Jos miehesi lyö kerran, jätätkö hänet samantien?
Ja älkää nyt sanoko sitä kulunutta kliseetä, että jos kerran lyö niin sitten lyö toisenkin kerran. Todellisuudessa se ei useinkaan mene niin. Ensimmäinen kerta voi olla myös viimeinen. Mutta miten on? Lyöminen on vakava asia, mutta onko ehdottomasti heti jättämisen arvoinen?
Kommentit (54)
Tulevaisuudessa kyllä. Terveisin viimeiset 2 ja puoli vuotta hakattu nainen ketä päässyt suhteesta yli
Mä haluaisin sanoa että jättäisin varmasti, mutta jotenkin en usko että oikeasti jättäisin kuitenkaan.
En tietenkään. En mä mikään posliininukke ole :D
No me riideltiin rajusti joskus nuorempana pari kertaa - kännissä toki - ja silloin mies kävi käsiksi. Nyt niistä ajoista jo kymmenen vuotta eikä merkkiäkään aggressiivisuudesta miehen puolelta, ei vaikka kuinka palaisi hihat eikä edes silloin harvoin, kun ollaan humalassa. Ei silloin edes riidellä. Eli jotain erityistä siinä aiemmassa elämäntilanteessa tms. oli.
Vastaus siis; en osannut jättää ja olen nyt tyytyväinen. Mutta neuvoisin silti jokaista jättämään väkivaltaisen puolison.
Välittömästi, aivan heti siitä paikasta. En jäisi kuuntelemaan mitään selityksiä ikinä, sillä mitkään eivät riittäisi. Halveksisin.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 21:46"]
Mä haluaisin sanoa että jättäisin varmasti, mutta jotenkin en usko että oikeasti jättäisin kuitenkaan.
[/quote]
Sepä se. Kun usein naiset kannustavat ja jopa painostavat toisia naisia jättämään miehen joka on lyönyt (joka sinänsä ymmärrettävää), mutta mitäpä jos se lyöjä olisikin oma rakas mies? Ei se jättäminen käytönnössä ole aina niin yksinkertaista, vaikka olisi lyönytkin, jos on kiintynyt siihen henkilöön.
Ap
En voi kuvitella et mun mies löis ikinä ketään :'D naurattaa ajatuskin. Todennäköisesti en jättäisi vaan passittaisin lääkärille, kyllä sieltä vähintään aivokasvain löytyisi. Valitsin nimenomaan kiltin ja luotettavan miehen.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 21:53"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 21:46"]
Mä haluaisin sanoa että jättäisin varmasti, mutta jotenkin en usko että oikeasti jättäisin kuitenkaan.
[/quote]
Sepä se. Kun usein naiset kannustavat ja jopa painostavat toisia naisia jättämään miehen joka on lyönyt (joka sinänsä ymmärrettävää), mutta mitäpä jos se lyöjä olisikin oma rakas mies? Ei se jättäminen käytönnössä ole aina niin yksinkertaista, vaikka olisi lyönytkin, jos on kiintynyt siihen henkilöön.
Ap
[/quote]
Onnettomat ja katkerat naiset nyt käskevät kaikkia naisia eroamaan.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 21:54"]
En voi kuvitella et mun mies löis ikinä ketään :'D naurattaa ajatuskin. Todennäköisesti en jättäisi vaan passittaisin lääkärille, kyllä sieltä vähintään aivokasvain löytyisi. Valitsin nimenomaan kiltin ja luotettavan miehen.
[/quote]
Olet harvinaisuus naisten joukossa.
Mieheni löi minua, kun menimme naimisiin . Nyt ,kun olemme olleet yhdessä pitkään eii lyö fyysisesti vaan henkisesti. Sekin on tosi vittumaista, keksii olemattomia juttuja?
Kiintynyt tai ei, se olisi siitä poikki. Kiintymys lakkaisi siihen iskuun, eikä olisi rakas enää koskaan!
