Meillä uskotaan ruumiilliseen kuritukseen ja sitä myös käytetään tarvittaessa.

Uskotteko, että se auttaa? Oletteko joutuneet käyttämään sitä useammin kuin kerran? Jos se nimittäin olisi suurempi apu, kuin ei-fyysinen kasvattaminen, pelkkä tukistuksen tai luunapin uhka pitäisi riittää lapselle koko loppuelämäksi. Näillä lapsilla ei pitäisi siis olla lainkaan normaalia uhmaa, huonoa käytöstä, murrosiän kriisejä mikäli heitä on kerran lapsuudessa fyysisesti kuritettu. Sen jälkeenhän pitäisi kai riittää pelkkä fyysisellä rangaistuksella uhkaaminen. Jos ei riitä, ei fyysinen kurittaminen siis ole yhtään sen tehokkaampaa, kuin puheella kasvattaminen.

Tokihan pelkkä kieltäminen, tilanteesta pois vieminen tai vaikkapa jäähyrangaistus täytyy toistaa, jotta lapsi oppisi vähitellen käyttäytymään. Mutta epäilenpä, ettei yksikään fyysisesti kuritettu lapsi ole käyttäytynyt ensimmäisestä luunapista lähtien täydellisesti. Eli toistoa se vaatii tuokin " kasvattaminen" .

Eihän se pieksämistä ole, mutta lapseen kuitenkin vähän sattuu. Voit antaa luunapin jatkossakin, jos et viitsi käyttää jotain täysin kivuttomia keinoja. Täällä on jo moneen kertaan sanottu, että on PALJON keinoja pitää kuria ilman minkäänlaista väkivaltaa. Mutta et silti voi yhtään kyseenlaistaa omia toimiasi. Voisitko nähdä vähän vaivaa ja käyttää jotain työläämpää keinoa?

antaa luunapin jollekin huonosti käyttätyvälle aikuiselle? Kysymys kuulostaa tyhmältä, mutta juuri siitä on periaatteessa kysymys: Onko kaikilla ihmisillä oikeus fyysiseen koskemattomuuteen? Kasvatusta ei voi sotkea tähän kysymykseen, koska kasvattaminen on mahdollista ilman fyysistä kuritusta. Puhumattakaan siitä, että se on laitonta ja lapsi saa mallin, että joskus väkivalta on hyväksyttävää.

Eiköhän jokaisessa perheessä jossa luunappeja tai tukkapöllyä annetaan kielletä ensin ihan normaalisti ja moneen kertaan, viedään pahanteosta pois eli kyllä se lapsi tietää miksi se saa luunapin, se kirpasee hetken mutta lapsi muistaa ettei sitä asiaa saanut tehdä.



Meillä ei ole tarvinnut 5-v ikävuoden jälkeen ikinä antaa tukkapöllyä tai luunappeja, on riittänyt kielto, äänensävy ja katse. Lapset eivät ole myöskään ikinä pelänneet, emme ole niitä ikinä lyöneet tai henkisesti pahoinpidelleet.



Mielestäni nuo ovat hyviä rangaistuskeinoja, ne sopivat meidän perheeseen ja niitä käytetään. En ole kyllä ikinä kuullut että 10-v tai vanhempaa tarvitsisi enää tuollalailla rangaista, kyllähän tuo on pienen lapsen rangaistuskeino joka ei vielä kaikkea puhetta ymmärrä ja on erittäin uhmakas. Vanhemmille lapsille sopii tietskarikiellot, kotiarestit yms.



Jotkut huutaa laittomuuksien perään, ettehän ikinä aja piiruakaan ylinopeutta sekin on laitonta?

Ottakaa nyt jo järki käteen ja astukaa sieltä vaaleanpunasesta pumpulista todellisuuteen. Mun mielestä jo päättäjät tekevät siinä virheen kun katsovat tukistamisen väkivallaksi lasta kohtaan. Ei ollut siihen aikaan, kun minutkin on kasvatettu sellaisia kauhukakaroita kun nykyään lapset ovat. Rajat täytyy lapselle asettaa. Meillä on kyllä aina ensisijaisena komennuskeinona puhuminen, aresti jne, mutta valitettavaa on se että ne eivät tehoa meidän ylivilkkaaseen poikaan, jonka kanssa ollaan käyty usea lapsipsykologi läpi ja jota on käytetty asiantuntijoiden luona lähes koko pienen ikänsä. Pojalla ei ole todettu mitään sairautta, mikä tämän aiheuttaa. Ainoa mikä tehoaa pojan kohtauksiin, on pieni tukistus. Ja itse en tunne siitä millään tapaa syylisyyttä enkä koe olevani väkivaltainen vanhempi lapselle.

tukistaminen kerran on niin tehokasta, niin kertokaa miksi tuttavaperheessä lapsia täytyy tukistaa n. 10 minuutin välein, joka kerta samasta asiasta =o Ei se minusta kovin tehokkaalta vaikuta.



En toki tiedä millaista meno on silloin kun en siellä ole käymässä, mutta vierailuni aikana tuommoista.

Ei käytöshäiriödiagnoosia? Tai uhmakkuushäiriödiagnoosia? Ei mitään?

