Saa nähdä mitä seuraa kun lopetan parisuhteen ylläpidon
Eli en enää järjestä mitään kahdenkeskistä, en tee seksialoitteita, en edes puhu mitään siihen viittaavaa, että tässä ollaan parisuhteessa. Käyttäydyn vain asiallisesti. Nyt siis tuli mitta täyteen yksin yrittämistä.
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 10:14"]Hah! Miksi olette sellaisten miesten kanssa, joitaei kiinnosta olla teidän kanssa?
[/quote]
Lasten takia. Kaikki eroperheiden lapset on enemmän tai vähemmän traumatisoituneita.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 10:09"]Pelaa vaan pelejä ihmissuhteilla, niin oot kohta yksin. Ootko kuullut sellaisesta asiasta kuin keskusteleminen?
[/quote] en koe pelaavani mitään. Nyt vain tuntuu siltä, etten halua enää yrittää koska se on ollut liian yksipuolista jo niin pitkään. Ja ollaan keskusteltu. Sen perusteellä mies kyllä haluaa olla parisuhteessakin, mutta jostain syystä ei osoita sitä mitenkään. Seksialoitteen tekee joskus
Harvoin yöllä pimeässä mitään sanomatta, kun mun olisi paras nukkua ja homma hoidetaan aina samalla kaavalla, mutten silti kieltäydy. Ap
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 10:19"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 10:12"]Hah, miten keskustellaan miehen kanssa jota ei todellakaan kiinnosta. En ole ap mutta ihan vastaava itsestäänselvyys kyllä olen miehelleni.
[/quote]
Joo keskustelu tosiaan on vähän hankalaa jos mies saattaa poistua paikalta kesken kaiken ja mennä tietokoneelle. Jos kävelen perässä ja kysyn miksi näin, hän sanoo että luuli mun lopettaneen. En viitsi "keskustella" niin että kuljen miehen perässä ja pidän monologia, jota luultavasti ei edes kuunnella.
Ohis
[/quote] sama! Ap
Lapsellinen asenne: tottakai sen tietää, mitä seuraa siitä ettei enää panosta parisuhteeseen.
Naiset eivät uskalla erota siksi että ovat kyllästyneitä tms. Syy on keinolla millä hyvällä saatava miehen niskoille = mies ei puhu parisuhteesta, ei tee aloitteita jne. Yleisin syy eroille tuntuu olevan kuuri tämä "kaikki hellyys tapahtui minun aloitteestani".
Eiköhän vasta sitten ole aika erota kun toinen sanoo "älä koske minuun" tms. Jos on seksiä ja keskustelua, ei kannata välittää vaikka olisikin aina aloitteentekijä. Maailmassa on isompiakin ongelmia. Eivätkä mitkään asiat mene tasan. Aloitteetkaan.
vain itseään voi muuttaa. Mieti mistä pidät toisessa, mikä hänessä on hyvää. Keskity ajattelemaan toisen vahvuuksia, älä puutteita.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 10:29"]Lapsellinen asenne: tottakai sen tietää, mitä seuraa siitä ettei enää panosta parisuhteeseen.
Naiset eivät uskalla erota siksi että ovat kyllästyneitä tms. Syy on keinolla millä hyvällä saatava miehen niskoille = mies ei puhu parisuhteesta, ei tee aloitteita jne. Yleisin syy eroille tuntuu olevan kuuri tämä "kaikki hellyys tapahtui minun aloitteestani".
Eiköhän vasta sitten ole aika erota kun toinen sanoo "älä koske minuun" tms. Jos on seksiä ja keskustelua, ei kannata välittää vaikka olisikin aina aloitteentekijä. Maailmassa on isompiakin ongelmia. Eivätkä mitkään asiat mene tasan. Aloitteetkaan.
vain itseään voi muuttaa. Mieti mistä pidät toisessa, mikä hänessä on hyvää. Keskity ajattelemaan toisen vahvuuksia, älä puutteita.
[/quote] no mies on kyllä monesti niinkin sanonut, siis että älä koske. Ja myös että yrittäisin vähemmän. Joten mähän nyt toimin kuten se on halunnut. Ap
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 10:21"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 10:14"]Hah! Miksi olette sellaisten miesten kanssa, joitaei kiinnosta olla teidän kanssa?
