Imetyksessä ei "epäonnistuta"

Ei onnistua = epäonnistua. Ei sen tarvitse tarkoittaa että äitiys ja ihmisyys on epäonnistunut, vaikka imetys olisikin.

Niin, onhan se tavallaan vähän sama asia kuin että onnistuuko tulemaan raskaaksi tai onnistuuko synnyttämään. Eihän ne ole mitään onnistumisia, vaan niin joko tapahtuu tai ei tapahdu. Ei näistä mikään ole siitä omasta tahdosta ja itsekurista kiinni. Ihminen on elimistönsä armoilla, ei sitä säädellä ajatuksen voimalla missään elämänvaiheessa.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:42"]Ei onnistua = epäonnistua. Ei sen tarvitse tarkoittaa että äitiys ja ihmisyys on epäonnistunut, vaikka imetys olisikin.
[/quote]

Sillä on vissi ero, epäonnistuuko imetys, vai epäinnistuuko imetyksessä. Olisin voinut painottaa ekaakin sanaa, totta. Myöskin rinnastamasi ilmaisutavat ovat painotukseltaan mielestäni erilaiset. -Ap

Muistan liiankin hyvin kuinka sain melko heti maineen. "haluaa päästä helpolla"-äiti. Ihan vaan siitä syystä että en pystynyt imettämään,lapsi raukka oli niin pieni ettei voimat riittäny. Itkin monta viikkoa kun epäonnistuin äitinä. No tästä on nyt 1,8 v ja kyllä on terhakka likka senkus vaan kasvaa ja ihan oikeilla neuvolan käyreillä mennään :)

5, tuo on kyllä kurjaa ja täysin ansaitsematonta! Tunnustan kyllä, että paheksuin tuttavaa, joka lopetti imetyksen, koska se oli "kuumaa ja hankalaa", mutta en olisi ikimaailmassa ääneen sanonut. Enkä tietenkään voi tietää, mitä muita syitä taustalla mahdollisesti oli. Mut joo, ei hänkään varsinaisesti "epäonnistunut", jos ketjun aiheeseen palaan juoruilun sijasta. : o

6 siis Ap.

No minulla ei tullut maitoa tarpeeksi, vaikka melkein 2kk yritin. Epäonnistuin imettämisessä siis. En silti pidä itseäni huonona äitinä tietenkään, mutta imetyksen feilasin kyllä. Turha tätä on kaunistella!

8, höpsis, ei tämä ole mitään kaunistelua. Et voi epäonnistua asiassa, johon et voi itse vaikuttaa.

Minusta kyseessä on niin kipeä asia monille, että sitä pitää nimenomaan "kaunistella".

Ihan sekopääporukkaa kyllä, kun jostain tällaisistäkin asioista jotkut saavat kärpäsestä härkäsen. Huomaa joidenkin naisten tiukkapipoisuuden.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 13:05"]

Muistan liiankin hyvin kuinka sain melko heti maineen. "haluaa päästä helpolla"-äiti. Ihan vaan siitä syystä että en pystynyt imettämään,lapsi raukka oli niin pieni ettei voimat riittäny. Itkin monta viikkoa kun epäonnistuin äitinä. No tästä on nyt 1,8 v ja kyllä on terhakka likka senkus vaan kasvaa ja ihan oikeilla neuvolan käyreillä mennään :)

[/quote]

Hm tuli tästä mieleen, että miksi on paheksuttavaa olla haluaa päästä helpolla -äiti? Tai siis onko sitä parempi äiti, mitä enemmän kärsii? Kaikki eivät voi imettää lapsiaan ja sille ei voi mitään.

Meillä mentiin pullolla ja tissillä, tilanteen mukaan. Ehkä koitin tässä päästä helpolla, mutta olihan se ihan kivaa "päästä helpolla'' ja käydä kaupassa ja välillä töissä imetysaikana.

Mutta kun se vaan hyvin vahvasti tuntuu nimenomaan epäonnistumiselta! Vauva 5kk, syntyi hätäsektiolla ja vietti 2 ekaa viikkoa teholla. Maito ei noussut, ei vaikka kuinka lypsin pumppasin ja yritin imettää. Lopulta se vähäinenkin määrä vain loppui. Vieläkin se on kipeä asia. Teinkö kaikkeni, yritinkö tarpeeksi, luovutinko liian helpolla? Vaikka kuinka yritän päästä irti ajatuksesta etten voinut tehdä enempää, en silti osaa antaa itselleni anteeksi. Eikä se auta ja lohduta kun sanotaan, että kyllä ihan terveitä vauvoja kasvaa korvikkeellakin, silti koen että jostain olen jäänyt paitsi ja ennen kaikkea vauvani on jäänyt jostain paitsi.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:50"]

Niin, onhan se tavallaan vähän sama asia kuin että onnistuuko tulemaan raskaaksi tai onnistuuko synnyttämään. Eihän ne ole mitään onnistumisia, vaan niin joko tapahtuu tai ei tapahdu. Ei näistä mikään ole siitä omasta tahdosta ja itsekurista kiinni. Ihminen on elimistönsä armoilla, ei sitä säädellä ajatuksen voimalla missään elämänvaiheessa.