Minäkin luulin valitsevani kiltin miehen. Vähän sellainen hissukka, joka ei paljon puhu, ei ryyppää, käy kunnon työssä, koulutukseltaan DI. Kaikki muuttui, kun muutin hänen luokseen. Alkoi paljastumaan ikäviä piirteitä, piilotettu aggressiivisuus tuli esille pikku hiljaa. Ei hän ole lyönyt koskaan, mutta henkistä väkivaltaa, huutamista ja minun kiinni pitämistä. Hän on pari kertaa ottanut kaulasta kiinni, kun riitelemme (lue: hän huutaa täyslaidallisen ja minä yritän poistua paikalta.)
Olin jo nuorena päättänyt, että se olisi kerrasta poikki - en siedä yhtään lyontiä. Mutta entäs sitten, kun väkivalta astuu kuvaan hiljaa hiipien, niin ettei oikein tiedä, missä kohtaa käytös luokitellaan väkivallaksi?
Säälittää naiset jotka jäävät jonkun despootin nyrkkeilysäkiksi "kiintymyksestä". Nämä ovat niitä ressukoita, jotka luulevat muuttavansa miehensä jos vain oikein jaksavat "rakastaa". Näitähän marttyyreitä riittää ja selityksiä miksi eivät voi jättää vellihousuansa. En ikinä voisi luottaa ihmiseen, joka muka "rakastaa" ja silti käyttäytyy ala-arvoisesti lyömällä.
Sellaista ei ole tapahtunut näiden lähes 20 vuoden yhdessäolon aikana, mutta jos tapahtuisi, ottaisin lapset ja lähtisimme heti. Mies ei saisi nähdä vilaustakaan lapsista ennenkuin olisi käynyt jonkun vihanhallintakurssin tai vastaavan ja todella katuisi tekoaan. Minä laittaisin avioerovakemuksen heti eteenpäin. Samoin olisi varmasti myös toisinpäin.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 22:00"]
Säälittää naiset jotka jäävät jonkun despootin nyrkkeilysäkiksi "kiintymyksestä". Nämä ovat niitä ressukoita, jotka luulevat muuttavansa miehensä jos vain oikein jaksavat "rakastaa". Näitähän marttyyreitä riittää ja selityksiä miksi eivät voi jättää vellihousuansa. En ikinä voisi luottaa ihmiseen, joka muka "rakastaa" ja silti käyttäytyy ala-arvoisesti lyömällä.
[/quote]
Ei mies lyö jos ei rakasta.
Itsellä se riippuu tilanteesta. Jos olisin itse tehnyt jotain, niin ymmärrän jos toinen saattaa suuttumuksissaan lyödä, mutta en kuitenkaan hyväksy väkivaltaa. Kyllä sen yleensä ihmisestä pystyy tunnistamaan ja jos toisen kerran löisi niin sitten olisi koko homma siinä. Itsehän en lyö koskaan, kummankinpuolinen väkivalta on väärin.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 22:00"]
Säälittää naiset jotka jäävät jonkun despootin nyrkkeilysäkiksi "kiintymyksestä". Nämä ovat niitä ressukoita, jotka luulevat muuttavansa miehensä jos vain oikein jaksavat "rakastaa". Näitähän marttyyreitä riittää ja selityksiä miksi eivät voi jättää vellihousuansa. En ikinä voisi luottaa ihmiseen, joka muka "rakastaa" ja silti käyttäytyy ala-arvoisesti lyömällä.
[/quote]
Ei se oo niin helppoa vaan irtautua ihmisestä jonka kanssa on ollut vuosia yhdessä. Olet nähnyt hyvät ja huonot puolet ja toinen saattaa heittäytyä ns. uhriksi jos uhkaa jättää. Toinen voi itku kurkussa vannoa ettei lyö enää ja silti seuraavassa riidassa ollaan taas mustelmilla. Ei se ole niin mustavalkoista.
Kyllä jättäisin. Ensimmäisessä avioliitossa otin ns.turpiini. Ei enää koskaan moista