[/quote]
Lasten takia. Kaikki eroperheiden lapset on enemmän tai vähemmän traumatisoituneita.
[/quote]
Voi luoja. Mä toivoin koko elämäni, että vanhemmat eroais. En oppinut muuta kuin paskan parisuhteen mallin. Erosihan ne, sitten kun me lapset muutettiin pois kotoa. Oli tosi mukavasti ajateltu, not.
Mun silmäni ovat viime aikoina auenneet samalle, että olen ollut ainoa, joka tässä yrittää yhtään mitään. Olen antanut periksi ihan kaikessa, mitä hän on keksinyt ja samalla mennyt hyvin kauas sellaisesta parisuhteesta, jonka minä haluan. En mennyt naimisiin esimerkiksi alkkiksen kanssa, mutta toiminnallani olen mahdollistanut hänen juomistaan, koska olen sietänyt. Se on riittänyt. Muutenkin ollaan keskusteltu suhteen jatkosta viime aikoina, ja väsyttyäni perjantaiseen kännäilyyn, sanoin hyvin selväsanaisesti että jos tässä aiotaan edes yrittää yhtään mitään, niin lopeta juominen. Jos lähdet juomaan, tämä oli tässä. Mies valitsi juopottelun ja NYT on mun mittani täynnä. Yksin yrittämistä, periksi antamista, mahdollistamista, sietämistä, juopottelun katsomista, kynnysmattona olemista.
Hah, sunnuntaina mies kävi krapulakävelyllä (luulen että kaljalla) ja palasi kukkapuskan kanssa, "kun oot niin hyvä muija". Sanoin että no kiitos, mutta pitäisi keskustella asunnon myynnistä ja muista käytännön asioista. Ei meinannut uskoa, että olin tosissani, enkä ihmettele, kun en ole aiemminkaan tehnyt eroa hänen juopottelun seurauksena. Nyt sitten marttyyrina että "no niin, sait nyt sitten lopulta hyvän tekosyyn erota". TEKOSYYN?! Hänhän se teki valintansa, minä toimin sen mukaan.
Onneksi ei ole lapsia. Ei tunnu missään just nyt, en ole edes pettynyt.
Te olette ihan helevetin säälittäviä. Sekä miehet että naiset. Jos on itse niin munaton, että antaa parisuhteen kuihtua seksin puutteen takia, niin se kyllä kertoo suuremmista ongelmista OMASSA päässä, ei sen naapurin.
Kuuntelin jokin aikaa sitten kaverin juttua, että hän ei harrasta seksiä vaimonsa kanssa ennenkuin eukko lähtee salille. Siis mitä v*ttua? Seksillä kiristäminen on taattu parisuhteen loppu.
Ehkä moni kuvittelee saavansa parempaa tavaraa markkinoilta? Aika kultaa muistot, mutta seksin saaminen on huomattavasti helpompaa parisuhteessa kuin sen ulkopuolella. Ja lisäksi se on parempaa. Bonuksena ei tule ikäviä yllätyksiä.
T: Panomies, jolla on aika monta naista takana
Alan itse omasta puolestani olla henkisesti ihan valmis eroonkin, mutta lasten ja talon (elintason) takia en. Suhde ei lasten näkökulmasta ole niin huono, että ero olisi parempi vaihtoehto. Se vaatii vain sen, että minä tyydyn elämään suhteessa jossa minua ei huomioida naisena. Toki muitakin ongelmia ja vaikeuksia on, mutta tuo on se ahdiatavin. Ap
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 10:12"]Hah, miten keskustellaan miehen kanssa jota ei todellakaan kiinnosta. En ole ap mutta ihan vastaava itsestäänselvyys kyllä olen miehelleni.
[/quote]
Joo keskustelu tosiaan on vähän hankalaa jos mies saattaa poistua paikalta kesken kaiken ja mennä tietokoneelle. Jos kävelen perässä ja kysyn miksi näin, hän sanoo että luuli mun lopettaneen. En viitsi "keskustella" niin että kuljen miehen perässä ja pidän monologia, jota luultavasti ei edes kuunnella.
Ohis