

Tuossa on jo vähän lapsenkin valinta se, että jos haraa vastaan, saattaa sattua. Mutta tuo ei ole tahallista väkivaltaa.

Tuossa olet estänyt lapsen huonon ja väkivaltaisen käytöksen etkä antanut samalla mitalla takaisin. Eri asia ja hyvin tehty, koska lapsi ymmärtää, että niin ei saa toimia. Jos olisit antanut luunapin, olisit tehnyt samoin kuin lapsi.

Säälin niitä lapsia, jotka joutuvat pelkäämään omia vanhempiaan satuttamisen pelossa.

Ikävää että aikuiset eivät osaa muuten selvittää lapsen kanssa asioita kuin tukkapöllyllä.

Kun niitä muita rankaisukeinojahan ei ole olemassakaan.

missäs luuraat kommenttiesi kanssa?

Mitä vanhemmat edellä sitä lapset perässä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ne joita on kasvatettu fyysisesti kurittamalla oikein ymmärtävät asian ja ne joita on kasvatettu fyysisesti väärin eivät ymmärrä ja nyt " väkivallan" vastustajat luulee, että kaikki fyysinen on pahoinpitelyä ja kunnon litsareita.

Eihän se niin mene.

Mutta oma asiani on miten kasvatan lapseni ja ihan oman lähipiirin tarkastelun tuloksena voin kertoa, että jatkossakin saavat luunappeja ja tukkapöllyjä.



t: 2 (?)

Vierailija:

Mutta ei se estä antamasta lapselle luunappia, jos on tarvetta.

t. ap