[/quote]

Kyllä imetykseen voi itse hyvin paljon vaikuttaa ja siihen onnistuuko se vai ei. Itse onnistuin kun sinnittelin, olisin voinut myös luovuttaa. Synnytyksessä ollaa lähinnä sairaalan henkilökunnan armoilla, itse voi vaikuttaa omilla valinnoillaan onnistumiseen, mutta lopulta sairaala henkilökunta tekee päätöksen synnyttääkö raskaana oleva itse vai ruvetaanko toimenpiteisiin. Raskaaksi tuleminenkin voi olla onnistuminen, jos on sitkeä ja yrittää kaikkia mahdollisia konsteja. Joskus ylipaino voi olla este ja laihduttamalla voi raskautua.

Onnistuminen  on sitä kun yrittää jotain ja saa sen aikaan. Epäonnistuminen sitä kun yrittää jotain eikä se tapahdu. Ihmisen ruumis ei ole mikään erillisyksilö jonka armoilla henki elää, omaan ruumiiseen voi vaikuttaa ja sen käytökseen.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:37"]

Useimmat yrittävät imetystä, mutta jos se ei toimi, ei kyseessä ole "epäonnistuminen". Älkää syyllistykö! (Se pieni marginaali, jolla olisi syytäkin syyllistyä, ei varmasti tee niin.) Voi kai sanoa, että "imetys ei onnistunut", ei siinä ole äidin tai vauvan suunnalta mitään syytä tai toisaalta ansiotakaan.

[/quote]

Nimenomaan äidin  ja vauvan ansiotahan se on jos imetys onnistuu, vai kenen sitten? Ihanko se joko onnistuu tai ei ilman mitään äidin tai vauvan osallisuutta asiaan.

Ja jos imetys ei onnistu kyllä se on useimmiten vauvan tai äidin tai molempien syytä. Ehkä vauva ei vielä osaa oikeaa imuotetta heti syntyessään ja äiti luovuttaa. Vai kenekös syytä se on tissin vai?

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 13:48"]

5, tuo on kyllä kurjaa ja täysin ansaitsematonta! Tunnustan kyllä, että paheksuin tuttavaa, joka lopetti imetyksen, koska se oli "kuumaa ja hankalaa", mutta en olisi ikimaailmassa ääneen sanonut. Enkä tietenkään voi tietää, mitä muita syitä taustalla mahdollisesti oli. Mut joo, ei hänkään varsinaisesti "epäonnistunut", jos ketjun aiheeseen palaan juoruilun sijasta. : o

[/quote]

Ei  voi epäonnistua jos ei edes yritä.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 14:14"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 13:05"]

Muistan liiankin hyvin kuinka sain melko heti maineen. "haluaa päästä helpolla"-äiti. Ihan vaan siitä syystä että en pystynyt imettämään,lapsi raukka oli niin pieni ettei voimat riittäny. Itkin monta viikkoa kun epäonnistuin äitinä. No tästä on nyt 1,8 v ja kyllä on terhakka likka senkus vaan kasvaa ja ihan oikeilla neuvolan käyreillä mennään :)

[/quote]

Hm tuli tästä mieleen, että miksi on paheksuttavaa olla haluaa päästä helpolla -äiti? Tai siis onko sitä parempi äiti, mitä enemmän kärsii? Kaikki eivät voi imettää lapsiaan ja sille ei voi mitään.

Meillä mentiin pullolla ja tissillä, tilanteen mukaan. Ehkä koitin tässä päästä helpolla, mutta olihan se ihan kivaa "päästä helpolla'' ja käydä kaupassa ja välillä töissä imetysaikana.