Silloinhan kyseessä on normaali lapsi, johon luultavasti tehoaa normaali ei-fyysinenkin kasvatus. Fyysiseen rangaistukseen taitanevat turvautua hetimullekaikkitännenyt-aikuiset, jotka eivät jaksa kasvattaa lapsiaan. Siinä kun saattaa mennä vapaa-aikaa hukkaan.

Vierailija:

Rajat täytyy lapselle asettaa. Meillä on kyllä aina ensisijaisena komennuskeinona puhuminen, aresti jne, mutta valitettavaa on se että ne eivät tehoa meidän ylivilkkaaseen poikaan, jonka kanssa ollaan käyty usea lapsipsykologi läpi ja jota on käytetty asiantuntijoiden luona lähes koko pienen ikänsä. Pojalla ei ole todettu mitään sairautta, mikä tämän aiheuttaa. Ainoa mikä tehoaa pojan kohtauksiin, on pieni tukistus. Ja itse en tunne siitä millään tapaa syylisyyttä enkä koe olevani väkivaltainen vanhempi lapselle.

Ei tuu mummonpotkijoita meidän lapsista.

Vaikka tietysti tää on porvoosta päivää.

Mutta ei se estä antamasta lapselle luunappia, jos on tarvetta.



t. ap

meillä on rakkautta ja RAJOJA. koskaan ei ole tarvinnut lapseen kajota, vaikka hetkittäin aika villejä ovatkin. kyllä ne rajat voidaan asettaa ihan sanallisestikin.



säälin teitä ja lapsianne.

Onneksi näytätte lapsillenne mallia, miten asiat ratkaistaan! Luunappia vaan otsaan, niin johan asiat selkiytyy.

Säälisin sinun lapsiasi, tulet huomaamaan sen kyllä...

t:2

En halua asiasta mitään " sotaa" ja itse en ruumiillista kuritusta käytä/käyttäisi, mutta olen keskustellut esim mieheni kanssa jota on ruumiillisesti kuritettu ja kuitenkin kohdeltu muuten hyvin rakastettavasti ja hyvin läheinen perhe ja hänellä ei ole mitään huonoa sanottavaa asiasta, eikä hän ole millään tavalla katkera tai koe että häntä kohtaan olisi käyttäydytty väärin, hän rakastaa ja kunnioittaa vanhempiaan. Hän on positiivinen, omaa hyvän itsetunnon, näyttää tunteensa ja myös puhuu niistä, jne... Häntä on aina tuettu valinnoissaan, vaikka ne eivät aina olisi olleetkaan hänen vanhempiensa mieleen, hänelle on annettu turvallinen olo kodissa ja hänellä on hyvin vahva perusluottamus ihmisiin.

Toinen esim. minä itse, minua on kuritettu ruumiillisesti hyvinkin rankalla kädellä ja tästä syystä en itse hyväksy ruumiillista kuritusta, mutta meidän perheessä ei ole koskaan muutenkaan näytetty että rakastetaan tai edes välitetään, aina on vain huudettu, ei tuettu missään asioissa ja aina latistettu väärällä vallankäytöllä myös henkisesti. Olen kasvanut aikuiseksi joka on arka, jolla on huono itsetunto, jonka on äärimmäisen vaikea näyttää tunteitaan ja luottaa ihmisiin, minulla oli pitkälle aikuisuuteen todella turvaton tunne.



Eli uskon kuitenkin että tällä asialla on kaksi puolta, siihen vaikuttaa niin paljon myös vanhempien käytös lasta kohtaan muutenkin.

Molemmat miehen kanssa saatu ruumiillista kuristusta ja silti meillä pussaillaan ja halitaan keskivertoperhettä enemmän.

t:2

Enkä tunne ollenkaan huonoa omatuntoa siitä, jos annan lapselleni luunapin tai tukistan. Päinvastoin, koen sen oikeaksi teoksi. Samalla tavalla omat vanhempani kasvattivat minut, ja toivottavasti omat lapseni jatkavat perinnettä taas omiin lapsiinsa.



ap

koskahan tulen huomaamaan sen miten väärin olenkaan tehnyt kun en ole lapsiini kajonnut?



hyvinkäyttäytyviä, koulussa pärjääviä ja kaikin puolin tasapainoisia nuo kaikki ovat. ei ole koskaan tullut mieleenkään ketään lapsistani " kurittaa" .

niin ei ruumiillinen kuritus jätä välttämättä jälkiä. MUTTA hyvään kasvatukseen ja rajojen pitämiseen ei tarvita ruumiillista väkivaltaa, vaan se on sellainen laiskan ihmisen metodi. Itse olen todella tiukka kasvattaja, mutta lapseen en ikinä kajoaisi. En halua antaa sellaista kuvaa, että väkivalta olisi KOSKAAN mikään ratkaisu.



Kurin pitoon on todella paljon muitakin keinoja!

kysyä että mikä on sellainen tilanne jossa on oikeus antaa lapselle luunappi? mitä hän on silloin tehnyt?

" Kyllä muakin on lapsena kuritettu ruumilliisesti ja ihan tasapainoinen ja normaali ((on joo, just niin tasapainoinen ja normaali lapsen (eli pienemmän, heikomman, tietämättömämmän ihmisen) pahoinpitelijä!)) musta on tullut."



Hei, oikeesti!Ajatelkaa omilla aivoilla, kyseenalaistakaa vanhempienne opit eli kasvakaa aikuisiksi.