[/quote]

Silloin kun  se tehdään lapsen kustannuksella niin on kyllä paheksuttavaa! Hyi. Parempi äiti tekee PARHAANSA! Vaikka ei onnistuisi niin yrittää ja tekee parhaansa että lapsi saa parhaat mahdolliset eväät, silloin kun vanhempi haluaa päästä itse helpolla lapsen kustannuksella niin kyllä väitän että on parempiakin äitejä.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 14:16"]

Mutta kun se vaan hyvin vahvasti tuntuu nimenomaan epäonnistumiselta! Vauva 5kk, syntyi hätäsektiolla ja vietti 2 ekaa viikkoa teholla. Maito ei noussut, ei vaikka kuinka lypsin pumppasin ja yritin imettää. Lopulta se vähäinenkin määrä vain loppui. Vieläkin se on kipeä asia. Teinkö kaikkeni, yritinkö tarpeeksi, luovutinko liian helpolla? Vaikka kuinka yritän päästä irti ajatuksesta etten voinut tehdä enempää, en silti osaa antaa itselleni anteeksi. Eikä se auta ja lohduta kun sanotaan, että kyllä ihan terveitä vauvoja kasvaa korvikkeellakin, silti koen että jostain olen jäänyt paitsi ja ennen kaikkea vauvani on jäänyt jostain paitsi.

[/quote]

Olet  erinomainen äiti ja tiedän sen siitä että koet syyllisyyttä epäonnistumisestasi. Selvästi rakastat pientäsi ja tahdot hänen parastaan, kirjoituksestasi selviää että yritit varmasti parhaasi ja olet ansainnut anteeksi antosi itsellesi. Hyvä että on vielä ihmisiä jotka tajuavat että imetys on tärkeää vauvalle ja tekevät kaikkensa sen eteen. Sinun kannattaa nyt katsoa eteenpäin ja antaa lapsellesi kaikkesi nyt niissä asioissa joihin voit vielä vaikuttaa.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 14:16"]Mutta kun se vaan hyvin vahvasti tuntuu nimenomaan epäonnistumiselta! Vauva 5kk, syntyi hätäsektiolla ja vietti 2 ekaa viikkoa teholla. Maito ei noussut, ei vaikka kuinka lypsin pumppasin ja yritin imettää. Lopulta se vähäinenkin määrä vain loppui. Vieläkin se on kipeä asia. Teinkö kaikkeni, yritinkö tarpeeksi, luovutinko liian helpolla? Vaikka kuinka yritän päästä irti ajatuksesta etten voinut tehdä enempää, en silti osaa antaa itselleni anteeksi. Eikä se auta ja lohduta kun sanotaan, että kyllä ihan terveitä vauvoja kasvaa korvikkeellakin, silti koen että jostain olen jäänyt paitsi ja ennen kaikkea vauvani on jäänyt jostain paitsi.
[/quote]

Toki se tuntuu siltä, siksi tämän ketjunkin osaksi avasin. Kun imetyksen toimimattomuus ei kertakaikkiaan ole asia, johon voi löytää syyllisen (no, okei, jos vaikka aloittaisi paaston heti vauvan synnyttyä, mutta ei kukaan ole niin hullu), niin miksi sitä pitäisi korostaa kritisoimallani tavalla. Kyllä, on toki totta, että sinä ja vauvasi ette kokeneet imetystä, mutta sinä kestät, eikä vauvasi edes muista. Ei sinun tarvitse antaa itsellesi anteeksi, koska et ole tehnyt mitään anteeksiannettavaa. Yritit, se riittää, se on hyvä.

19 oli Ap. En mitenkään meinaa muistaa allekirjoittaa.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 14:30"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:37"]

Useimmat yrittävät imetystä, mutta jos se ei toimi, ei kyseessä ole "epäonnistuminen". Älkää syyllistykö! (Se pieni marginaali, jolla olisi syytäkin syyllistyä, ei varmasti tee niin.) Voi kai sanoa, että "imetys ei onnistunut", ei siinä ole äidin tai vauvan suunnalta mitään syytä tai toisaalta ansiotakaan.

[/quote]

Nimenomaan äidin  ja vauvan ansiotahan se on jos imetys onnistuu, vai kenen sitten? Ihanko se joko onnistuu tai ei ilman mitään äidin tai vauvan osallisuutta asiaan.

Ja jos imetys ei onnistu kyllä se on useimmiten vauvan tai äidin tai molempien syytä. Ehkä vauva ei vielä osaa oikeaa imuotetta heti syntyessään ja äiti luovuttaa. Vai kenekös syytä se on tissin vai?

 
[/quote]

Eli se on vissiin sitten sen vauvan vika, kun ei mokoma osannut imuotetta? Tai jos rinta on sen muotoinen, ettei siitä saa vauva otetta? Silloinhan se on tissin vika. Kyllä, se on juuri näin: yleensä imetys joko onnistuu tai epäonnistuu ilman vauvan tai äidin osuutta asiaan. No, en halua vähätellä niiden äitien ansiota, joiden alku imetystaipaleelle on ollut takkuinen, ja on sitten alkanut sujumaan. Yrittämknen ei vaan aina auta. -Ap